Hei!
Sellaista asiaa tiedustelisin teiltä alakautta synnyttäneiltä, että onko emättimeenne jäänyt mitä pysyviä vammoja, esim tunnottomuutta?
Sellaista asiaa tiedustelisin teiltä alakautta synnyttäneiltä, että onko emättimeenne jäänyt mitä pysyviä vammoja, esim tunnottomuutta?
Vastaukset 27
Vanhimmat
synnytys oli toki kivuliaskin, mutta kuitenkin sanoisin että helppo minulle. eteni rivakasti ja oli ohi parissa tunnissa vaikka ensisynnyttäjä olenkin. yksi erittäin pieni repeämä ihan ulkosuulla mihin tuli kaksi tikkiä, ei välttämättä olis tarvinnut mitään kuulemma. ei tehty eppariakaan, joten ei siitäkään haavaa. parin tunnin päästä istuskelin ihan normaalisti ja ekana yönä otin yhden buranan. sen jälkeen en edes kipulääkkeitä tarvinnut.
paikat palautu ihan ennalleen parissa kuukaudessa ja tunto on ihan tallella kaikin puolin. voisko jopa sanoa että paremmin kuin ennen kun on oppinut kunnolla hallitsemaan ja tunnistamaan lantionpohjalihaksetkin =)
oma kokemukseni synnytyksestä oli upea ihan luomuna, enkä siksi kammoksu mitenkään nyt kakkosta odottaessani. siksi ihmettelenkin niitä jotka haluavat sektion jo ensimmäisestä, vaikkei mitään varsinaista syytä ole. toki on tilanteita jolloin sektio on kaikille osapuolille turvallisin vaihtoehto, mutta että tavallaan "huviksi"?
hirvittää ajatuskin että olisi tarvinnut kitua useampi viikko ison leikkaushaavan kanssa, mahdolliset tulehdukset ym. mukaan lukien. nyt toivuin muutamassa tunnissa toimintakuntoon, uskon ja toivon että tästä seuraavastakin.
anteeksi taasen, mutta ihan pakko kommentoida. minua puolestani kammotti ajatus siitä, että olisin kitunut kuukausikaupalla uimarenkaan ja pilalle revityn *****n kanssa - mahdolliset tulehdukset, laskeumat ja eritteiden karkailut mukaan lukien, kun sektiohaava oli kivuton jo muutamien päivien jälkeen.
pakko vähän kärjistää, mutta harvapa sitä sektiota "huvikseen" haluaa. :D
mitäpä näillä palstoilla lueskellut niin kummasti täällä vaan halutaa sektiota, vaikkei mitään varsinaista syytä olekaan.
ja tuo että jälkeen olis ollut "pilalle revitty" jos mikä on asenteellista. se on kuitenkin niiiiin harva synnyttäjä kenellä nyt oikeasti on paikat edes osittain "riekaleina", tottahan toki se on elimistölle koettelemus, mutta huomattavasti luonnollisempi kuin puukolla mahan aukaisu.
ja omasta tuttavapiiristäni löytyy niin sektio- kuin "tavis" äitejäkin, ja pakko sanoa että kyllä ne sektioäidit on enemmän ja kauemmin kärsineet vaikka mistä vaivoista kuin "luomusynnyttäneet". alateitse synnyttäneistä en tiedä kuin yhden joka oikeasti on pidemmän aikaa ollut alapää kipeänä, sekin koska oli jouduttu käyttämään imukuppia.
eikä se sektio suojaa kohdunlaskeumalta, sen paremmin kuin eritteiden karkailultakaan. ja infektioriski on sektiossa ihan eri sfääreissä kuin normi synnytyksessä...
täällä taas vähän toisin päin. siis löytyy lähipiiristä ihmisiä, jotka ovat olleet pahojen repeämien, imukupin tai muun takin tosi kipeitä ja pitkään. eräällä emättimen lihaksia hoidettiin vielä vuosikin synnytyksen jälkeen, kun ne kramppasivat jatkuvasti.
