Ufojuttu Ilta-SanomistaKARI HOKKANEN
tiistai 26.09.2006
"Viime perjantaina soi puhelin. TV:stä tuttu Riikka Uosukainen pyysi televisioon maanantaiaamuksi puhumaan Ilta-Sanomien päätoimittajan erottamisesta.
Koko asia oli minulle aivan uusi. Kollega on tuttu mies, A.-P. Pietilä. Vasta pari viikkoa sitten söimme samassa pöydässä Keskon lapualaisen pääjohtajan komeita rapuja ja hauskaa oli. Ei siellä mistään murheista kenelläkään ollut tietoa.
Sitäkään en ymmärtänyt, miksi juuri minun olisi pitänyt Pietilän asiaa kommentoida. Ei minulla tietääkseni ollut sen kanssa mitään tekemistä.
Riikka kertoi, että kyllä oli, mikäli oli uskominen Markkinointi & Mainonta -nimiseen lehteen. Sen uutisessa kerrottiin, että Pietilä oli erotettu poliittisen painostuksen seurauksena, varsinkin keskustan johdon ja "taustavaikuttajien", joista ainoana nimeltä oli mainittu Ilkan päätoimittaja.
En tiennyt mitään sellaisesta painostuksesta. Omalta osaltani olin asiasta takuuvarma ja kutakuinkin varma siitäkin, etteivät Vanhanen, Korhonen ja muutkaan puolueen päälliköt olleet painostaneet Sanoma-WSOY:tä vaihtamaan iltapäivälehtensä vetäjän. Ajatuskin, että jonkun puolueen epäsuosioon joutuminen johtaisi Erkon lehden päätoimittajan potkuihin, on absurdi.
Sanoma-WSOY ja keskustan johto kumosivat uutisen valheena ja panetteluna. Vanhanen sanoi sunnuntaina Seinäjoella pääministerin haastattelutunnilla, että Markkinointi&Mainonnan pitää selvittää soppa Sanoma-WSOY:lle.
Epäilen, että kysymyksessä on tahallinen yritys muuntaa Sanoma-konsernin sisäinen taloudellishenkilöiden konflikti poliittiseksi. Yhtiön omassa tiedotteessa Pietilä puhuukin vain riittämättömästä levikkikehityksestä ja kertoo itse eroavansa. Politiikasta ei hiiskahdustakaan. Oma joutumiseni uutiseen on täysi arvoitus.
* * *
Periaatteessa konflikti keskustan ja Ilta-Sanomien välillä olisi aivan mahdollinen. Juuri ilmestyneessä professori Esko Salmisen teoksessa Mediavallan aika, joka käsittelee politiikkaa tiedotusvälineissä, kuvataan pääkaupunkilaisen median ja Suomen Keskustan suhteita karusti. Keskusta on valtamedialle vieras ja vihattava, "nykyaikaan sopimaton puolue". Salminen tiivistää: "viime vuosien mediailmiöihin kuuluu poliitikkojen halventaminen. Se näyttää koskevan kaupungistuneessa yhteiskunnassa muita enemmän keskustapuoluetta ja sen johtoa. Valtalehdissä ja TV:n viihdeohjelmissa näyttää vallitsevan suorastaan "kepukammo ja keskustapoliitikkojen nälviminen".
Esimerkkejä riittää.
TV:n Uutisvuoto sanoo herjaavansa kaikkia puolueita, mutta Jari Tervo myöntää pilkkaavansa kepua hartaimmin. Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kunnostautuivat Esko Ahon parjaajina sensaatiojutuilla juuri ennen vuoden 2000 vaaleja - Paavo Väyryselle tehtiin vielä törkeämpi temppu vuoden 1994 vaalien alla MTV:n uutisissa.
Hesari myötäilee sosiaalidemokraatteja, on tutkijan käsitys. Anneli Jäätteenmäen jahdista Salminen sanoo tärkeimmän: Irakgaten arvoitus jäi ratkaisematta ja varsinkin presidentti Halosen osuus siihen - median mielenkiinto lopahti pääministerin eroon. Alpo Rusia vainottiin aivan syyttömänä, eikä Tanja Karpelankaan kiusaamisessa ole ollut mitään kohtuutta. On siellä muutakin. Ilta-Sanomat on usein ollut kärjessä näissä kepukammoisissa kampanjoissa.
