liität luottamuksen? tarvitsetko pitkän aikaa, että luottamus rakentuu / oletko luottavainen?
Luotatko itseesi, ystäviisi, elämään? Konkreettisia asioita, jotka saavat sinut luottamaan / kokemaan epävarmuutta luottaa?
Näistä asioista olisi kiva keskustella, vaikka käytännön esimerkein, joita tulee mieleesi :)
Luotatko itseesi, ystäviisi, elämään? Konkreettisia asioita, jotka saavat sinut luottamaan / kokemaan epävarmuutta luottaa?
Näistä asioista olisi kiva keskustella, vaikka käytännön esimerkein, joita tulee mieleesi :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
No tietenkin luottamus on erittäin suuri osa pari suhdetta ja liitän sen erityisen hyvin myös ystävyyten. Tiedän että ihmisiin ei aina kannata luottaa, mutta haluan uskoa ja luottaa ihmisiin, mutta jos luottamus menee niin se ei kyllä rakennu ihan kokonaan takaisin. Esim. minä itse en ole vielä kertaakan kertonut muille sisimmistä tunteistani jos vaikka olen surullinen niin näytän iloiselta ja sitten kun olen yksin - itken (esimerkiksi)
Luottamus on kaikkein tärkein!!!
haluan itsekin uskoa ja luottaa ihmisiin, jopa silläkin uhalla, että joskus joissain pikkuasioissa pettyisi. Muutenhan niin hienokin kokemus jää kokematta joka tapauksessa, siis luottamus :) onnekseni ne ihmiset joihin olen eniten luottanut ovat olleet aina luottamuksen arvioisia. Vaikka luottaminen olisikin joskus vaiketa ja rakentuisi pikku hiljaa.
Isekin aika harvoin itken muiden nähden, vaikka joskus sellaistakin sattuu. Oikeastaan varmaan ne ihmiset, jotka ovat ollett läsnä kun on tullut itkeskeltyä ovat myös niitä joihin eniten on luottanut :)
vielä kysymys myös sinulle tuossa ketjussa? :)
... luottavainen, mutta sitte iso paha susi tuli ja vei sen :-).
No ei nyt sentään. Yleensä olen liiankin luottavainen ihmisten "hyvyyteen" ja sen vuoksi onkin ehkä tullut elämän varrella takkiin ja aika lujaakin. Mutta toisaalta elämäähän se vain on ja varsinaista korkeakoulua. Olen kuitenkin päättänyt sen, että lähden vastakin siitä, että voi luottaa, siis tietyin rajoituksin, kunnes toisin osoittautuu.Terve maalaisjärki kuitenkin siinäkin on paikallaan, ettei ihan "kusetettavaksi" alistu mualimalla :-).
Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että sellainen lapsenusko myös luottamuksessa on aikoja sitten karissut. Ts. en luota enää keneenkään täysin sinisilmaisesti ja sokeasti, en edes omaan kumppaniini, olkoon hän sitten kuinka kunnollinen tahansa. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto ja "turvamuuri" on suojaksi elämänkokemuksen myötä rakentunut.
Esimerkkinä luottamus parisuhteessa. Ethän koskaa voi sanoa, että kumppanisi ihastuisi vakavasti toiseen tai vielä pahempaa pelehtisi selkäsi takana toisen kanssa. Vaikka tällä hetkellä teillä menisi kuinka upeasti tahansa ja tuntuisi että MEILLÄ ei koskaa petetä, voitko koskaan vannoa noin.
Mielestäni luottamus rakentuu pikku hiljaa arjen teoissa ja sillä että asioista ja arvoista jutellaan. Mitenhän muuten saisi sen suhteen alkuvaiheen hyvän keskuteluyhteyden säilymään koko suhteen ajan. Sillä suhteen alussa kun tutustutaan toiseen puhutaan pajon syvällisemmistä asioista kuin sitten kun arki painaa päälle ja ajatukset pyörii töissä ja muuten arjen rutiineissa.
olen samaa mieltä, että pikku hiljaa raknetuva luottamus on sellaista aitoa luottamusta, sillä perustuu yhteisille käsityksille asioista :) ja suurin osa ihmisistä varmasti haluaa hyvää toisilleen.
millaisissa tilanteissa huomaat luottamuksen rakentuvan ja millaisissa on kaikkein vaikeinta luottaa? :)
Liitän luottamuksen ansaitsemiseen...
