Kävin äsken psykiatrilla ja olisin halunnut Xanor depot lääkityksen, kun en kykene ulos menemään ilman Opamokseja ja niidenkin teho alkaa pikkuhiljaa hiipua.
Tämä lääkäri ilmoitti heti, ettei niitä minulle kirjoita, vaikka yritin perustella asian tosi hyvin.
Parin minuutin keskustelun jälkeen hän kertoi minun olevan sellainen ihminen, joka jää helposti koukkuun lääkkeisiin.
Mitään muutakaan lääkettä ( mielialalääkkeitä) hän ei suostunut minulle kirjoittamaan, kun olen menossa sisätautien poliklinikalle tutkimuksiin.
Ja veloitti ei mistään 80 euroa.
Nyt olen sitten ilman lääkkeitä,,no noita Opamokseja kyllä on, mutta mielestäni ne eivät ole oikeita paniikkihäiriölääkkeitä, ja ihmettelen Suomen lääkäreiden tasoa.
Voi kun jostain löytyisi täältä pääkaupunkiseudulta sellainen lääkäri, joka olisi perehtynyt paniikkihäiriön hoitoon ja uskaltaisi noita Xanoreitakin kirjoittaa sellaiselle ihmiselle , joka niitä todella tarvitsisi.
Harmittaa todella,,onko kenelläkään vastaavia kokemuksia lääkäreistä??????
Tämä lääkäri ilmoitti heti, ettei niitä minulle kirjoita, vaikka yritin perustella asian tosi hyvin.
Parin minuutin keskustelun jälkeen hän kertoi minun olevan sellainen ihminen, joka jää helposti koukkuun lääkkeisiin.
Mitään muutakaan lääkettä ( mielialalääkkeitä) hän ei suostunut minulle kirjoittamaan, kun olen menossa sisätautien poliklinikalle tutkimuksiin.
Ja veloitti ei mistään 80 euroa.
Nyt olen sitten ilman lääkkeitä,,no noita Opamokseja kyllä on, mutta mielestäni ne eivät ole oikeita paniikkihäiriölääkkeitä, ja ihmettelen Suomen lääkäreiden tasoa.
Voi kun jostain löytyisi täältä pääkaupunkiseudulta sellainen lääkäri, joka olisi perehtynyt paniikkihäiriön hoitoon ja uskaltaisi noita Xanoreitakin kirjoittaa sellaiselle ihmiselle , joka niitä todella tarvitsisi.
Harmittaa todella,,onko kenelläkään vastaavia kokemuksia lääkäreistä??????
Vastaukset 12
Vanhimmat
...> Ja veloitti ei mistään 80 euroa.
Normaali homma, joskin yleensä määräävät lisäksi tutkimuksia ja pillereitä ainakin samalla summalla!
odotan kauhulla mihin tämä nykyinen lääkärien/lääketehtaiden ei bentsoja-linja johtaa. olen huomannut että moni apua tarvitseva on jo räjähdellyt ja tehnyt epätoivoisia tekoja päästäkseen ahdistuksestaan johon on auttanut vain bentsot aikaisemmin. tiedän 100% varmuudela että moni lääkäri tulee kokemaan kauhun ja ehkä jopa oman tai potilaan hengen riistämisen "uhrin" viimeisenä avunhuutona. eräs hyvä ystäväni jolle lääkäri on määrännyt SSRI- lääkettä melkein heti kun tulivat markkinoille eivätkä ole ikinä puhuneet lääkkeen lopettamisesta, lääke on toiminut puoliteholla paniikkihäiriöön, johon xanor toimi hänelle aikaisemmin paljon tehokkaammin. eli selityksenä ei bentsoja-linjalle ei voi olla koukkuun jääminen vaan lääketehtaiden rahastus lääkäreiden kanssa yhteistyössä. tämä ystäväni syö tätä uuden sukupolven mielialalääkettä lopun elämää. olen myös kuullut ja nähnyt että SSRI-lääkkeet on paljon vaikeampi lopettaa kuin bentsot. ehkä läkärit haluaa jättää potilailleen pienen (tai usein kovan) kärsimyksen päälle että tuntevat olevansa niskan päällä potilaistaan.
olivat ihan kamalat Efexorin lopettaessani.Varmaan kamalammat, mitä bentsoista vierotuksessa.
En ymmärrä,että jos johonkin sairauteen on olemassa hyvä lääke, sitä ei anneta potilaille, vaan annetaan heidän olla jatkuvassa piinassa p-häiriössään.