"pilalle revitty" on ehkä vähän voimakas sanonta, mutta muista, että puhun tässä omista tuntemuksistani, ajatuksistani ja peloistani, enkä ihmisten sukupuolielimistä noin yleensä. :D kaikki kunnia siis alatiesynnyttäjillekin, minä vain en todennäköisesti tule kuulumaan heihin..
itse taidan kyllä olla sektiomammojenkin joukossa sitä "poikkeusryhmää", jotka paranevat tosi nopeasti. ja myöskin niitä, jotka mieluummin valitsevat hallitun sektion kuin alatiesynnytyksen, jonka vaikutusta itseen/kehoon ei tiedä siihen lähtiessään. toki voi ajatella, ettei niitä vaikutuksia tiedä sektiostakaan, mutta minulle - ja ilmeisesti monelle muulle - se kuitenkin oli loppujen lopuksi se luontevampi vaihtoehto..:)
siksi tuota asiaa vain esille tuon, kun itseänikin raskausaikana peloteltiin kauhukuvilla haavakivuista jne. - eikä se sitten sellaista (kamalaa siis) ollutkaan. tätä pelottelua kun harrastetaan nykyäänkin vielä ikävän usein ja ihan turhaan, jos sen kohteena on henkilö, jolle se sektio tosiaan on se "oikeampi" vaihtoehto..
Melkein kuin minun suustani, tosin tikkejä tuli kaksi enemmän kuin sinulla :D
Luonnonmukaisuutta kannatan niin pitkälle kuin mahdollista, ilokaasua naukkailin lopussa. Muutaman tunnin kerkesin salissa olla ja tyttö jo syntyikin! Se on ainoa asia mikä jänskättää seuraavaa synnytystä ajatellen, jos se kerta etenisi nopeammin (kuten usein sanotaan) että ehdinkö varmasti ajoissa sairaalaan kun en kuitenkaan halua kotona synnyttää - tai matkalla :D
..osastolle mennessä hoitaja katseli silmät pyöreänä todeten että sinähän olet tosi hyvässä kunnossa. Istumiset sun muut onnistui ihan normaalisti. Heti synnytyksen jälkeenkin oli sellainen olo, että ei tuntunut enää missään. Vaikka se synnytys kyllä tuntuikin! ;)
Mies oli kuullut jo synnyttäneiltä kavereiltaan (siis iseiltä :P ) että paluumatkalle ovat käyneet ostamassa uimarenkaan istumista varten, totesin vaan että ahaa, no en minä kyllä tartte.. :D
Särkylääkkeitä tarjoiltiin jatkuvasti osastolla mutta ei tehnyt mieli pieniin jomotuksiin niitä alkaa ottaa. Pienillä jomotuksilla tarkoitan sitä, ettei ollut mitenkään niin tuskainen olo, pillereitä kun en napsi kuin ehkä max pari kertaa vuodessa (kuumeessa mulla yleensä ihan uskomaton päänsärky)
Ymmärrän kyllä, että jotkut ajattelevat sektiota paremmaksi vaihtoehdoksi alatiesynnytystä kenties pelätenkin, mutta ehkä parempi info asiasta voisi auttaa. Omakohtaista kokemusta sen verran, että joskus nuorempana minua kauhistutti ajatus synnytyksestä alakautta.. sittemmin kun tutustuin aiheeseen paremmin, tulikin sektiokammo. Kuten leikkauksia kohtaan yleensäkin.
