Liittyykö muilla paniikkiin sydämen muljahtelua. Mulla aina satunnaisesti, nyt on muljahdellu jo kolme päivää. Entä liittyykö muilla paniikkiin mahan turpoamista ja sellasta että täytyy välillä aina huokailla tms. tuntuu että ei saa ilmaa. Mulla nää oireet pahenee aina kun alan niitä seuraan ja paniikkikausi on päällä, mut muuten en näihin kiinnitä huomioo eikä niitä "hyvinä" kausina tuu ollenkaan.Mulla on sydän tutkittu ja oon taas menossa huomessa tutkimuksiin, mutta ei niissä koskaan mitään ole, paniikkihäiriö on aina syynä. Vähäks aikaa se tieto helpottaa, että sydämmessä ei oo mitään vikaa, mut kun seuraava paniikki kausi tulee niin tulee uudet oireet. Tää jatkuva sydämen ym. seuraaminen vie hermot.
sydän muljahtelee
panikoija
84328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
huomannut, seuraaminenhan sitä muljahtelua aiheuttaa.En sinuna olisi sydämestä laisinkaan huolissaan vaan uskoisin lääkäriä.
Tarpeeksi seuraamalla löydät jokaikisestä ruumiisi osasta "vikaa."
Sinun varmaan kannattaisi alkaa hoitamaan paniikkihäiriötäsi/ tai mikä mielenterveysongelma sinulla sitten tarkalleen onkaan.
Sen myötä jäisi itsesi tarkkailukin vähemmälle.
Hyvää syksyä!
kuvittelenkohan minäkin paniikihäiriössä oksentavani ja verenpaineeni nousevan hyvinkin korkealle vaikka itse mitannut omronin mittarilla, onko hikipisaratkin otsallani harhaa. minulla p häiriössäni fyysiset/henkiset oireet menevät 50%/50%.
Niin saat jenkaa siihen pumppuu, niin jospa se muljahtelu rauhottus hetkiseks. Ittelläni ainakin on auttanut muinoin.
Muutama vuosi sitten burn outin ohella totesin itse paniikkihäiriön oireita itsessäni ja mulla ne on just sydämen "muljahteluja" ja hengenahdistusta (yllättävää, tulee öisin yleensä). Nämä tulevat usein henkisen paineen jälkeen, ei niinkään ruumiillisen rasituksen. Itse liikun paljon enkä niitä liikunnan yhteydessä ole havainnut. En ole koskaan kuitenkaan tarvinnut lääkitystä "panikointiin".
Mulla itelläkin on tätä, viimeks pari tuntia sitten, kiva ku löytyy muitakin! Oonki ajatellu, et onks tää kovinki vaarallista..?
Myös minulla oli oireina sydämen muljahtelua myös ilman varsinaista paniikkikohtausta. Tarkkailin sitä koko ajan, jatkaako sydän nyt lyömistä kun se jättää yhden lyönin väliin vai ei.
Pahinta oli iltaisin kun menin nukkumaan. Mitä enemmän seurasin sitä enemmän sydän muljahteli.
Olin myös tutkimuksissa, mm. sydänfilmi ja röntgenkuvat. Kaikki oli normaalia.
Lopulta päätin lakata seuraamasta muljahteluja ja ajattelin, että jos minun kohtaloni on kuolla ensi yönä tähän niin minä en voi sille mitään. Tiesin kuitenkin että olen terve ja tähän ei todellakaan kuole. Nukkumaan mennessä annoin sydämeni muljahdella ja ajattelin että siinähän pumputtelet, hyvä että toimit.
Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, elää seuraten ja peläten kohtauksia seuraavat 30 vuotta turhaan tai olla seuraamatta sekä elää seuraavat 30 vuotta ilman pelkoa. Oma pelkomme ei muuta meidän kohtaloa tai tulevaisuutta, elämämme loppuu jos on loppuakseen eikä meidän pelkomme siihen auta mitään. Toisaalta jos elämmekin sen 30 vuotta terveinä koko ajan peläten vaikka sydänpysähdystä niin silloin (kuten poikani sanoi) menee hyvä hermoilu ihan hukkaan :-).
