Rupesin tuossa pohtimaan että mitkähän mahtaa olla muiden kohta synnyttävien ajatukset tällä hetkellä?? Se on syyskuu ihan kohta ohi ja seuraavassa kuussa oiskin sitten jo laskettuaika!!! Vaikka vauvahan voi periaatteessa syntyä nyt jo ihan milloin vain .. vaikka tänään =) voi kun syntyskin... Täällä ollaan aika tuskasia ja unettomia öitä vietetty. Alkaa jo riittää.
Mut kertokaas tuntemuksianne. Pelottaako teitä synnytys? Itseäni ei ainakaan vielä mut voihan se olla että sitten kun tietää että se alkaa niin vapisen kun haavanlehti!!! =) Lähinnä mua pelottaa vaan se että onko vauva terve ja et onko kaikki hyvin ja tuleeko synnytyksesssä joitain komplikaatioita mitkä on haitaks vauville...
Mut kertokaas tuntemuksianne. Pelottaako teitä synnytys? Itseäni ei ainakaan vielä mut voihan se olla että sitten kun tietää että se alkaa niin vapisen kun haavanlehti!!! =) Lähinnä mua pelottaa vaan se että onko vauva terve ja et onko kaikki hyvin ja tuleeko synnytyksesssä joitain komplikaatioita mitkä on haitaks vauville...
Vastaukset 9
Vanhimmat
...eikä kumma kyllä vielä kovin jännitä. Enemmän jännitän huomista, jolloin on taas kontrollikäynti äitipolilla ja siellä katsotaan, lähdetäänkö käynnistämään synnytys aikaisemmin raskausdiabeteksen ja korkean verenpaineen takia. Mikäli päivä määrätään, voipi olla, että jännitys kihahtaa huippuunsa, kun sitten ainakin tietää, milloin alkaa tapahtua! :)
Olen yrittänyt kuvitella, millainen se itse tapahtuma mahtaisi ollakaan, mutta tosiasiahan on, ettei sitä voi millään etukäteen aavistella, mitä tuleman pitää. Sen tiedän, että miehelleni se tulee olemaan elämänmullistava kokemus, jota hän ei tule unohtamaan ikinä. Kuin myös allekirjoittaneellekin... :)
Aika jännä, kun ajattelee, että sitä pitäisi kohtapuolin valmistautua yhteen naisen elämän tärkeimmistä tapahtumista, enkä ole tämän hermostuneempi! Minä olen koko lähisuvusta ainoa, joka ottaa rennosti päivä kerrallaan eikä stressaa mistään tulevasta (ainakaan vielä...). Kaikki muut tuntuvat olevan kuin tulisilla hiilillä! :)
Minun asenteeni elämään on aina ollut sellainen, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitettu. Siksi uskon, että eiköhän tuosta uuden elämän maailmaan tuomisestakin selvitä ihan kunnialla. Tottakai mielen sopukoissa piilee pelkoja synnytykseen liittyvistä mahdollisista komplikaatioista, mutta luotan siihen, että synnytysosaston henkilökunta kykenee huolehtimaan niistä tarpeen tullen. Minä yritän keskittyä vain olennaiseen eli uuden elämän luomiseen. :)
Jännät ovat ajat meillä lokamammoilla... Toivotan kaikille oikein leppoisaa loppuodotusta ja mahdollisimman nopeaa ja kivutonta synnytystä! :)
Rv 39 (38 3)
Mullakin on la 7.10, elikkä ensi viikolla.Lääkäri arveli, että jos ei synny ensi viikolla, niin seuraavalla sitten käynnistetään. La syntyvänä vauvan paino olisi arviolta 4 kg tai jopa hiukka yli.
Ennen raskaaksi tuloa kävin synnytyspelkopoliklinikalla, koska koko raskaus/synnytys tuntui ihan hirveältä. Halusin ehdottomasti sektion. Kun tulin raskaaksi, huomasin, että eihän tämä niin hirveää olekaan ja pelot synnytyksestä katosivat aika hyvin. Olen aivan ihmeellisen rauhallinen, oottelen vaan että alkaisi jo. Mitään merkkejä synnytyksestä ei ole vielä näkyvissä, eikä vauva ole edes laskeutunut ja kivuliaita supistuksia ei ole ollut ollenkaan. Eli voi olla että joudutaan käynnistämään.