itselleni tehtiin hätäsektio ja toivuin hyvin. pääsin jo 3 päivänä kotiin. ja menin jo ulkoilemaan vauvan kanssa 4 päivänä. ahdas lantioni oli syy sektioon mm. molemmissa on riskinsä, imukuppiahan voi joutua käyttään alatiesynnytyksissä yms. komplikaatiota voi tulla ja jos 3 asteen repeämät tulee, niin suolentoimintaan voi tulla ongelmia loppuiäksi sekä tietenkin sinne tärkeimpään - alapäähän. no sektiota en puolustele mitenkään, itse olisin alateitse synnyttänyt ja kokemusta siitä on 15 tunnin ajan. ei ollut herkkua. järjestään kaikki julkkikset synnyttävät sektiolla, britney, bradin muija, victoria becham, gwen stefany - herää kysymys vain miksi? tämä on ikuinen tappelunaihe. no joka tapuksessa, myös mun pitää kertoa että tuttavapiirissä alatiesynnytyksessä olleet 2 työkaveria eivät tee enää lapsia, niin oli ollut hirveetä ja ap menny pilalle - on se siinä vuosien saatossa kuulema parantunut. ovat kuitenkin alta 30 v. että vielä voivat lapsia tehdä eikä siis sellaisia vanhoja akkoja jotka toisia pelottelis kauheilla synnytyskertomuksilla, koska niitähän riittää. usein lapsiluku jää yhteen jos on huono kokemus synnytyksestä, oli tapa mikä hyvänsä. itse kyllä olen NYT sektion kannalla, koska eka synnytys oli hirveä ja siinä riskeerattiin jo lapsen hyvinvointi pitkittämällä sitä, kun ei vain mahdu tulemaan. suunniteltu sektio on yleensä helpompi ja hallitumpi. kaikkeen leikkaukseen liittyy riskinsä ja etenkin nukutukseen. mutta eihän sektiota jos se on suunniteltu tehdä edes nukutuksessa.
Aikuiset ihmiset.
Onko todellakin niin, että suomalaisakat eivät parempaa tiedä kuin moralisoida toisia kaikessa mikä koskee raskautta, synnytystapaa, imetystä ja lastenhoitoa?
Pääasia varmasti on, että huolehtii lapsestaan täysi-ikäiseksi asti mahdollisimman hyvin ja siinä kokonaisuudessa yksi helvetin synnytystapa on varmasti aivan toissijainen juttu, syntyipä miten ja mistä lävestä hyvänsä.
Jos joku pelkää ja kammoksuu alatiesynnytystä niin paljon, että se vaivaa mieltä öin ja päivin, ei sen luulisi ketään muuta haittaavan. Mutta näköjään vaan haittaa. Kun ei muuta pätemistä elämässä ole, niin ymmärtäähän sen.
on kyse vain tietämättömyydestä ja luulosta että sektio olisi jotenkin "helppo homma". sitähän se ei ole, kyseessä on erittäin suuri leikkaus siihen liittyvine riskeineen.
itsekin "kammoksuin kinkkurullan pungertamista" aina siihen asti kunnes oikeasti olin raskaana ja aloin perehtyä asioihin. ja mitä tarkemmin perehdyin niin sektioihin ja sen riskeihin/seuranneisiin komplikaatioihin kuin normaalisynnytyksiin ja sen riskeihin/seuranneisiin komplikaatioihin niin kyllä alkoi mieli muuttua.
vielä kun paljon puhuin synnytyskokemuksista äitini, sisarieni, ystävieni ja ammatti-ihmisten kanssa niin varmuuteni "luomuun" kasvoi. päätin synnyttää normaalisti, jos vain mahdollista enkä ole päätöstä katunut. kokemus oli ihana ja nopea, paraneminen hyvää.
kukin tavallaan, mutta mielestäni sektio on saanut liian suuren vallan ihmisten mielissä jonain "ihmekeinona" jolla synnytys olisi muka automaattisesti turvallista ja kivutonta ja äkkiä ohi. ei sitä pitäisi tehdä vain sen vuoksi että pikkasen pelottaa. (enkä nyt puhu ihan todellisesta paniikkihäiriöön asti ajavasta pelosta)
On ainoastaan mukavaa, että itse havaitsit alatiesynnytyksen luontevimmaksi tavaksi saattaa lapsi maailmaan. Itsellenikin ensimmäinen synnytykseni pari viikkoa sitten oli helppo ja luonteva ja selvisin aivan olemattomin "vaurioin". Sitä ei tosin voinut kukaan tietää etukäteen, mikä lienee onkin se asian varsinainen ydin. Se, että sinulla tai minulla alatiesynnytys sujuu mallikkaasti, ei tarkoita, että näin tapahtuisi kaikkien kohdalla.