Yritin puhua tälle lääkärille, että haluaisin elää suhtkoht normaalia elämää, mutta hän ei ottanut kuuleviin korviinsa tätä.
Kerroin myös, että sairastan diabetestä ja siihenkin joudun syömään koko loppu elämäni lääkettä, eikä tämäkään vaikuttanut häneen millään.
Itku meinasi päästä kun lähdin ja maksoin, ei mistään, tuon summan.
Mistähän löytyisi järkevä lääkäri,,,siitä maksaisi vaikka kaksinkertaisen summan.?????
kyseinen lääkäri on todella asiallinen ja pätevä joka ei ole lääketehtaiden vietävänä vaan kuuntelee potilastaa ja kirjottaa lääkettä mitä potilas tarvii. tämä lääkäri toimii torniossa.
kannattaa tehdä niin, ettet pyydä mitään lääkitystä. Kyllä lääkäri määrää lääkkeitä, jos katsoo sen tarpeelliseksi. Luultavasti lääkäri on luullut sinua narkomaaniksi, koska suurin osa lääkkeiden pyytäjistä on juuri heitä.
Koskaan en ole vielä alpratsolaamia pyytänyt, mutta aina olen sitä saanut...
Olipa fiksu lääkäri. Tosin se ois voinu kertoa sulle myös, että jos paniikkihäiriöstä haluaa kokonaan eroon, kannattaa alkaa tutkia sen oman paniikin syitä, kohdata pelkonsa, harrastaa liikuntaa, jutella ihmisten kanssa ja opetella hiljentymään. Lääkkeet ei auta. Ne korkeintaan vain helpottaa oireita. itse olen päässyt ilman lääkkeitä riesasta eroon, mutta se vaatii työtä ja sen tajuamista, ettei lääkkeillä voi itteä parantaa. Hyväksy ittes panikoijana ja lähde tutkimusreissulle. Ei siihen kuole. Voimia ja rakkautta!
No lässyn lässyn! Ehkä joillakin tuollainn voi auttaa mutta itse olen myös kovinpahassa jamassa, ja tarvitsisin jotain bentsoa lääkäriltä, muttei ne anna muutaku puheterapiaa!! :(
ykstyisellä psykiatrilla juttelemassa. Olin ihan antoisa keskustelu. Minulla diagnoosi vasta tuore mutta useasti tulee kohtauksia jotka todellakin haittaavat joka päiväistä elämää. Käyn muutaman kerran jatkossa psykologin juttusilla ja lääkkeeksi sain cipralexia ja alkuun xanoria tueksi. Koska minulla kohtaukset todella pahoja on soitettu ambulanssiakin...Kannattaa selailla psykiatripalveluja ja kysellä sieltä onko siellä osaavaa psykiatria vaivan hoitajaksi. Tietenkin voi olla että ensin halutaan sulkea pois kaikki mahdolliset sairaudet, jotka voivat samansuuntaisia kohtauksia aiheuttaa ja vasta sitten määrätään lääkitys. Sekin lienee karua totuutta että jotkut sisätautisairaudet ja esim neurologiset sairaudet saattavat aiheuttaa paniikkikohtaustyyppisiä oireita tai kohtauksia. Koeta jaksaa, kyllä varmasti saat sitten lääkityksen kuntoon kun vaiva varmistettu!
Moi! Luin viestisi ja haluan sen pohjalta sanoa muutaman jutun... Vaikea sanoa mikä se tilanne teillä oli psykiatrilla käydessäsi... mm aiempaa hoitohistoriaasi kun en tunne.
Itse aiemmin paniikkihäiriöstä kärsineenä mieshenkilönä (91 alkaen ja nyt se tauti on ollut käytännössä ohi tällä vuosituhannella) mulla on se käsitys että kuka tahansa voi päästä eroon paniikista mutta kovasti se vaatii tahdonvoimaa. Paniikkien alkuvaiheessa jos pääsee käymään niinkuin minulle (vaiva oli erittäin paha alussa) on lääkehoito erittäin järkevää... pelkkä terapia ei TODELLAKAAN auta silloin kun oireet ovat pahat.
Paniikin kanssa pitäisi päästä lääkkeitten kanssa kokonaan oireettomaksi jolloin voisi alkaa keskittymään itse asiaan eli omaan elämäntarinaan jne juttuihin... miten paljon taas siihen tarvitaan muita ihmisiä on meillä jokaisella aika henkilökohtainen juttu... mulle olisi varmaan ollut tarjolla vuosien terapiatkin mutta kun mun luonne on tälläinen niin ei siitä mitään olis tullu... joku muutama kuukausi tais olla mitä kävin YTHS:n terapiassa ja sitten itse katkaisin sen...
