Olen 17 vuotias ja olen nyt vihdoin menossa ablaatioon, koska minulla on supraventrikulaarinen takykardia. Voisiko joku kertoa kokemuksia tai jotain joka lievittäisi huikan jännitystäni?
ablaatioon meno jännittää.
jännittäjä
152532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jännittäminen on luonnollista ja kuuluu asiaan. Toimenpide on itsessään tuskaton, mutta pitkästyttävä :). Puudutus tuntui eniten, mun mielipide. Lääkärit kertoi kiitettävästi kokoajan mitä tapahtuu ja rauhoittavaa sai kun toimenpide kuitenkin kestää. Ja musiikia saa kuunnella se helpottaa jännitystä ja ajan kulua. Pelätä ei kannata. Tsemppiä toimenpiteeseen. Elämä hymyilee kun rytmihäiriöt jää pois :).
Kiitos vastauksista, eiköhän se ihan hyvin mene, toivotaan niin =)
Älä turhaan jännitä toimenpidettä, oikeastaan mikään ei erityisemmin satu, vähän ehkä kirvelee, josta potilaan tulee huomauttaa. Vaikeinta oli se, että ablaation jälkeen piti maata hiljaa kauan ja selkä väsyi. Minulle tehtiin ablaatio 1,5 kk sitten eikä rytmihäiriöitä ole sen jälkeen ollut.Olen iloinen, että potilaita voidaan näin monipuolisesti auttaa.
Ole ihan rauhassa, pieni jännitys kuuluu asiaan.
Sinulle annetaan ensin rauhoittavaa ja homma sen jälkeen sujuu kuin itsestään - ainut, joka tuntuu, on nivusiin laitettava puudutuspiikki ja joka ei eroa verikokeesta tai tipan laitosta.
Operoinnin aikana lääkittiin niin, että itse en muista koko siitä kolmetuntisesta juurikaan mitään.
Komeat mustelmat jää vähäksi aikaa muistoksi :-)
Tsemppiä operaatioon!
Toimenpide oli minulle myös kivuton, mitä puudutuspiikki vähän nipisti. Pistokohtaan tuli pieni vuoto, elikkä mustelma oli sitten polvessa asti (onneksi ei ollut minihame aika)
Tsemppiä sinulle, hyvin se menee. Olen itse menossa toisen kerran lähiaikoina.
Miksi ablaatio uusitaan. Eikö tehonnut eka kerralla? Olen itse ollut flimmeriablaatiossa 1.5 kk sitten ja syön estolääkityksiä ainakin marraskuiseen kontrollikäyntiin saakka. Eka viikon aikana oli muutamia flimmereitä, mutta nyt tuntuu hyvältä. Voin tehdä kaikenlaista sellaistakin joka ennen laukaisi flimmertit päivittäin. Nyt on kiitollinen olo ja mieli keveämpi sateesta huolimatta.
Minulla se uusittiin (en ole sama henkilö, jolle tämän kysymyksen laitoit) sen takia, että flutteri muuttui flimmeriksi operaation jälkeen.
Samat on fiilikset minullakin ja jännittää jo vähän etukäteen, jos ja kun lääkkeet jää pois marraskuun kontrollin jälkeen. Kummallisinta on, kun ei enää pyrähtele työpäivän jälkeen, kun syö ja menee makoileen tai nukkumaan mennessä...
Vastaus "miksi uudelleen" kysyvälle:
Minulle tehtiin syyskuussa 05 ablaatio ja vuoden alusta lopetettiin estolääkitys. Huhtikuussa 06 tuli ensimmäinen flimmeri ja nyt kesällä elo- ja syyskuussa uudelleen. Ablaatiota tekevä kaartiologi oli sitä mieltä, että tehdään uudellen, koska se ei kaikille auta ekakerralla, mutta suurimmalle osalle kyllä. Toiveikkaana mennää eteenpäin. Ablaatio on hieno parannuskeino ja toivottavasti meistä monet saavat siitä apua. Tsemppiä kaikille !!!!!
Olen iloinnut mahdollisuudesta vaihtaa kokemuksia. Ablaatio ei kuitenkaan ole kovin tavallinen toimenpide, en tunne ketään henkilökohtaisesti jolle olisi em. hoito tehty. Rohkaisu on ollut tarpeen ja yhteinen kokemus ja sen jakaminen on merkinnyt paljon. Iloa ja virkeyttä syksyyn kaikille joita asia koskettaa.
Itselläni oli subraventrikulaarinen takykardia myös, joka ablaatiolla korjattiin n. kk sitten. Pelkäsin toimenpidettä, vaikka tiesin sen olevan ns. standarditoimenpide.
