Miehelläni on diagnostisoitu vaikea persoonallisuushäiriö. Hänessä on kuin taivas ja helvetti samassa persoonassa, eli valtavan ihana, mukava ja mukaansa tempaava, tai hirviö ihmishahmossa. Sanan varsinaisessa merkityksessä naamiona terve mieli. Tiedän, että hänen lapsuuskoti oli aika kaaoottinen, mutta ei kaikista tuollaisista oloista tulevista tule luonnevikaisia. Armeijasta hänet vapautettiin jo kutsunnoissa, jotka olivat vankilassa, missäpä muuallakaan. Luonne hänellä on kuin 30 vuotta vankilassa olleella vaikka ei enää tee rikoksia. Eri vankiloissa hän on istunut neljä kertaa ja ne kaikki tietääkseni suljetuissa laitoksissa vuosikausia.
Häneen ihastuu tietyntyyppiset naiset ajoittain ja niillä mieheni elvistelee. Olen mustasukkainen, en sitä kielläkään. Mies on eläkkeellä eikä tee mitään kotitöitä. Kaikki teen minä työni ohessa, jos jaksan. Olen hoitoalalla. Olen jotenkin alistunut passaamaan miestä ja tuon jopa maidotkin eteen ja voitelen leivät. Tavallaan pidän tuosta passaamisesta mutta rajansa kaikella.
Mies on semmonen monilahjakkuus. Musikaalinen, verbaalisesti lahjakas, hyvä piirtämään ja vaikka mitä. Aikoinaan hän teki kauppaa ja sai voittoa mutta saattoi ostaa ykskaks jotain ihan älytöntä, eikä laittanut yhteistä kortea kekoon. Joudun joskus tuntikaupalla kuuntelemaan häntä ja hänen esitelmiään, omasta itsestään tietenkin, onhan hän maailman napa. Mieheni on hyvä esiintyjä yleisön edessä ja nauttii siitä.
Nyt keski-iässä olen alkanut ajatella omaa elämääni, jääkö se elämättä tuon tyypin takia. Mietin myös elääkö mies kanssani hyötynäkökulmasta katsoen. Omasta mielestään hän ei manipuloi mutta tekee sitä tosi ovelasti. On kuin hän tykkäisi sekasorrosta ja hälinästä. Tykkää härnätä ihmisiä ja laukoo päin naamaa asioita joita joudun häpeämään silmät päästä. Toisaalta hän on hellä ja valtavan hyvä sängyssä. Ainut kuka koskaan on pystynyt minua tyydyttämään. On minulla nuorenpana ollut poikaystäviä mutta tämä ei ole normaali suomalainen mies, kaukana siitä. Ystäviä hänellä ei ole mutta tuttuja senkin edestä. Mustalaisissa ja rikollisissa tuttuja ja minä haluaisin olla tavallisten ihmisten kanssa tai viettää hänen kanssaan kunnon aikaa. Päällepäin ei ikinä usko että on hullun kanssa tekemisissä mutta kun sillä on lyhyt pinna ja räjähtää ihmiset pelkäävät.
Mitä ihmettä minä teen yli 20 vuoden avioliittovuoden jälkeen?
Laitoin ovelasti hänet yksin lomalle ulkomaille, että sain olla viikon kotona itsekkin lomalla. Tuossa tuo nukkuu ja herää aikanaan valmiiseen kahvipöytään. Huh huh!
Häneen ihastuu tietyntyyppiset naiset ajoittain ja niillä mieheni elvistelee. Olen mustasukkainen, en sitä kielläkään. Mies on eläkkeellä eikä tee mitään kotitöitä. Kaikki teen minä työni ohessa, jos jaksan. Olen hoitoalalla. Olen jotenkin alistunut passaamaan miestä ja tuon jopa maidotkin eteen ja voitelen leivät. Tavallaan pidän tuosta passaamisesta mutta rajansa kaikella.
Mies on semmonen monilahjakkuus. Musikaalinen, verbaalisesti lahjakas, hyvä piirtämään ja vaikka mitä. Aikoinaan hän teki kauppaa ja sai voittoa mutta saattoi ostaa ykskaks jotain ihan älytöntä, eikä laittanut yhteistä kortea kekoon. Joudun joskus tuntikaupalla kuuntelemaan häntä ja hänen esitelmiään, omasta itsestään tietenkin, onhan hän maailman napa. Mieheni on hyvä esiintyjä yleisön edessä ja nauttii siitä.