Mulla oli suuri onni kohdata Turussa opiskellessani (silloin 91) aivan alan kärkinimi silloin Suomen "paniikkiasiantuntijana... Hän ymmärsi hyvin sen että liialllinen asioitten vatvominen ei ole hyväksi... vie vaan energiaa. Sain kunnon lääkkeen eli silloin juuri markkinoille tulleen Cipramillin.. JA SAIN ELÄMÄN TAKAISIN!
Mutta kyllä se on niinkin että jos syö psyykenlääkettä koko ikänsä niin ei sekään oikein hyvä oo... eli itse oon tehnyt niin että oon syonyt jonkun 1,5 vuotta lääkettä ja sitten ollut 2-3 vuotta riittävän oireeton ilman lääkettäkin kuitenkin mun on täytynyt 3-4 kertaa uusia ko proseduuri... raskastahan se on ollut mutta mulle on ollut erittäin tärkeetä että oon ollut välillä ilman lääkettä...
JA kas... kun ikää on tullut enemmän ja on sielunsa pohjamutia aikansa tonkinut niin ilmeisesti alkaa hellittää... Mun luontaislääkkeet paniikkiin on siis sen kemiallisen mutta lyhytaikaisen lisäksi: 1) Etsi omia vahvuuksiasi ja tee niitä asioita mitkä saavat sinut nauttimaan elämästä (mulla mm urheilu ja myös taiteet... mulla on se käsitys että paniikkihäiriöisillä ihmisillä riittää intohimoa muuhunkin elämään.. kyse on että saa suunnattua energiansa oikein!) 2) ÄLÄ SYYLLISTÄ ITSEÄSI... lue tämä uudestaan... ÄLÄ syyllistä itseäsi... hittoako sillä on väliä vaikka joku vuosi menee vähän pitkin seiniä! Ajattele niin että saat sellaisia näköaloja kokemustesi kautta jotka tekevät sinusta ainutlaatuisen ihmisen,,, Se mikä ei tapa vahvistaa... hmmm mulla on jokunen runo tullut kirjoitettua ko aiheeseen liittyen;-) 3) Hyväksy sairautesi... älä väkisin taistele sitä vastaan. Jos inhoat sitä alat inhota ja syyllistää itseäsi... kehä on taas valmis. Mutta tämä ei tarkoita sitä että paniikin kanssa nöyristellään... ei vaan ole johdonmukainen ja pyri kehittymään kokoajan sen kanssa ymmärrä sitä ymmärrä itseäsi koko ajan entistä paremmin.
Lopuksi vielä niistä lääkkeistä... mulla on itselläni paniiikkihäiriö ajan myötä tasoittunut siten että nyt ei ole enää paniikkia vaan voimakkaita mielialanvaihteluita ennemminkin... En myöskään mitenkään enää jaksa kiinostua jos vähän muljahtelee pumppu silloin tällöin. Toisaalta välillä kerran kuussa ehkä voi olo olla hyvin voimaton ja sellainen paniikin sukulainen kai siellä vielä on... siihen olen ottanut silloi murusen xanoria ja se auttaa samantien ja ei siitä mitään morkkista jää... MUTTA EI YHTÄÄN ENEMPÄÄ!
Alkuun etsi käsiisi sellainen lekuri joka todella on asiantuntija paniikkiin liityen. Kannattaa käydä mm googlettamassa ja käsittääkseni Suomessa on myös yhdistys jonka kautta saa varmasti tukea. Tsemppiä ja parempaa jatkoa sinulle!
sanoistasi.Ne rohkaisivat minua, aina kun kuulee jonkun parantuneen tästä taudista edes muutamaksi vuodeksi, saa itsekkin toivoa elämään.
Olen varannut uuden psykiatriajan ,miehelle, kaikki muut olleet naisia.Jospa tämän kanssa jutut synkkaisivat yhteen ja löytyisi sopiva lääkitys. Ehkäpä joku suostuisi kirjoittamaan minulle terapiaankin lähetteen.
Lääkärin etsintä siis jatkuu,,ja elämässä rimpuillaan kiinni,,vaikka vaikeaa se toisinaan onkin.
Autan sua vähän;-)
http://www.netti.fi/integrum/paniikki.html
mitään syytä leimata potilasta addiktiksi ilma pätevää syytä ja siihen vedoten olla kirjoittamasta reseptiä, jonka potilas katsoo olevan tarpeen.