Itsekin mietin ja pelkäsin pääni puhki kaikkea mahdollista synnytyksesä tapahtuvaksi ja voin kertoa, ettei pelkoani ainakaan helpottanut kaikkitietävien Pyhien Äitien jeesustelevat ja moralisoivat kommentit.
Alatiesynnytys on ihana kokemus - varsinkin sitten kun se on ohi - ja kun siitä selviää enimmittä vammoitta. Mutta kuka voi rehellisesti väittää nauttivansa esi. kolmannen asteen repeämistä, ulosteinkontinenssista etc? On kai ainoastaan rehellistä, että näistäkin puhutaan ääneen? Sektion synnillisyyttä ja paheellisuutta kun kyllä muistetaan korostaa joka käänteessä, joten se ei liene enää kenellekään epäselvä asia...
Itseäni häiritsee juuri se, että alatiesynnytyksestä johtuvista vaurioista kysyttäessä vastaus on aina sama: "Koskaan ei tiedä, miten synnytys omalla kohdalla menee. Turha sitä on murehtia etukäteen." eli asia vaietaan kuoliaaksi. Sektiosta kysyttäessä ensimmäinen vastaus taas puolestaan on: "Siinä on kauheat riskit ja iso leikkaus. Toipuminen raskasta. Suorastaan luonnotonta."
Olkoonkin, että jokainen synnytys on erilainen, mutta olisi kiva nähdä edes joitakin tilastoja siitä, millaisia vaurioita synnyttäjät ovat saaneet.
Esimerkiksi episiotomia leikataan Suomessa yli 70 prosentille ensisynnyttäjistä. Kyseisessä leikkauksessa ei tehdä vain pientä pintanaarmua, vaan välilihaa tukeva lihas katkaistaan. Syvyydeltään se vastaa aina toisen asteen repeämää, jota kukaan tuskin haluaa itselleen. Silti kuulee synnyttäneiden sanovan: "Onneksi en revennyt, kun tehtiin episiotomia."
ei eppari ole enää vuosiin ollut mikään automaattinen toimenpide edes ensisynnyttäjille. se tehdään, mikäli muuten repeäminen olisi vielä pahempaa kuin hallittu leikkaus välilihaan. mutta se ei ole automaattinen toimenpide, taitaa itse asiassa olla toisin päin nuo luvut nykyään. eli 70%:lle sitä ei tehdä ja lopuille tehdään pahempien vaurioiden välttämiseksi.
eihän kukaan voi etukäteen tietää miten synnytys etenee, mutta kukaan ei voi myöskään tietää etukäteen miten sektio etenee!!!!
ja jos vauva on normaalikokoinen, raivotarjonnassa ja lantio normaalikokoinen, eikä istukkakaan ole pahasti kohdunsuun päällä/vieressä niin en kyllä näe mitään syytä miksi kenellekkään edes mainostaisi sektiota. koska se ihan oikeasti on iso leikkaus.
eikä toki kukaan nauti varmasti kolmannen asteen repeämästä, mutta et voi väittää että kukaan nauttisi siitäkään, ettei uusi raskaus ole mahdollinen kohdun arpeumien vuoksi? tai nauttisi kiinnikkeistä, leikkaushaavan infektiosta, isosta ja paksusta arpikudoksesta? vain muutamia sektion huonoja puolia mainitakseni.