Olen ottanut selville perustietoa kivunlievityksestä, mutta mitään synnytyskertomuksia en halua lukea. En halua vaan tietää 'liikaa', mitä tuleman pitää. Tuntuu rennommalta mennä kun ei ole päässä mitään kauhukertomuksia pieleen meneistä synnytyksistä. Että semmosta täällä.
Yhdyn aika pitkälti tuohon Hecaten kirjoitukseen. Uskon ja luotan, että asiat menee omalla painollaan. Oikeastaan odotan synnytystä malttamattomana ja innolla. Mielenkiintoista huomata miten tilanteesta tulee selviämään. Nyt olen ihan rauhallisin mielin, ja olen ajatellut, että olen esim. ihan rauhassa kotona, vaikka lapsivedet menisikin, jos ei supistele ja olo on hyvä. Mutta juuri tälläisia asioitahan on turha suunnitella. Todellisuudessa voi olla, että olen tuhatta ja sataa menossa sairaalaan, kun ekat kipeät supparit tulee:) Mene ja tiedä... Päivä kerrallaan. Mulla on laskettu aika 13.10.
Mulla on la 2.10, joten enää olisi 6 päivää siihen aikaa :)
Kun tulin raskaaksi, niin pelko synnytyksestä oli kova. Puhuinkin neuvolassa asiasta ja meinasin jo pyytää sektiota, mutta rohkaisin mieleni ja päätin synnyttää alakautta. Enkä ole päätöstäni katunut. Olen tsempannut itseäni koitosta varten ja onneksi mieheni tulee mukaan, joten hänestä on ainakin henkisesti todella paljon apua! :)
Jännitän sitä synnytyksen alkua ehkä eniten ja sitä, milloin pitää lähteä sairaalaan, jotta kerkeää ajoissa. Meiltä on lähimpään sairaalaan kuitenkin matkaa 160km, joten siinä pari tuntia menee matkassa kevyesti. Mietin myös, että onko järkevin mennä taksilla, omalla autolla vai ambulanssilla juuri tuon matkan takia... Nämä pohdinnat ehkä omalta osaltaan vievät ajatukset pois itse synnytyksestä :)
Jonkun verran on jo kipeitä supistuksia tullut, mutta saisi tulla lisää. Kyllä täällä jo odotellaan synnytystä, koska alkaa jo tämä iso maha tympäsemään! :) olisi ihana päästä taas sohvalta ylös ilman apua tai saada maata mahallaan!! :) tällaisia pieniä asioita odotan jo innolla! :) Tietysti se pikkuinenkin on mielessä joka päivä ja se, miten osaan hoitaa sitä. Mutta eiköhän jokainen nainen ole varustettu äidinvaistolla, joka alkaa pelaamaan viimeistään, kun pikkuisen saa ensimmäisen kerran syliinsä :)
Joten peukut pystyyn, että vauva syntyisi pian! :) Ihanaa odotusta kaikille!! :)
Ps. meidän neuvolassa ei ole ainakaan minulle tehty painoarviota vauvasta ollenkaan... Joten en tiedä yhtään minkä kokoinen beibi tulee olemaan... Sekin hieman jännittää, koska olen aika pieni (155cm).
Kyllähän se synnytys on mielessä harva se päivä ja hetki. Viime yönä näin siitä untakin!:)
Itse olen aika rauhallinen sen suhteen, pikemminkin odotan sitä jo kovasti. Ois tosiaan jo kiva päästä tästä jättimasusta ja saada käärö vierelleen.
Olen kyllä tämän raskauden aikana kuullut enemmän kuin tarpeeksi erilaisia synnytyskertomuksia ja tuntuu, että tässä vaiheessa ihmisten ei tarvis ainakaan kertoilla niitä kauhukokemuksiaan enää, vaan rohkaista ja tsempata. Kuitenkin siitä yleensä kaikki selviää hengissä, vaikka se kipeää tuottaakin! Huomenna ois tarkoitus mennä synnärille valmennukseen...Mielenkiintoista!
