Miltä teistä tuntuisi, jos lääkärinne kirjottaisi teillä liikuntareseptin?
Meillä on nyt töissä pientä yritystä saada asiakkaamme (potilaat) liikkumaan ja kenties laihtumaan muutaman kilon. Olen vain huomannut, että osa suhtautuu tähän loukkaantuen, toiset taas hetken mietittyään toteavat sen olevan ok.
Paras palaute tuli kuitenkin viikko sitten, keväällä tavatun potilaan kanssa. Hänellä oli alkava diabetes ja paljon ylipainoa. Kirjoitin hänelle lisäksi liikuntareseptin ihan kirjallisesti, eli joka pvä vähintään 30min kävelyä. Tämä toimi lopulta hyvin, ja oli kivaa huomata miten diabeteksen oireet nyt poissa ja olemus oli 20kg hoikentunut. Loistavaa, jos edes yksi potilas sai liikunnasta voimaa ja reseptiä miehensä edess heiluttaen itsensä kävelylle.
Siitä se lähtee, pienin askelin!
Meillä on nyt töissä pientä yritystä saada asiakkaamme (potilaat) liikkumaan ja kenties laihtumaan muutaman kilon. Olen vain huomannut, että osa suhtautuu tähän loukkaantuen, toiset taas hetken mietittyään toteavat sen olevan ok.
Paras palaute tuli kuitenkin viikko sitten, keväällä tavatun potilaan kanssa. Hänellä oli alkava diabetes ja paljon ylipainoa. Kirjoitin hänelle lisäksi liikuntareseptin ihan kirjallisesti, eli joka pvä vähintään 30min kävelyä. Tämä toimi lopulta hyvin, ja oli kivaa huomata miten diabeteksen oireet nyt poissa ja olemus oli 20kg hoikentunut. Loistavaa, jos edes yksi potilas sai liikunnasta voimaa ja reseptiä miehensä edess heiluttaen itsensä kävelylle.
Siitä se lähtee, pienin askelin!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Liikuntaresepti on vitsi, jolla on korea nimi.
Käytännössä ei ketään saa liikkumaan paperinpalasen avulla, kirjoittipa sen sitten lääkäri, tuomari tai hautausurakoitsija, mutta kiva että sinusta tuntui kivalta.
Lääkärinä varmasti tiedät, että muutos lähtee aina sisältäpäin.
Siinähän ketjun aloittaja juuri mainitsi yhden esimerkin jota tämä oli auttanut. Miksi jättää mahdollisesti toimiva keino ehdottamatta vain sen takia että joku saattaa loukkaantua. Faktahan se on että on lihava jos tuollaisen reseptin saa, joten ei kannata ottaa liikaa itseensä. Mielestäni on lääkärin velvollisuus sanoa suoraa asiat niitä kaunistelematta kun on kuitenkin kyse terveydestä, jota heidän tulisi hoitaa. Ja hyvä vaan jos joku muu sen sanoo jos sitä itse ei ymmärrä. Eihä tämän noudattaminen tietenkää pakollista ole, mutta tarjoaa valmiit ohjeet joita lähteä suorittamaan jos on kiinnostunut terveytensä ylläpitämisestä. Muutos lähtee sisältä päin, mutta tuo nyt viimeistään herättää sen faktan että tila on terveydelle vaarallinen ja näin ollen ehkä lisää motivaatiota.
no, jos ei lääkäristä ole sanomaan potilaalleen suoraan että laihduta vaan nyhrää tälle jonkin naurettavan liikuntareseptin niin hoh hoijaa.
Sitäpaitsi, jos ihan tarkkoja ollaan niin tämän liikuntareseptin pitäisi antaa sille alalle erikoistunut ihminen, ei lääkäri. Mitä tavallinen lääkäri tietää liikunnasta, siis sen enempää kuin tavallinen ihminen? Fysioterapeutti tms. on huomattavasti uskottavampi. Meillä kaiken lisäksi tk.n lääkärit ovat itse niin lihavia, ettei heillä oikein katu-uskottavuuskaan riitä kyseisten reseptien jakamiseen.
Sinusta siis tuo liikuntaresepti on huono juttu? Et itse noudattaisi sitä, koska et usko sitä?
Miten sinusta lääkärin tai vaikka sitten sen fysioterapeutin pitäisi kertoa potilaalle, että jos ei paino ala laskea, elinvuodet ovat vähässä?
Siis ilman, että ko. potilas hyppii silmille tai haukkuu sinut pystyyn, kun arvotelet häntä?
