Olen nyt rv 13. Olen käynny ultrassa ja siellä se napero oli..mutta kuitenkin mua pelottaa! Aina kun tunnen outoja vihlontoja tai tuntemuksia mahassa, olen ihan varma että siellä ei nyt ole kaikki hyvin. Yirtän olla stressaamatta,mutta se on todella vaikeata.Ollaan molemmat miehen kanssa todella onnellisia vauvasta, mutta miten pääsen yli tästä pelosta?!
en uskalla olla onnellinen
tiiteli
7694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heippa!
Todellakin jos jollain olis kesrtoa miten tästä pelosta pääsee yli niin ois kyl hyvä. Jos on huono olo niin pelottaa, jos ei ole, pelottaa sekin. Jos vihloo niin pelottaa ja jos ei hetkeen vihlokaan niin sekin pelottaa. keskenmenotausta tietenkin varmasti vaikuttaa, mutta olishan se hienoa osata iloita vauvasta ja lopettaa tämä stressaaminen. kaikki kuitenkin näytti ultrassakin olevan varsin hyvin ja pikkukaveri oikein aktiivinen. Mikä mua vaivaa...?
Samalla viikolla menossa ja vähäsen tääläkin tuntuu huolestuneelta, erityisesti jos yhtäkkiä onkin tosi hyvä ja pirteä olo ja välillä tuntuu niinku ei olis raskaana ollenkaan, niin sitten sydänalassa kouraisee että mitä jos vauva onkin kuollut.. Olin ajatellut mennä siihen np-ultraan varmistuakseni sekä siitä että vauva on hengissä että vauvan terveydestä, mutta tultiin siihen tulokseen, ettei sillä ultraan menolla juurikaan pysty mihinkään vaikuttamaan, eli jos on kuollut niin sitten sitä ei ultra pelasta, tai jos on kehityshäiriöitä, niin ei se asioita miksikään muuta. Päätimme miehen kanssa odottaa tyynen rauhallisesti sinne rakenneultraan saakka ja pitää realiteetit mielessä ja yrittää olla murehtimatta liikaa.
Mutta tuleehan sitä murehdittua silti, varsinkin kun olen vuotanut verta rv5 saakka ja välillä tulee enemmän, välillä vähemmän. Vuoto todennäköisesti tulee edelleen niistä kohdunkaulan kasvaimista mutta eihän sitä koskaan voi tietää, jos verta yhtäkkiä alkaakin tulla kohdun sisäpuolelta.. :/
No, torstaina päästään kuuntelemaan sydänääniä, eiköhän sitten selviä onko vauvalla kaikki hyvin vai ei. :)
Minulla on viikot 11 0 ja ihan samat pelot ja vainoharhaisuus vaivaavat! Takana jo kaksi synnytystä ja juuri tänään olin np-ultrassa (todettiin, että kaikki on hyvin, turvotus 1,9mm, raja-arvo 3mm) ja silti on jatkuvasti ihan älytön huoli päällä! Ekaa odottaessa ei ollut läheskään näin "hullu" olo! Se on tämä vanhempana oleminen ja äidiksi tuleminen tällaista jatkuvaa huolehtimista ja syyllisyyden tuntemista ihan hulluistakin asioista! Jokainen vihlaisu ja jomotus on omasta mielestä merkki jostain huolestuttavasta. Tähän on vaan totuteltava! Odota vaan, kun vauva syntyy, täytyy jatkuvasti käydä tarkistamassa, että se hengittää tms... Välillä ihan naurattaa oma toiminta ja ajatusmaailma!
Jep, täällä myös hermoillaan hirveästi. Olen viikolla 5 ja huolehdin koko ajan. Välillä on vihlonut mahaa ja ollut muutenkin jotain tuntemuksia mahassa (ei voi oikein sanoa kivuksi).
Pelottaa ihan hirveästi, että tulee keskenmeno tai jotain... Olen ekaa kertaa raskaana ja haluan vauvan niin kovasti..... En tiedä, helpottaako pelko ja huoli kun tulee viikkoja lisää, mutta on kyllä stressaavaa.
Olen miettinytkin että tätäkö seuraavat 18 vuotta nyt sitten on, hirveä huoli omasta lapsesta? :)
..että ei se huoli vähene kun viikkoja tulee lisää, vaan se oikeastaan vaan muuttuu pahemmaksi, ja minä ainakin ajattelen että "kunpa olisi sitten mennyt kesken silloin alkuviikoilla eikä enää näin myöhään" eli se keskenmenon ajatus tuntuu vieläkin pelottavammalta kuin alussa, kun vauva kuitenkin on jo aika iso ja keskenmeno todennäköisesti olisi vaikeampi kuin alkuraskaudessa.. Jokainen keskenmeno tietysti on ikävä asia, tapahtui se sitten millä viikolla tahansa mutta vielä pahemmalta se pelko tuntuu mitä pitemmälle pääsee.. Joten yritä nauttia nyt alkuraskaudestasi koska et voi vaikuttaa tilanteeseen murehtimalla! :)
...pahinta on nyt alkuaika, kun keskenmenon riski kuitenkin on suurempi. Odotan hirveästi että täyttyy 12-13 viikot, kun ei riski enää ole suuri. Ja odotan että pääsen ultraan ym kun vielä en edes tiedä onko kaikki hyvin. Entä jos on kohdunulkoinen tms...
En sitten tiedä, ehkä ajan kuluessa huoli vielä on, mutta se on erilaista. Saisi vain sen pienen vauvan jo syliin :)
itse olen 12 3 ensimmäitä odotellaan ja pelottaa ihan hirveästi. ultra olisi ensi viikolla mutta kun sekin pelottaa.enkä sinne halua sittenkään mennä?pelottaa että ultrassa selviää että np on yli arvojen tai se lääkäri sanoo "muuten kaikki huvin muttä täällä on kolme kättä". mä olen aivan hysteerinen. poikaystävä tekee kaikkensa saadakseen mut rauhoittumaan sanomalla että ole onnellinen ultrassa selviää..sitten katsotaan mitä tapahtuu.. kaikki menee hyvin..