Alempana käytiin yhden puhujan osalta keskustelua siitä kun saarnaajan saarna ei toteudu saarnaajan omassa elämässä hänen saarnaamallaan tavalla.
Tarkoitukseni ei sinänsä ole laitaa puhujia suurennuslasin alle siinä suhteessa että millaista heidän elämänsä on tai ei ole vaan keskustella yleisellä tasolla siitä onko saarna ylipäätään sovellettevissa käytännön elämään sellaisenaan?
Myös siitä olisi aiheellista keskustella voiko saarnaaja saarnata toisin kuin julkisesti elää?
Puhtaasti inhimillisesti katsottuna uskottavuus kärsii.
Vai tuleeko saarnata niinkuin on ajateltu että on hyvä vaikkei itsekkään pysty sen ideologian täyttämiseen?
Onko usko pyrkimytä ideologiaan? (joka anteeksiannolla tulee täytetyä?)
Itse en ajattele että puhuja olisi ihmistä kummempi enkä siten voi kivitää heitä siitä etteivät he pysty elämään niinkuin saarnaavat.
Tarkoitukseni ei sinänsä ole laitaa puhujia suurennuslasin alle siinä suhteessa että millaista heidän elämänsä on tai ei ole vaan keskustella yleisellä tasolla siitä onko saarna ylipäätään sovellettevissa käytännön elämään sellaisenaan?
Myös siitä olisi aiheellista keskustella voiko saarnaaja saarnata toisin kuin julkisesti elää?
Puhtaasti inhimillisesti katsottuna uskottavuus kärsii.
Vai tuleeko saarnata niinkuin on ajateltu että on hyvä vaikkei itsekkään pysty sen ideologian täyttämiseen?
Onko usko pyrkimytä ideologiaan? (joka anteeksiannolla tulee täytetyä?)
Itse en ajattele että puhuja olisi ihmistä kummempi enkä siten voi kivitää heitä siitä etteivät he pysty elämään niinkuin saarnaavat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Viisaasti sanoi entinen pappi: Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä opetan!"
Niinkuin yleensäkin. Ei kai saarnaajallakaan ole eikä pidäkään olla sellaista auktoriteettiasemaa, etteikö vastuu jäisi kuitenkin aina viimekädessä kuulijalle.
seurakuntavanhimmista, kai heille siellä jotain neuvoja annetaan, vaan tarviiko sitä ottaa todellakaan niin tosissaan. Eihän tuollaisiin tehtäviin liity mitään vastuullisuutta, vai?
Niinkuin sinä jo sanoitkin "suodattimet" päälle puheen ajaksi, siellä joku taas puhuu mitä käsketään, mutta ei se oikeasti sitä tarkoita mitä se puhuu. Tyhmät uskoo, viisas valitsee mitä uskoo.
Kuitenkin täälläkin on aika kova äänisesti kritisoitu sitä jos puhjien puheisiin on suhtauduttu kriittisesti.
Toko vastuu on aina kuulijan mutta silti jos saarna ja käytäntö ovat suorassa ristiriidassa keskenään mitä siitä tulee ajatella?
Toisaalta kaikki kuulijat eivät uskalla muuta kuin kuuliaisesti niellä kaiken sen mitä puhjan pöntöstä ulos annetaan. Mitä tästä seuraa? Asiat otetaan pilkulleen niinkuin ne on sanottu?
Toisaalta kritiikki on kielletty ja nyt kuitenkin kehoitat kriittisyyteen?
>>"Toki vastuu on aina kuulijan mutta silti jos saarna ja käytäntö ovat suorassa ristiriidassa keskenään mitä siitä tulee ajatella?"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019858545
"...Eihän sellaista voi omaksua itselleen, joka ei tunnu oikealta?..."
"...Raamatuntulkintaahan saarnakin vain on, subjektiivista tulkintaa..."
Minulla on sellainen tuntuma ettei tälläset ajatukset ole "hyväkyttäviä" vl liikeessä. Aika pitkälle puhujein puheet ovat "kaiken arvostelun" yläpuolella, (täälläkin). (Tai päivämies)...
Jollaitasolla saarnat ja todellisuus eivät kohtaa seurasaarnoissa.
Niin kuin saarnaakin. Sillä fariseuksethan asetteli suuria taakkoja ihmisille, tahtomatta niitä itse sormellakaan liikuttaa.
Saarnaajan kuuluu elää niin kuin hän saarnaa. Jos saarnaa, että lähimmäistä tulee rakastaa, niin selvää on, etten puhuja tähän sitten alkuunkan pysty.
Sen takia saarnataan myös armosta, että myös saarnaajallikin olisi tämä sama armo, jota se muille kuuluttaa.