Määräät lisää verenpainelääkettä, hoidat diabeteksen ja jännetuppitulehdukset ja nivelrikot? Pysyt silti kk-budjetissa ja jätät sen normipainosen potilaan hoitamatta?
ei kyse ole siitä, etetn hyväksyisi sitä. Mielestäni ylipainoisuus on ihan täysin rinnastettavissa muihin sairauksiin, eikä niistä potilaalle kerrottaessa naamioida asiaa jonkun reseptin taakse.
Jos ihmisellä todetaan diabetes, niin kyllä hänelle sanotaan asia ihan suoraan, eikä määrätä jotain "ruokareseptiä" tai syöpäpotilaalle "sädehoitoreseptiä". Mielestäni tällainen liikuntaresepti on naivia ja tavallaan aikuisten ihmisten aliarvioimista. Kyllä jokainen ylipainoinen ihminen tietää mistä kilot ovat tulleet ja miten niistä pääsee eroon. Jos potilas ei osaa ottaa suoraa viestiä ylipainostaan vastaan, niin viimekädessä se on potilaan oma asia. Toisaalta taas jokainen terveydenhuoltoalalla toimiva tietää, että ihmisellä toimii tietyt defenssit AINA kun saa tiedon sairastavansa jotakin ja epäusko saattaa purkautua raivoamisena ja hyökkäävyytenä, olipa sairaus sitten ylipaino tai jokin muu. Ammatti-ihminen osaa huomioida tämän ja uskaltaa siitä huolimatta sanoa asian suoraan, eikä naamioi sitä liikuntareseptiksi oman nahkansa turvaamiseksi.
Ylipainoiset ihmiset tarvitsevat ylipainon ja liikunnan asiantuntijoiden apua, eli ihmisten jotka osaa kertoa ja räätälöidä juuri kyseiselle ihmiselle sopivat keinot. Liikuntareseptiä tehokkaampi keino on antaa lähete ravitsemusterapeutille ja fysioterapeutille tms.
Voi se olla jollekkin se syy aloittaa elämäntaparemontti: että joku muu kun kaverit tai oma perhe patistaa.
Myönnän että itse en ole liikunnallinen, mutta lääkärin huomautus painosta loukkasi. Olin pitänyt itseäni lähinnä pyöreänä, en lihavana. Siitä sisuunnuin ja aloitin toivottavasti nyt viimeisen laihiksen.
Monillehan lääkärin sana on laki. Kannattaa kuitenkin hieman katsoa kenelle sanoo. Ise olen paininut kilojeni kanssa ja ollut lääkärilläkin useasti. Mikään ei ota niin paljon päähän kun se että alkaa se sama lässytys siitä että laihtuu jos vaikka jättää sen yhden viinerin viikossa pois. Hittosoikoon jos ei syö viinereitä tai suklaata! Ja liikunkin paljon, 3-4 kertaa viikossa joku jumppa tai punttisali ja nyt vielä työmatkat pyörällä n. 7km/suunta.... Mutta aiheeseen. Olin tuossa Hakaniemun Solanassa esittelykierroksella (siis punttisali). Missä omistaja aloitti esittelyn mainiosti.
-Liikunnan ei tarvitse olla kivaa ja siitä ei tarvitse nauttia, eihän hampaidenpesukaan ole kivaa tai nautittavaa mutta silti me teemme sen joka päivä että hampaat pysyy kunnossa.
Loistava lause, siis pitää myös liikkua että keho pysyy kunnossa. Kannattaa käydä ihan paikanpäällä ja tilata luento, kyllä kannustaa yrittämään. Minäkin etsin aikani liikuntamuotoa joka olisi KIVAA, enkä sitten mennyt enää jos ei ollut. Tai ajattelin että minussa on jotakin vikaa kun en nauti rehkimisestä. Nyt voin pakertaa hampaat irvessä silmät kyynelissä ihan ilman huonoa omaatuntoa.
Minulle lääkäri kirjoitti kyseisen reseptin näkemättä edes minua. Kävin aikaisemmin samassa kuussa työterveyshoitajalla, joka otti pituudet, painot, verenpaineet, kolesterolit ja jopa verensokeritkin ja merkkasi sitten tulokset epikriisiin.
Kaikki arvot olivat normaalit paitsi painoindeksi, joka näytti 27.8. Sain liikuntareseptin. Ihan hyvä juttu, lekuri kehoitti kävelemään reippaasti, hengästyen vähintään kolme kertaa viikossa 30 minuuttia...juu, kyllä hieman nauratti, olen fittnessurheilija kilpatasolla...ja liikun melkein kymmenkertaisen määrän reseptiin verrattuna.
Ajatella miten iloiseksi lekuri tulee sitten kun vihdoinkin tapaa minut kasvokkain -voihan hän kuvitella reseptinsä tehneen minusta ihan kilaurheilijatasoisen.