Kovasti kyllä toivoisin, että vauva syntyis vkoilla 38-40, oon ihan varma että "yliaikaisuus"saa hermot lopullisesti kireälle, ku nyt jo niin malttamattomana odottelee h-hetkeä. Mutta kaikki menee niin kuin on tarkoitettu!
Tsemppiä kaikille lokamameille, keräilkäämme voimia tulevaan koitokseen!:)
vaan pikemminkin se että milloin se tapahtuu. Just tänään kävin synnytystapa-arviossa ja paikat on siinä kunnossa että vauva voi tulla ihan milloin tahansa. Ja lääkäri sanoi istukan olevan sen verran kalkkeutunut ettei ainakaan yli 40 viikon päästetä. Pelkäsin että vauva ois iso kokoinen kun on välillä ollut noitten sokeriarvojen kanssa ongelmia mutta ei onneks. Painoa pienellä n 2,8kg. Täytyy toivoa että, kun se synnytyksen aika sitten koittaa, kaikki menisi hyvin. Ilmoitellaan taas oloistamme! =D
oli ihan pakko vähän kirjoitella.. itse olen synnyttänyt jo huhtikuussa, mutta tunteet oli ihan niin kuin teillä muillakin =)
odotin synnytystä, hieman jännitti mitä tuleman pitää, mutta kun synnytys alkoi kotona lapsivesien menolla ei jännittänyt ollenkaan. lähdettiin sit laitokselle ja kaikki meni ihan omalla painollaan, ei ollut aikaa jännittää =)
synnytys kesti 11,5 tuntia. ponnistusvauhe 1h 12min. sen jälkeen alkoi jännitys että miten sen vauvan kans ollaa =D
Onnea teille kaikille! Muistaaka että olette hyvissä käsissä ja teitä kuunellaan siellä synnytyssalissa =)
Pakkohan sitä on myöntää että synnytys jännittää. Mutta olen yrittänyt rauhoitella itseäni jo sitä varten. Että en panikoisi. Mulla laskettu aika 18.10, mutta voi olla että synnytystä aikaistetaan käynnistyksellä,diabeteksen takia. Toivotaan että kaikki menee hyvin ja käärö olisi pian meidän makuuhuoneessa. Onnea kaikille odotukseen ja tsemppiä synnytykseen....hecatelle myös paljon onnea loppuodotukseen ja synnytykseen...
Tosiaan toista jo tässä odotellaan syntyväksi, esikoinen vasta 1 1/2- vuotias.
Ja voin kertoa että itse pohdiskelin ja pelkäsin ihan noita samoja juttuja esikoisen syntymän lähestyessä. Lasketun ajan yli mentiin reippaasti, melkein kaksi viikkoa ja arvatkaa vaan oliko rasittavaa aikaa..!
Sitten kun synnytys alkoi (mulla se alkoi verenvuodolla, ihan semmoisella vähäisellä- vasta sitten tulivat kipeät supistukset), ei minkäänlaisesta jännityksestä tai peloista ollut tietoakaan! Kaipa se on nainen tuommoiseenkin luotu, turha jännitys unohtuu tosi paikan tullen :) Ja olihan siinä sekin että kun todelliset supistukset alkoivat, ei enää ollut muuta mielessä kuin selvitä aina siitä supistuksesta. Ja silloin kun ei ollut supistus, yritti nauttia jokaisesta kivuttomasta sekunnista :)
Mutta kaiken kaikkiaan synnytys oli oikeasti upea kokemus ja ei ollenkaan niin kamala kuin olin sen kuvitellut. Siksipä uskaltauduimmekin näinkin pian uuden pikkuisen vastaanottamaan ;) Vaan eipä käy kieltäminen etteikö olisi tälläkin kertaa synnytysjutut mielessä pyörineet (jos vaikka nyt meneekin kaikki pieleen kun eka oli kumminkin aika "helppo".....jne.)
Hirmuisen paljon tsemppiä jokaisen synnytykseen, uskokaa pois että omalla painollaan se menee- ja koittakaa nauttia jokaisesta kallisarvoisesta hetkestä, ne muistot ovat ainutlaatuisia mitä esikoisen (ja tietty muidenkin lasten) syntymästä jää!