vai onko se sinulle täysin tuntematon käsite?
Miten sinun stressisi ilmenee? Keräätkö lastia ja sitten pimahdat vai kaadutko sänkyyn taudin runtelemana?
Mulla tämä väsymys. Ehkä jotain stressiä. Sellaisia intensiivisiä työrupeamia ollut ja lepo jäänyt vähälle.. Nytkö se sitten iski ;(
Miten sinun stressisi ilmenee? Keräätkö lastia ja sitten pimahdat vai kaadutko sänkyyn taudin runtelemana?
Mulla tämä väsymys. Ehkä jotain stressiä. Sellaisia intensiivisiä työrupeamia ollut ja lepo jäänyt vähälle.. Nytkö se sitten iski ;(
Vastaukset 7
Vanhimmat
vähennä tai lopeta jatkuva netissä roikkuminen
yön-päivän kanssa ja keskity olennaiseen.
näin ehdit nukkua riittävästi ja työtä voi vaikka lisätä. olen itse päätymässä tällaiseen,
kun olen huomaavinani tämän karsimisen paikkana
nro 1.
...ennen työuupumusta monta vuotta ja se ilmeni
-väsymällä helposti fyysissä suorituksissa
- yövalvomisina, jolloin menin ylikierroksilla
-paniikkikohtauksina (joka on jo idioottivarma merkki siitä, että nyt tarttis löysätä)
-tasaisena ärtyneisyytenä
- toivottomuutena, jolloin elämä näytti synkältä myös tulevaisuudessa
- kyvyttömyytenä nauraa enää millekään
- alkoholin väärinkäyttönä
- sosiaalisena eristäytymisenä (olisin heittänyt kenet tahansa ovesta ulos, jos olisi yrittänyt tulla sisään)
Vieläkö jatkan listaa? Joten hoida stressi pois, jos se koettaa jäädä. Mutta tarttee muistaa, että stressi on myös kohtuullisena annoksena hyvä asia ja saa ihmisen tekemään paljon asioita. Riittävä palautuminen urakan jälkeen on paras lääke siihen eli ulkoilua, nukkumista, ihan muuta tekemistä kuin arkirutiineja.
on hirvittävä aika- ja energiavaras!
Vähäntämistä suosittelen minäkin sinulle!
Kärsin stressistä - pahasti.
Vasta tässä kävi niin, että oltiin bailuissa ja meni muisti. Siis ei alkoholin takia (pelkästään) vaan totaalisesti niin että jouduttiin viemään sairaalaan. Diagnoosi oli stressi. Pari päivää jouduin lepään sairaalassa.
Ja mikä täsä on kauheinta - saikkua määrättiin vaan ei voi olla saikulla (yrittäjä) vaan on pakko taasen mennä...
tulee stressattua...Aikansa kun kärsii,niin sitten tulee sellainen hälläväliä-olo.....Sitten se jo helpottaakin..
Nukkumiseen vaikuttaa niin,ettei tunnu ikinä pirteältä,vaikka torkkuisi kuinka...
1. Kokemus. Pääsin nuorena inssinä suurehkon tehtaan esikuntaosaston päälliköksi.
Tavoite oli johtoryhmän jäsenyys.
Mahdollisuuksien ja tavoitteiden ristiriita johti psykosomaattiseen pohjukaissuolihaavaan ja leikkausjonoon.
Lääke löytyi peilistä.
Otin kravatin pois kaulasta ja vaihdoin prässärit farkkuihin.
2. Tilapäinen häiriö. Ylivoimaiseksi kokemassani tilanteessa kehitin flunssan. Parani nopeasti tilanteen mentyä ohi.
3. Tehtäväkuvan radikaalisti muututtua ja jouduttuani hoitamaan yrityksen henkilöstön rajua saneerausta, iskivät unihäiriöt. Apua ei löytynyt mielenterveystoimistostakaan.
Hoidin homman ja jonkin ajan kuluttua vaihdoin työpaikkaa.
Näiden kokemusten jälkeen olen tehnyt vain määräaikaisia sopimuksia.
Tehtävät ovat selvästi rajattuja, myös kestoltaan.
Ajoittain hyvin rankkaakin. Paljon valvomista ja pitkiä työpäiviä mutta stressioireista ei ole tietoakaan.
Sopii minulle.
Joku toinen saattaisi stressaantua pätkistä?
Minulle käy ihan samoin.... siis että henkinen stressi paukahtaa ilmoille fyysisesti, kun ei relaamiseen ole aikaa/varaa/mahdollisuutta muulla tavoin. Olen psykosomaattisen oireilun mestari...
Pahimmissa stressitilanteissa joudun sairaalahoitoon luunmurtumien SEKÄ rintasyövän takia, siis molemmat aina yhtä aikaa. Tällä kertaa mäsänä on olkanivel ja ensi viikolla on edessä leikkaus sen toisen jutun takia - jo neljättä kertaa.
Stressaaminen on oikeasti joillekin kuolemanvakava juttu. Päässä vikaa, tiedetään - vaan minkäs teet.