Keväällä todettiin stressi/lievä masennus ja oli pari viikkoa sairaslomalla.
Nyt taas alkanut olemaan kova stressi töissä ja kotona. Tuntuu etten jaksa. Itken ihan pikku asioista, huudan ja räyhään (töissäkin yksi työkaveri sanoi kerran, kun olin iloisella päällä, voititko lotossa. ,un et enään ole niin vihainen)...jäin miettimään tuota ja niimpä taidan olla kyyninen paska suoraansanottuna. Enkä saa oikein mitään aikaiseksi varsinkaan töissä!
Välillä on kyllä päiviä, että jaksan iloita kaikesta ja olen toimelias ja tuolloin tulee tunne, että mikäs mussa muka vikana leikinkö masentunutta vai miksi niin apeana välillä ja välillä kaikki on ihan hyvin ja ns.normaalia?!
Onko tää jotenkin outoa? Tiedän mun pitäisi mennä työterveyteen, mut en saa aikaiseksi.
Kroppanikin varmaan jo oireilee, vatsavaivoja, väsyneisyyttä, keskittymiskyky huono ja muisti ei pelaa niin kuin ennen. Heräilen aamuyöstä enkä saa sit unta...
Nyt taas alkanut olemaan kova stressi töissä ja kotona. Tuntuu etten jaksa. Itken ihan pikku asioista, huudan ja räyhään (töissäkin yksi työkaveri sanoi kerran, kun olin iloisella päällä, voititko lotossa. ,un et enään ole niin vihainen)...jäin miettimään tuota ja niimpä taidan olla kyyninen paska suoraansanottuna. Enkä saa oikein mitään aikaiseksi varsinkaan töissä!
Välillä on kyllä päiviä, että jaksan iloita kaikesta ja olen toimelias ja tuolloin tulee tunne, että mikäs mussa muka vikana leikinkö masentunutta vai miksi niin apeana välillä ja välillä kaikki on ihan hyvin ja ns.normaalia?!
Onko tää jotenkin outoa? Tiedän mun pitäisi mennä työterveyteen, mut en saa aikaiseksi.
Kroppanikin varmaan jo oireilee, vatsavaivoja, väsyneisyyttä, keskittymiskyky huono ja muisti ei pelaa niin kuin ennen. Heräilen aamuyöstä enkä saa sit unta...
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja lukemalla täälläkin olevia viestejä tulet näkemään, että monilla on sama tilanne kuin sinullakin.
Tämä aika on tuonut paljon pahaa ihmisten elämään. Ihmiset on kasvatettu liian kriitisiksi itseään ja toisiaan kohtaan ja vaikka sitä ei aina tiedostettaisikaan, niin se on ihmisten luonteeseen pesiytynyt paha.
Meiltä vaaditaan vaikka mitä, pitää olla sellainen ja pitää keritä sinne ja pitää kyetä siihen ja vaikka mitä. Monet väsyvät näiden vaatimusten keskellä.
Itsekin väsyin ja menetin kaiken hallinan elämääni nähden, mutta onneksi sain armon tulla terveeksi ja muuttua vapaaksi ja nykyään elän hyvää elämää kunnioittaen itseäni ja lähimmäisiäni, mutta en suostu mihinkään turhiin vaatimuksiin, vaan teen parhaan osani, sen kyvyn mukaan mikä minulla on ja pärjään todella hienosti. Pikkasen taidan olla boheemi, enkä ihan pikkasenkaan, sillä niin irti olen ihmisten arvosteluista, että teen, niin kuin parhaaksi näen, sanokoot toiset mitä tykkäävät. Minulta se tietenkin luontuu hyvin, koska minulla on oma perheyritys, jossa olen työssä, mutta kyllä se toisenkin palveluksessa onnistuu, kun tekee työnsä parhaalla mahdollisella tavalla ja tunnustaa, että enempää ei voi tehdä.
Mutta, ensin tulisi hoitaa masennus poissa ja alkaa luottamaan elämään. Sitten onkin energiaa tehdä työtä ja rakastaa ja se on paras osa.