Ja kuinka ollakkaan kun lakkasin seuraamasta sydämmeni toimintaa ja ajattelin iltaisin että herran haltuun, niin muljahtelut hävisivät. Tämä ei tietenkään tapahdu hetkessä vaan ajatusten kypsyminen vie aikansa. Rytmihäiriöt katosivat kokonaan omia aikojaan.
Eräs minkä olen huomannut olevan merkittävä tekijä näissä oireissa, on oma fyysinen kunto. Ulkoilu, reipas kävely, kuntoilu, uinti, mikä tahansa, mikä parantaa fyysistä kuntoa, on todella avuksi. Kun on edes kohtalaisen hyvä fyysinen kunto (ei tarvitse olla mikään himokuntoilija) niin paniikin oireita on helpompi hallita. Hyvä fyysinen kunto tuo mukanaan myös psyykkisen kunnon kohentumisen. Liikuntasuorituksissa sydämen syke nousee ja tällöin sykkeen nousu on terveyden merkki ja merkki myös kunnon kohentumisesta. Näin sykkeen nousu toi itselleni myös positiivisia mielleyhtymiä. Tästä on ollut itselleni paljon apua.
Kiitos tästä viestistä!Tämä summasi kaikki ajatukseni ja tunteeni realistiseen ja elämänmyönteiseen pakettiin ja jo nyt tunnen muljahtelujen ja nopean sykkeen normalisoituvan.
Uskon, että tämä p.häiriö, tai mikä nyt minulla onkaan, voi johtua niin paljon itsestään ja siitä miten katselee maailmaa. Itse olen todella myönteinen ihminen, mitä nyt joskus kännissä esim. tulee itkettyä maailman vääryyksien perään, mutta myös herkkä. Ja ajatus siitä, että olen terve, nuori, onnellinen nainen on joskus jopa pelottava. Pelottaa niin paljon, etten ehkä saavuta sitä mitä elämässä toivon (perheen&lapsia, onnellisuuden), vaikka minulla ON jo NIIN paljon, on ylitsepääsemätön. Itsekästä? Kyllä, mutta myös realistista. Sillä emmehän koskaan (melkein) osaa arvostaa _tarpeeksi_ sitä mitä meillä jo on.
Kuitenkin, aion koettaa tätä positiivistä ja realistista elämänasennetta mitä "Entinen panikoja" suositteli. Eli: otan elämän sellaisenaan, onnen hetkinä, suruina ja pelkoina, mutta koetan silti ELÄÄ!!!En halua herätä 90-vuotiaana siihen, että vasta tajuan, että ELÄN!Kuullostaa ehkä kliseeltä, mutta elämä on TÄSSÄ ja NYT!
Ja kaikki me, jotka koemme/tunnemme/tiedämme, että meillä on ahdistusta ja paniikkihäiriöitä, olkaamme niin rohkeita, että uskallamme hakeutua lääkärin hoitoon ehkä vain kuullaksemme, että kaikki onkin hyvin.
Elämäniloa, monta kiloa!
Muljahtelee ja tuntuu, että ilma liikuu oudosti ruokatorvessa. Maha turpoaa ja joka paikkaan sattuu. Joudutko röyhtäilemään ? Mä joudun melkein koko ajan ja joka päivä. Ilmeisesti sekin johtuu paniikista tai en tiedä, mutta en jaksaisi näitä oireita enää. On ollut jo 6 vuotta. Nyt on pari päivää sattunut eri puolille rintaa ja vatsaa, pistää ja vihloo. Pelkään, että sydämessä on nyt oikeasti jotain pahasti vialla. Olen käynyt parin viime vuoden aikana ainakin 5 kertaa EKG:ssä, 3 kertaa kardiologilla ja sama juttu, vähäksi aikaa helpottaa henkisesti,kun sanotaan, ettei vikaa ole, mutta se ilo ei kestä kauaa....