Katselin eilen sitä anoreksia-dokumenttia, ja jäin ihmettelemään yhtä asiaa. Miksi anorektikko syö mielummin ateriakseen rasvaa ja sokeria tihkuvan pienen keksin, kun sen sijaan voisi syödä ämpärillisen salaattia? Onko se ruoan tilavuus siinä ravinnon inhossa jotenkin oleellista?
lusikalla/ämpärillä?
siitä dokumentista
81159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
se selväksi siinä dokkarissa että ei niillä ole järjenhiventäkään koko touhussa!!Syödään suklaapatukka aamulla ja sitte light-cocis päivällä ja illalla jotain samaa laatua ja sitte pitäis jaksaa käydä töissä ja elää muuten normaalia elämää..Sairasta touhua!Ja itsetuhoista käyttäutymistä...
että ne kaks päähenkilöö siinä ohjelmassa sairasti anorexiaa, niin en olisi osannut yhdistää sitä omaan taudinkuvaani. En missään tapauksessa syönyt rasvaa enkä sokeria, en perunoita, en leipää, en oikeastaan mitään muuta kuin omenoita ja urheilin kaiken vapaa aikani, siis älyttömästi! Ei ihme, että laihtuminen niillä tyypeillä oli niin hidasta kun ne ei liikkunu ja söi vähän, ja sen vähänkin moskaa. Jos syö vähän on vedettävä hirveitä treenejä välttääkseen säästöliekin.
Mulla oli n. vuosi sitte vähän samanlainen tilanne kun sillä vanhemmalla naisella ku just veti sen suklaapatukan aamulla. En ite siis missään nimessä syöny mitään suklaata ei ei, mut keksejä saatoin syödä. Se jotenki tuntu hyvältä ajatella et oon tänään syöny vaan yhden keksin. Tiedän että sen yheden keksin energia määrällä olis voinu syödä vaikka kuinka paljon toisia ruokia, mut se todellaki merkkas mulle et kuin paljon olin syöny. Jos ajattelin et oon syöny tänään vaik nyt sen ämpärillisen salaattia ni mulle tuli tosi huono omatunto ja teki mieli oksentaa, koska se ruokamäärä tuntu suurelta. En tiiä, tajuutteko ollenkaan mitä yritän selittää. En oikeen itekkään ehkä tajuu mitä ajattelin :) Mut mä kyllä laihduin. ja paljon.
anoreksiaa ja söi yleensä iltapäivällä jonkun pullan tai keksin tms. ja mustaa kahvia,eikä mitään muuta. Ei siinä auttanut sanoa,että syö vaikka kaali ennemmin. Turha siitä sairaudesta on mitään järkeä hakea.
Kun elämä on tätä saatanan kieltäytymistä kaikesta, niin se päivän ainoa sapuska saa luvan olla jotain taivaallisen ihanaa, maistuvaa, kaikenkattavaa herkkua. Ja kun kropalta puuttuu eniten juuri energiaa, niin se rasvaa ja hiilareita tihkuva suklaapatukka maistuu kuulkaas melkoisen hyvältä. Eikä se energiamäärä pidä ketään hengissä kovin pitkään, lihottamisesta puhumattakaan, mutta maistuupa edes hyvältä.
Sellaista nuorallatanssia tämä on. Suojaverkko vain puuttuu.
Viikkokausia, kuukausia niin minimaalisella syömisellä kuin suinkin. Ja vkl:na YHTEENSÄ 3 salmiakkikalaa, puolikas omena ja huono omatunto, kun tuli syötyä se turvottava omenakin!
Mutta mä olen jo vuosia ollut irti. Vaikka, kuten joku sanoi, kerran ano, aina ano. Konstit on koeteltu. Nyt vaan täytyy pysyä niistä erossa.
Onnea kaikille paranemisen tielle! Oikeasti naisvartalossa ei ole mitään kauhistuttavaa. Joskus sen vielä vaateteollisuuskin huomaa.
vaikka aktiivinen a on takana, tarve itserankaisuun ja elämänhallintaan on edelleen lujassa, samoin kuin riittämättömyydentunne ja muut henkiset hepulit. Anoreksia on vain yksi tapa yrittää tempoilla irti maailman/ perheen/ yhteiskunnan ihmiselle (naiselle ennenkaikkea) asettamista odotuksista ja vaatimuksista.
Jaksoittepa vastata perusteellisesti. Mulla ei ole syömishäiriötä, vaan sellainen tavallinen keski-ikäisen "keväisin 5kg pois" -proggis. Ohjelmaa katsoessa tuli tosiaan mieleen, että miksi nuo tekevät juuri toisin, kuin olisi loogista, eli kevyttä voi syödä paljon enemmän. Vatsa toimii ja on ravittu olo.
"Anoreksia on vain yksi tapa yrittää tempoilla irti maailman/ perheen/ yhteiskunnan ihmiselle (naiselle ennenkaikkea) asettamista odotuksista ja vaatimuksista."
Tosi hyvin ilmaistu.