Menin saliin ja purskahdin itkuun.. Hoitajat rauhoittivat ja sanoivat että älä huoli, saat rauhoittavaa kohta suoneen etkä pelkää enää ollenkaan. Laitettiin toimenpidepöydälle makaamaan, kiinnitettiin EKG-läpyskät kiinni, desinfioitiin oleelliset alueet (karvoja ei ajeltu) ja aseteltiin röntgenlaitteita tms. Siinä vaiheessa olin jo saanut suoneen rauhoittavaa, joka ihanasti humahti päähän eikä pelottanut enää yhtään :)
En muista edes puudutuspiikin kovin tuntuneen, reisivaltimoiden ja -laskimoiden avaamisesta en tiedä mitään. Olin hereillä, mutta en nähnyt tietysti mitä lääkäri operoi. Kardiologi työntää sähköjohdot suonien kautta sydämeen. Mikään ei satu, tunnet vain hieman kun johtoja liikutellaan, pystyt seuraamaan monitorista toimenpidettä.
Kun johdot ovat kohdallaan, ylimääräisiä johtoratoja poltetaan radiotaajuusaaltoja käyttäen. Tämäkään ei satu, tunsin vain pientä puristusta sydämessä. Itselläni oli kaksi rytmihäiriötä, toista yritettiin keinotekoisesti saada esiin. Tuo oli ehkä ilkein osio koko toimenpiteessä; olet paikallaan ja sydän lyö viittäsataa.. Kaikille nyt ei varmaan tällaista tehdä, riippunee tapauksesta.
Itselläni toimenpide kesti 4 tuntia, paljon siitä ajasta lääkärit neuvottelivat lasin takana keskenään ja minä vain makasin ja odottelin. Hoitajat kävivät välillä kysymässä onko kaikki ok.
Sitten vain siirryt varovasti toista jalkaa liikuttamatta sängylle ja sinut viedään osastolle. Yleensä pääsee jalkeille jo samana iltana, minä jouduin odottamaan seuraavaan aamuun koska yhteen suoneen oli tehty niin iso aukko.
Hankalinta koko tapahtumassa on paikallaan olo, selkään sattuu, mutta siihenkin saa särkylääkettä. Vaikeaa oli myös tehdä tarpeensa astiaan sängyssä.. :-)
Itselleni ei tullut mitään polviin asti ulottuvia mustelmia, ihan siedettävät mustelmat olivat.
Älä siis pelkää suotta yhtään, se ei ole mikään kamala toimenpide ollenkaan! Ei kannata lukea muiden negatiivisia kertomuksia, yleensä täällä varmaan myös liioitellaan aika hyvin etenkin huonoja kokemuksia.
Niin, ja heti polttojen jälkeen olivat kaikki ne päivittäiset tuhannet rytmihäiriöt poissa! Toimenpiteen jälkeen saattaa vielä viikon pari tuntua jotain, koska sydämessä on mekaanisesti operoitu. Itselle aiheutui jokin haarakatkos, joka hävisi viikon kuluessa kuten pitikin. Sitä en mitenkään tuntenut.
Tsemppiä ja luottavaista mieltä, ablaatio on hieno ja suorastaan ihailtava tapa hoitaa sydäntä niin siististi!
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/050805_01.html
Nyt sitten eilen kävin ablaatiossa ja kaikki meni kuulemma hyvin, toivottavasti ei enää uusiudu :D
mulle on tehty seitsemän kertaa, mut mulla oli moni haarainen ja ei paljastanut niitä haarojaan kuin vasta raskauksien myötä. Mutta kun ei tuo toimenpide mikään kauhea ole niin ei siihen meno pelottanut yhtään. Olen tosi iloinen puolestasi =). Kävin monesti kurkkimassa palstalla joko kertoisit kuulumisiasi.
Onko normaalia, että tuon ablaation jälkeen tulee lisälyöntejä, kurkussa ihan painaa kun sydän vieläkin takoo äkillisen beetasalpaaja lääkityksen lopetettua. Outoja tunteita tuntuu hieman sydämessä. Onko kaikki ihan normaalia. Jännitystä on "hieman" vieläkin.
Itselläni oli myös rythmihäiriöitä (harvoin kylläkin) vielä 2 vkoa ablaation jälkeen. Sitä vähän pelästyinkin kun ei ollut puhetta että niitä voi tulla. Lääkäri kuitenkin sanoi, että näitä voi tulla, koska sydämessä on "mekaanisesti operoitu". Nuo sitten hävisivät.