eikä tässä ollut pointti sektion mollaaminen, päin vastoin se puoltaa paikkaansa erinomaisesti tilanteissa, joissa se on ehdottomasti paras ratkaisu. mutta kuten sanoin, silloin kun selvää estettä ei alatiesynnytykselle ole, ei mielestäni ole "normaalia" medikalisoida elämän perustapahtumaa joksikin lääketieteelliseksi ihmeeksi.
jokainen on omaa mieltään, enkä sano etteikö lääketieteen kehittyminen ole hyvä asia, mutta miksi elämään kuuluvista normaaleista asioista kuten syntymä ja kuolema pitää tänä päivänä tehdä jotenkin normaalista elämästä irrallisia lääketieteellisiä tapahtumia?
Stakesin sivuilla on tilasto, josta näkee episiotimiatoimenpiteet sairaaloittain vuosina 2002-2003. Sen mukaan kolme vuotta sitten 71%:ssa maamme sairaaloista episiotomia tehtiin yli puolelle ensisynnyttäjistä. Sellaisia sairaaloita, joissa episiotomia tehtiin yli 70%:lle ensisynnyttäjistä oli tutkimuksessa 35%. Sairaalakohtaiset episiotomialuvut ensisynnyttäjien kohdalla vaihtelevat Ahvenanmaan 8,5%:sta Länsi-Pohjan keskussairaalan 87,7%:iin. Koko maan keskiarvo ensisynnyttäjien kohdalla on 63%.
Onko sinulla uudempia tilastoja, jotka tukevat väitettäsi että 70%:lle ensisynnyttäjistä episiotomiaa ei nykyään tehdä? On hienoa, jos tällainen muutos om tapahtunut kolmessa vuodessa!
Hyvin huomaa sun viestistä, miten tunnet alemmuutta siitä ettet ole tai aio synnyttää oikein. Senkun teet sektion jos noin kauheasti pelkäät. Se ei kuitenkaan ole synnytystä nähnytkään. En olisi kovin ylpeä siitä.
Täysin eri asia on jos sektio tehdään pakosta.
kun tätäkin ketjua luin..
taitaa olla suurin osa epäkypsiä äidiksi kun kaikki pitäis olla aina niin helppoa ja vaivatonta. ei sais mikään tuntua missään ja kaikki pitäis tässä elämässä olla sekunnilleen suunniteltavissa. ei saa tulla raskausarpia eikä saa olla tavara kipeä...
hohhoijaa vaan... itselle kun tuo lasten saaminen edes ei ole ollu mitenkään itsestään selvää en voi kuin hämmästellä miten itsekkäitä ja pinnallisia voivat tämän päivän ÄIDIT olla. minulle ei milloinkaan, missään kohtaa ole mikään muu merkinnyt mitään kuin vauvan terveys ja etu. ihan sama montako raskausarpea, aivan sama montako tikkiä on tavarassa tai tehdäänkö episiotomiaa vai ei. kunhan vauvalla kaikki on hyvin ja kaikki tapahtuu hänen etuaan ajatellen.
no, minä en ole koskaan ollut muutenkaan mikään peiliin tuijottaja ja riman alta koittaja, mutta silti. ei voi kun ihmetellä....
Olen kanssasi aivan samaa mieltä! Itse kuulun siihen onnelliseen joukkoon että olen tullut helposti raskaaksi ja saanut kokea (3) raskaudet ja synnytykset kaikkine ongelmine / vaivoine / ihanuuksineen. Olen erittäin kiitollinen niistä lapsista enkä myöskään oikein jaksa ymmärtää tätä ääretöntä vouhkaamista ja mielestäni osin turhaa vatvomista asioiden tiimoilta, on sitten kyseessä synnytys tai odotus tai mikä tahansa vauvoihin / lapsiin liittyvä.
