En muistanutkaan edellisestä raskaudesta että tuskainen olo alkaa jo näin aikaisin (rv 29 0). Aamulla on ihan hyvä olla ja päivä koulussakin menee ihan ok, väsyttää vaan ihan villisti mutta illalla.... tuntuu että mahanahka ja lihakset yms repeilee ja sattuu liikkua kun kylkiin sattuu ja alavatsaa, ihan kun ois jotain lihasrevähdyksiä koko vatsan alueella. Ei oikein muuta vois kun maata sohvalla, siinä on hyvä olla mutta kun sekään ei ole vaihtoehto kun esikoinen vaatii huomiota pitkän tarhapäivän jälkeen. Mitenköhän nää seuraavat pari kuukautta tulee menemään!?
illat tuskasia
yhen-äiti-80
5441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
aivan samanlaista on ollut jo vielä paljon aiemmilla rv:lla, kuin sulla. Ensimmäistä odotan, joten ei kyllä ole mihin verrata. Eipä siihen tunnu mikään auttavan, kun koettaa lepäillä mahd paljon!! Tsemppiä!!
lohduttaa, kun kirjoituksesi oli aivan kuin olisin sen itse kirjoittanut, aivan samanlainen tilanne.
Kuulostaa erittäin tutulta! Mulla kaiken huipuksi on supistellu jo 14 viikosta lähtien ja joudunki lepäilemään mahdollisimman paljon. Odotan nyt toista lasta. Ensimmäiseltä supisteli myös, mutta poika syntyi kuitenkin vasta 40 3. Varmaan tämä toinenki syntyy loppujen lopuksi lasketun ajan tienoilla. Nyt ois mukava, kun vois tehdä muutakin kuin lepäillä (mikä nyt alle 2-vuotiaan kans on sitte lepäilyä!). Välillä en sitte jaksa vaan lepäillä ja illalla se kostautuu repivillä mahakivuilla ja kipeillä supistuksilla! Oon nyt 31 viikolla ja vielä ei sais lapsi syntyä..Onko täällä muita, jotka joutuu myös ottamaan iisimmin?
onhan täällä.
Miulla kohdusnuu pehmennyt ja liikkuminen tuottaa mukavia supisteluita sun muita,ja viikko 32 alkaa huomenna,joten vauva ei saa vielä tulla.
Jos hillun päivän kaupoilla ja asioilla,niin samoin kuin sinulla ,saan illalla sen tuta.
Liikkumiskielto päällä,mutta vaikea sitä on noudattaa,että omantunnon mukaan mennään päivä kerrallaan tuntemuksia seuraten.
Supisteukset alkavat keuhkoista käsin tuntuvilla puristuksilla,että ei ihan niin leikistä kyse..
aikas ahdistavia.., mutta ei toki vielä mitään verrattuna sitten loppurytinään =)
Alzhaimeria sairastavan äidin otin tänne kotiini pohjoiseen tuolta etelämpää ja hänen kanssaaan taistellessa menee päivät vähän jouhevammin,joskin hermoja raastavammin =D..
Ajattelin aloittaa palapelin kokoamisen,
lukeminen jo alkoi kyllästyttään..
kiitos kommenteista, kävi oikein hymyilyttämään kun luin teidän vastauksia...on se helpottavaa kuulla että toisetkin tuskailee...ei sillä että iloitsisin toisen tuskasta mutta kiva tietää että meitä on muitakin :-)
Jaksamista kaikille loppuodotukseen :-)