Nyt keski-iässä olen alkanut ajatella omaa elämääni, jääkö se elämättä tuon tyypin takia. Mietin myös elääkö mies kanssani hyötynäkökulmasta katsoen. Omasta mielestään hän ei manipuloi mutta tekee sitä tosi ovelasti. On kuin hän tykkäisi sekasorrosta ja hälinästä. Tykkää härnätä ihmisiä ja laukoo päin naamaa asioita joita joudun häpeämään silmät päästä. Toisaalta hän on hellä ja valtavan hyvä sängyssä. Ainut kuka koskaan on pystynyt minua tyydyttämään. On minulla nuorenpana ollut poikaystäviä mutta tämä ei ole normaali suomalainen mies, kaukana siitä. Ystäviä hänellä ei ole mutta tuttuja senkin edestä. Mustalaisissa ja rikollisissa tuttuja ja minä haluaisin olla tavallisten ihmisten kanssa tai viettää hänen kanssaan kunnon aikaa. Päällepäin ei ikinä usko että on hullun kanssa tekemisissä mutta kun sillä on lyhyt pinna ja räjähtää ihmiset pelkäävät.
Mitä ihmettä minä teen yli 20 vuoden avioliittovuoden jälkeen?
Laitoin ovelasti hänet yksin lomalle ulkomaille, että sain olla viikon kotona itsekkin lomalla. Tuossa tuo nukkuu ja herää aikanaan valmiiseen kahvipöytään. Huh huh!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulisitko toimeen omillasi, jos eroaisit? Sellainen tulee minulle heti mieleen, koska on mielestäni turha jatkaa sellaista liittoa, joka tuntuu olevan noinkin monessa asiassa täysin epätyydyttävä.
Itse erosin yli 30 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Eihän sekään helppoa ollut, mutta katsoin parhaaksi yrittää elää loppuelämäni tyytyväisenä kuin kitua riitaisassa aviossa. Myöskin seksuaalinen kiinnostus oli loppunut. Nyt olen löytänyt rinnalleni naisen, jota rakastan ja jonka kanssa ollaan todella samalla aaltopituudella ja teemme kumpikin mm. kotitöitä sen mukaan mitä kukin ehtii.
Eikö ole parempi tehdä päätös nyt kuin katua sen tekemättä jättämistä 10-20 vuoden jälkeen? Mikään ei kuitenkaan miehesi käytöksessä muutu.
samassa huushollissa.Jatkakaa vain näennäisavioliittoanne,jos se noin hauskaa roolipeliä on !
No eiks se oo pääasia, että saa kunnon MUNAA!?
olen huomannut elämäni varrella että "kunnon mieheltä" ei saa kunnon MUNAA, vaikka elämä muuten sujuukin turvallisesti ja mukavasti. Sitten kun mies on rikollinen tai muuten häiriintynyt niin saa hyvää seksiä, joka taas antaa energiaa kestää elämää.. siispä, olen valinnut elämänkumppanikseni sen häiriintyneen... meidän yhteiselo on varsin värikästä, tylsyys on tästä kaukana..
Olet huomannut vaaran.
Tee viisaasti ja väistä vaara.
Jos päätät lähteä vaaralliseta suhteesta, älä kerro miehellesi etukäteen mitään. Ota vain tärkeimmät tavarasi mukaan ja katoa.
Poistu paikkakunnalta.
HÄN loukkaantuisi hirveästi jos jäisit samalle paikkakunnalle.HÄN häpeäisi eniten ehkä sitä että kaikki tuttavat näkisivät sinun jättäneen HÄNET!Sitten hän pakottaisi sinut takaisin luokseen.(Tietenkin kertoisi kaikille että sinä anelit päästä taksisin) Ja et ehkä enää pääsisi hänen näköpiiristään.
Miksi kehoitan sinua pakenemaa? Olin itse naimisissa narsistisesti luonnehäiriöisen kanssa, ja hän mm. raiskasi minut kerran.
Pahoinpiteli henkisesti koko 5 vuoden yhdessäolon ajan. Onneksi pääsin pois sen luota.
Mutta. Tosiaan. Puhelinnumero salaiseksi ym. varotoimenpiteet. Ihan totta poistu ja pian.
Sinun ei tarvitse enää elää epävarmuudessa. Hän voi vaikka luulla että olet kuollut tai jotain.Järkisyillä tätä ei voi perustella. Mutta jos yrität kertoa tästä erosta/paosta, hän todennäköisesti teilaa sinut ainakin henkisesti, suuttuu ja muuttuu paholaiseksi.Sinulla on mahdollisuus nyt. Näe mahdollisuus.
Ajattele, vapaus, ei enää epävarmuutta, voit määrätä itse elämästäsi, rauhaa ja hiljaisuutta. Ei enää pelkoa tulevasta.
Vapaus.
Vapaus
Vapaus!
VAPAUS.