Keskustalla olisi siis ollut motiivi käydä Pietilän kimppuun. Ei se silti ole käynyt. Ei puolue mahdottomia yritä. Kyllä Sanoma-WSOY on potkaissut - jos Pietilän lähdössä on kysymys siitä - päätoimittajan ulos sisäisistä syistä, ilman ulkoista poliittista painostusta. Ei "Erkko" sellaiseen alistu, kun ei ole mitään tarvetta.
Salmisen kirjan ydinoivallus on, että sanomalehtien irrottauduttua puolueista journalismi on muuttunut ideologiaksi. Tämä ideologia ei suinkaan ole puolueita kohtaan tasapuolinen, vaan sen nimissä voidaan pyrkiä yksipuoliseen ja häikäilemättömään vallantavoitteluun.
* * *
Minulta kysyttiin kantaa Pietilän tapaukseen myös Päätoimittajain Yhdistyksen puheenjohtajana. Ei PTY:llä mitään kantaa voi olla, ellei jotakin yllättävää ilmene. Jos kyse oli epäonnistumisesta tulosten saavuttamisessa, se on kokonaan kustantajan ja päätoimittajan välinen asia. Kivut hoidettaneen rahalla, luullakseni jo valmiiden sopimusten mukaisesti.
Mitä korkeammalle mennään, sitä huonompi tapaa työsuhdeturva olla.
Toki toivoisin, että uuden päätoimittajan johtaman Ilta-Sanomien poliittinen keljuilu olisi tasapuolisempaa, mutta vaikea sitä on uskoa.
Ei moniarvoisuus lehdistön sitoutumattomuuden kautta toteudu, kuten vanha viisas Salminen oivalsi."
http://www.ilkka.fi/categoryarticle.jsp?category=47&p=4
tiistai 26.09.2006
"Viime perjantaina soi puhelin. TV:stä tuttu Riikka Uosukainen pyysi televisioon maanantaiaamuksi puhumaan Ilta-Sanomien päätoimittajan erottamisesta.
Koko asia oli minulle aivan uusi. Kollega on tuttu mies, A.-P. Pietilä. Vasta pari viikkoa sitten söimme samassa pöydässä Keskon lapualaisen pääjohtajan komeita rapuja ja hauskaa oli. Ei siellä mistään murheista kenelläkään ollut tietoa.
Sitäkään en ymmärtänyt, miksi juuri minun olisi pitänyt Pietilän asiaa kommentoida. Ei minulla tietääkseni ollut sen kanssa mitään tekemistä.
Riikka kertoi, että kyllä oli, mikäli oli uskominen Markkinointi & Mainonta -nimiseen lehteen. Sen uutisessa kerrottiin, että Pietilä oli erotettu poliittisen painostuksen seurauksena, varsinkin keskustan johdon ja "taustavaikuttajien", joista ainoana nimeltä oli mainittu Ilkan päätoimittaja.
En tiennyt mitään sellaisesta painostuksesta. Omalta osaltani olin asiasta takuuvarma ja kutakuinkin varma siitäkin, etteivät Vanhanen, Korhonen ja muutkaan puolueen päälliköt olleet painostaneet Sanoma-WSOY:tä vaihtamaan iltapäivälehtensä vetäjän. Ajatuskin, että jonkun puolueen epäsuosioon joutuminen johtaisi Erkon lehden päätoimittajan potkuihin, on absurdi.
Sanoma-WSOY ja keskustan johto kumosivat uutisen valheena ja panetteluna. Vanhanen sanoi sunnuntaina Seinäjoella pääministerin haastattelutunnilla, että Markkinointi&Mainonnan pitää selvittää soppa Sanoma-WSOY:lle.