nykyään, kun vaihtoehtoja on, ihmiset haluavat valita sen itselleen helpoimman tien. ei se minusta tee mielestäni yhtään huonompaa äitiä tai minun äidinrakkaudestani vähäisempää, että olen ottanut synnytykseen ja esim. imetykseen liittyen omatkin näkökantani/pelkoni/muut tunteeni huomioon.. ehkä sitten kuulun näihin "peiliin tuijottajiin". no, ihan mielelläni sellaisen leiman otan..:D
eiköhän sellainen vähän vanhanaikainen hirvittävän "uhrautuva" äidinrooli ole jo harvenemaan päin. totta kai lapsen etu tulee tietyllä tavalla ensimmäisenä, mutta mielestäni äidin tulee ottaa myös itsensä huomioon. minä ainakin aion olla olemassa ja jatkaa elämääni vielä esim. lapsen/lasten aikuistumisen jälkeenkin, ja silloin voin toivottavasti katsoa taaksepäin ja tuntea tehneeni oikeat ratkaisut - niin lapsen kuin itsenikin kannalta.
mielestäni epäkypsää em. ajattelu ei ole. minusta taas on äärimmäisen epätervettä joidenkin (ei siis välttämättä sinun!) harrastama täysi lapsille eläminen kahden-kolmenkymmenen vuoden ajan; kyllä kai jokaisella on muitakin rooleja kuin vain se äidin rooli. sitten ihmetellään, että mitäs tässä nyt tekisi, kun lapset lähtevät kotoa tms.
ja minusta kertoo nimenomaan henkilön täydellisestä epäkypsyydestä se, että ainoa asia tässä maailmassa, jolla voi brassailla, on se, kuinka epäitsekkäästi juuri HÄN lastensa eteen uhrautuukaan. totta helvetissä jokainen äiti (kai?) ottaisi vaikka koko kropan täyteen raskausarpia tai tavaran (oksettava sana) täyteen tikkejä, jos se olisi lapsen terveyden ehdoton edellytys. mutta kun NYKYÄÄN tosiaan niitä muitakin vaihtoehtoja on, sektiolla syntyy ihan yhtä terveitä vauvoja kuin ah-niin-ainoalla-oikealla-alatiesynnytykselläkin.
pikku lisäys vielä: ei ole mitään niitä alatiesynnyttäjiä "vastaan", jotka eivät tee toimituksestaan niin suurta numeroa ja sankaritekoa, kuin taas eräät. varmasti sekin ihana kokemus JOILLEKIN on..:)
Minusta on ihmeellistä, että naisia "sankarillistetaan" synnytyksen tai lasten tekemisen vuoksi, lisääntyminen kun on ihan normaali ja luonnollinen asia ;) En koe olevani mitenkään ketään korkeammalla vain sen takia, että olen synnyttänyt. Miljoonat naiset kun ovat tehneet sen jo ennen minua :D
Ja huvittaa tosiaan tuo kirjoittaja, jolle sinäkin kommentoit.. Eli en myöskään ymmärrä, että se, että äiti ajattelee raskausaikana ulkonäköään tai raskausajan jälkeen, niin miksi se muka olisi jotenkin lapselta pois. Kyllä minäkin mietin, tuleeko raskausarpia ja miltä se alapää näyttää tositoimien siis synnytyksen jälkeen. Ja tuo mainittu epparikin - mulle ei todellakaan ole ihan sama, leikelläänkö alapäätäni huvin vuoksi ja sen takia senkin asian olin miettinyt etukäteen. Ja olen todella iloinen, että säästyin raskausarvilta, roikkumaan jääneeltä vatsalta tai täysin revenneeltä alapäältä - eivätkä nämä asiat tee yhtään vähäpätöisemmäksi sitä, että vauvan hyvinvointi on minulle ollut alusta asti tärkeintä ja ykkössijalla. En käsitä, miten ulkonäön pohtiminen muka pois sulkisi sen, että vauva on tärkein.
kirkkaimman kruunun saat.