Perustelu: Luottamústa ei voi vaatia, vaan se täytyy ansaita. ( toiset pidemmän toiset lyhemmän kaavan mukaan...)
Toinen mihin liitän luotamuksen on se, että luottamusta joko on tai ei ole eli ei ole semi-luottevaa henkilöä ... mutta joku ihminen voi osoitautua luotettavaksi kunnes toisin käy...
ja luottamus sekä sen muodotuminen on itseasiassa aika monimutkainen juttu. Joihinkin ihmisiin myös luottaa jostain syystä aivan heti.
Joissain asioissa taas luottamus vaatii aikaa.
Lisäksi on olemassa mielestäni montaa erilaista luottamusta. Esimerkiksi joidenkin ihmisten käsiin uskoisit vaikka henkesi ja joillekin taas voit esimerkiksi kertoa vaikeita asioita, ja tiedät etteivät missään tilanteessa kääntäisi niitä sinua vastaan ja satuttaisi niillä asioilla :)
Mitä tarkoitat käytännössä tuolla, että voi osoittautua luotettavaksi, kunnes toisin käy?
No Itse pidän luottamuksen syntymistä aika yksinkertaisena juttuna työelämässä mutta ihmissuhteissa miehen ja naisen välillä se on mysteeri ainakin toistaiseksi... :)
"Mitä tarkoitat käytännössä tuolla, että voi osoittautua luotettavaksi, kunnes toisin käy?"
Tarkoitan, että mitään sopimusta ei ole allekirjoitettu, sinulle ei ole koskaan luvattu mitään, mutta se ei saa estää sinua luottamasta.
Jos joku johon olet luottanut pettää sinun luottamuksesi se johtuu hänen luonteensa heikkoudestaan jota et voi " kontroloida".
;)
voikohan kyseinen luottamuksen pettäjä kontrolloida itse omia heikkouksiaan?
Miehen ja naisen välinen luottamus on hieno asia, ja sen pitäisi antaa muodostua omalla painollaan. Tosin juuri koska luottamusta on niin monenlaista sen rakentuminen on aina eri asioiden suhteen omanlaistansa.
Tuolla sopimusmetaforalla tarkoitat siis yleistä luottamusta elämään? :)
Joo varmaan luottamuksen pettäjä voi kontroloida itse omia heikkouksiaan ja näinhan se pitää ollakkin.
No toi sopimusmetafora on muistaakseni Samuel Fullerin aforismi, ja itse ymmärrän sen niin että vaikka tunnetasolla luottaa toiseen ihmiseen se ei estä asoita olemasta toisin ja vain aika voi todistaa miten luottamuksen arvoinen kukin ihminen on ei mitkään vakuuttelut.
Huh ! nyt meni kyllä sfääreihin ... pitäis varmaan lähteä Helsingin yöelämään pudottamaan itsensä maanpinnalle vaikka muutaman olut-tuopin voimalla :)
Jos luottamuksen tunnetta ei synny heti, syntyykö se koskaan.
Ja mitä sitten kun luotat, ja matto vedetään alta. Näin sattui käymään. Seuraavaa kertaa ei taida tulla, että luottaisin täysin. En luota enää edes omaan arvstelukykyyni tuon asian suhteen.
Olen tässä kaksi vuotta pyöritellyt ajatusta, miten suhtautuisi tuohon asiaan.
Luottamus on uskoa että asiat ovat sillä tavalla kun ne näyttävät ja tuntuvat olevan. Eihän koskaan voi tietää varmasti.
"Jos luottamuksen tunnetta ei synny heti, syntyykö se koskaan. "
Ei varmaan koskaan täysin. Mutta voi myös käydä niinkin päin, että alussa luulet voivasi luottaa, mutta myöhemmin huomaatkin, että lapsellisuuttasi ja naiviuttasi on käytetty häikilemättömästi hyväksi. Eli ko hlö ei osoittautunutkaan LAINKAAN luottamuksesi arvoiseksi.