Epäilen, että kysymyksessä on tahallinen yritys muuntaa Sanoma-konsernin sisäinen taloudellishenkilöiden konflikti poliittiseksi. Yhtiön omassa tiedotteessa Pietilä puhuukin vain riittämättömästä levikkikehityksestä ja kertoo itse eroavansa. Politiikasta ei hiiskahdustakaan. Oma joutumiseni uutiseen on täysi arvoitus.
* * *
Periaatteessa konflikti keskustan ja Ilta-Sanomien välillä olisi aivan mahdollinen. Juuri ilmestyneessä professori Esko Salmisen teoksessa Mediavallan aika, joka käsittelee politiikkaa tiedotusvälineissä, kuvataan pääkaupunkilaisen median ja Suomen Keskustan suhteita karusti. Keskusta on valtamedialle vieras ja vihattava, "nykyaikaan sopimaton puolue". Salminen tiivistää: "viime vuosien mediailmiöihin kuuluu poliitikkojen halventaminen. Se näyttää koskevan kaupungistuneessa yhteiskunnassa muita enemmän keskustapuoluetta ja sen johtoa. Valtalehdissä ja TV:n viihdeohjelmissa näyttää vallitsevan suorastaan "kepukammo ja keskustapoliitikkojen nälviminen".
Esimerkkejä riittää.
TV:n Uutisvuoto sanoo herjaavansa kaikkia puolueita, mutta Jari Tervo myöntää pilkkaavansa kepua hartaimmin. Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kunnostautuivat Esko Ahon parjaajina sensaatiojutuilla juuri ennen vuoden 2000 vaaleja - Paavo Väyryselle tehtiin vielä törkeämpi temppu vuoden 1994 vaalien alla MTV:n uutisissa.
Hesari myötäilee sosiaalidemokraatteja, on tutkijan käsitys. Anneli Jäätteenmäen jahdista Salminen sanoo tärkeimmän: Irakgaten arvoitus jäi ratkaisematta ja varsinkin presidentti Halosen osuus siihen - median mielenkiinto lopahti pääministerin eroon. Alpo Rusia vainottiin aivan syyttömänä, eikä Tanja Karpelankaan kiusaamisessa ole ollut mitään kohtuutta. On siellä muutakin. Ilta-Sanomat on usein ollut kärjessä näissä kepukammoisissa kampanjoissa.
Keskustalla olisi siis ollut motiivi käydä Pietilän kimppuun. Ei se silti ole käynyt. Ei puolue mahdottomia yritä. Kyllä Sanoma-WSOY on potkaissut - jos Pietilän lähdössä on kysymys siitä - päätoimittajan ulos sisäisistä syistä, ilman ulkoista poliittista painostusta. Ei "Erkko" sellaiseen alistu, kun ei ole mitään tarvetta.
Salmisen kirjan ydinoivallus on, että sanomalehtien irrottauduttua puolueista journalismi on muuttunut ideologiaksi. Tämä ideologia ei suinkaan ole puolueita kohtaan tasapuolinen, vaan sen nimissä voidaan pyrkiä yksipuoliseen ja häikäilemättömään vallantavoitteluun.
* * *
Minulta kysyttiin kantaa Pietilän tapaukseen myös Päätoimittajain Yhdistyksen puheenjohtajana. Ei PTY:llä mitään kantaa voi olla, ellei jotakin yllättävää ilmene. Jos kyse oli epäonnistumisesta tulosten saavuttamisessa, se on kokonaan kustantajan ja päätoimittajan välinen asia. Kivut hoidettaneen rahalla, luullakseni jo valmiiden sopimusten mukaisesti.
Mitä korkeammalle mennään, sitä huonompi tapaa työsuhdeturva olla.
Toki toivoisin, että uuden päätoimittajan johtaman Ilta-Sanomien poliittinen keljuilu olisi tasapuolisempaa, mutta vaikea sitä on uskoa.
Ei moniarvoisuus lehdistön sitoutumattomuuden kautta toteudu, kuten vanha viisas Salminen oivalsi."
http://www.ilkka.fi/categoryarticle.jsp?category=47&p=4
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuohon ei ole paljon lisäämistä!