Ei ole jäänyt mitään pysyviä ongelmia, vaikka olen synnyttänyt kolme kookasta lasta, ensimmäisen imukuppisynnytyksenä. En ole himojumppaaja, mutta vähän liikun ja olen jumpannut lantiopohjanlihaksia. Sen perusteella miten iso episiotomia repeämä ensimmäisessä synnytyksessä tuli, voisi luulla että olisi tullut jotain lopun ikää kestäviä vaivoja, mutta niin se luonto vaan on ihmeellinen ja korjaa asiat! En vähättele jos joku muu on saanut vastaavassa tilanteessa jotain ongelmia, mutta itse selvisin ainakin hyvin vaikka toisin voisi luulla.
mulla kaksi alatiesynnytystä takana ja ei mitään vaurioita tai ongelmia. lapseni eivät kylläkään olleet isoja (3,2 kg ja 2,8 kg, päänympärykset 33 cm kummallakin) mutta luulen että kudostyypillä on eniten merkitystä tässä asiassa eli ovatko kudokset joustavaa ja palautuvaa sorttia vai sellaista joka venyessään repeää.
välilihaa en antanut kummassakaan leikata. pidän sitä turhana toimenpiteenä paitsi ääritilanteissa jolloin se on tarpeellinen.
Minun alapää levisi, ei ole häpyhuuletkaan enää kuin ennen vaan lerpottavat. Emätin on löystyi, mutta kai sen ahkealla jumpalla saa ennalleen. Itse en voi nauttia seksistä kuin ennen, koska ap on erilainen. Miestäni se ei kuulema haittaa, mutta en usko. Olen nuori ensisynnytäjä enkä olisi uskonut että näinkin voi käydä. Synnytys oli helppo, ei tikkejä tms.
sanoit tuossa että alapääsi on löystynyt ja seksi ei tunnu missään ym. Kyllä mullakin huulet lörpähti ja alapää ei varmaan ole mikään hienon näkönen. mutta miehen sanojen mukaan se ei ole kahdesta synnytyksestä löystynyt. Ja se kuinka aloin seksistä nauttimaan vasta kun olin ensimmäisen lapseni saanut oli jotain uskomatonta. Nykyään saan joka yhdynnässä orgasmin ja seksi elämämme parantui aivan mielettömästi. Nyt sitten kolmatta odottelen ja laskettuun olis viellä 5 viikkoa.. Vähän pelottaa että miten se tämän jälkeen käy sille ap.lle mutta mieheni on sitä mieltä että jos ei ole muuttunut kahdesta ekasta niin tuskin enää kolmannestakaan :)
Osasta tämän ketjun viestejä suorastaan hohkaa "Äiti-Madonnamainen" ajatus siitä, ettei naisen elämässä voi lapsen saannin jälkeen olla enää mitään muuta kovin tärkeää ja että huoli seksuaalisesta kyvykkyydestä ja naisellisuudesta on vain syntistä turhamaisuutta.
So sad.
On kuitenkin niin, ettei luoja ole värkkejä antanut vain lisääntymistä varten sen kummemmin naisille kuin miehillekään. Jos näin olisi, ihmisen seksuaalisuus olisi mekanismiltaan hyvin erilainen.
Mielestäni on aivan oikeutettua tuntea huolta alapäänsä hyvinvoinnista, se ei ole vauvalta pois. Totta kai on kokonaan toinen asia, haluaako joku sektion vain esteettisistä syistä, vaan mikäs minä olen muita tuomitsemaan.
toisen asteen repeämä emättimeen. Jonkin aikaa arpi kiristeli, mutta n. 6 kk jälkeen paikat oli ihan ennallaan!
Minulle tehtiin eppari ja kipeä on välillä se arpikohta seksin aikana, varsinkin jos ei ole hyvin "lämmitellyt".
Mulle jäi paljon arpia, koska välilihani sekä osa lantion pohjan lihaksistoa repesi imukuppisynnytyksessä.
Väliliha on myös aika arka. Eli yhdyntä aluksi vaikeata. Ja pitää olla varovainen.