Noh, leikki leikkinä. Liikuntareseptit on ihan ok. mutta kenties potilaan tapaaminenkin olisi paikallaan ennen minkäänlaisten reseptien määräämistä.
Jos potilaasi on laihtunut 20 kiloa keväästä pelkällä liikuntareseptilläsi niin sanon vain että ohhohh!!! Taidat puhua paskaa! Jos olet oikeasti lekuri, vähennä "lääkkeittesi" käyttöä!
että ko potilas on myöskin muuttanut syömistapojaan tai määriään. Itse kun liikun aktiivisemmin, olen tarkempi siitä mitä syön. En ikäänkuin viitsi tuhlata käyttämääni energiankulutusta turhiin kaloreihin.
no eihän se nyt sillä reseptillä ole laihtunut, vaan noudattamalla sen reseptin ohjeita 30 minuuttia kävelyä päivittäin tekee jo 3 tuntia 30 min viikossa ja jos siihen vielä lisää ruokavaliohuollon, niin ei 20kg mikään mahdottomuus ole.
Itse laihduin maaliskuusta syyskuuhun mennessä 29 kg, samoilla keinoilla, tosin en kävele vaan juoksen.
Ei tuo minusta hullumpi juttu ole, varsinkin jos sen tekee pilke silmäkulmassa eikä tuomitsevalla asenteella. En ainakaan itse panisi pahakseni.
Tuli vaan mieleen, että toki kai lääkäri miettii vähän minkälainen resepti kenellekin laitetaan? Ajattelin vaan ihmistä, jolla on useita kymmeniä kiloja ylipainoa, ei minkäänlaista liikunnallista taustaa ja vieläpä jo lapsuudesta asti juurtunut inho liikuntaan. Sellaiselle ihmiselle voi tuo "vähintään 30min. joka päivä reipasta kävelyä" tuntua kammottavalta kidutukselta. Täysin liikkumatonkin kun voi saada liikuntakärpäsen pureman, kunha ei heti liikaa vaadita... Itse aloitin lenkkeilyharrastukseni aikoinaan kävelemällä ekalla viikolla kolmena päivänä korttelin ympäri. Seuraavalla viikolla kiersin joka kerta korttelin kahdesti jne.
Minullekin sanottiin silloin monesti, että liikuntaa pitää harrastaa vähintään se puoli tuntia päivässä, vähemmästä ei ole hyötyä. Minä sitten ajattelin, etten jaksa liikkua tuota määrää, ja koska vähempi on hyödytöntä niin miksi vaivautua lainkaan. Vasta kun yksi tuttava ehdotti tätä kortteli kerrallaan juttua, aloin liikkumaan edes vähäsen. Silloin tajusin sen, ettei mikään liikunta ole koskaan hyödytöntä. Siitä se alkoi, nykyään reippailen tunnin lenkin neljästi viikossa...
Ei pidä todellakaan paikkaansa se että lyhyt kestoinen liikunta ei olisi hyödyllistä. Tuo perustuu luultavasti vaan siihen että suoranaisesti kunto ei parane. Eli sydämen koko ei kasva eikä hapenottokyky parane (ainakaan merkittävästi). Mutta väitämpä että vaikka nämä ominaisuudet ei paranekkaan niin kyllä liikunta ylläpitää nivelien lihaksien ym. hyvinvointia vaikkei pitkäkestoista olisikaan.
Tässä tulikin jo nopeasti palautetta, kiitos että saadaan keskustelua aikaan.
Siis toki ko. esimekkipotilaalle oli annettu myös uudet ruokailuohjeet jne, mutta jos edes yksi ihminen 'lievän painostuksen jälkeen = liikuntaresepti = lievää pakko liikkua' auttaa, niin hyvä. Se on ilmaista, edes pieni kävelylenkki/pvä. Ja tuon 30min voi kerätä vaikka parissa osassa, kyse ei todellakaan ole runsaasti ylipainoisten kohdalla mistään niveliä rassaavasta pakkojuoksusta tms, vaan edes pienestä liikunnasta.
Monelle se, että juuri perheen ulkopuolinen sanoo faktoja, voi olla se viimeinen tajunta, että ehkä oman terveyden takia kannattaisi tehdä jotain. Pilleritkin syödään aika kiltisti, vaikka kuuri jäisikin kesken, miksi siis ei noudateta myös liikuntareseptiä.
Ainakin se on suora vinkki, joka toivottavasti antaa edes ajattelemisen aihetta.
Ja lääkärikunnan omasta puolesta: meillä tehdään ainakin niin, että ylipainoiset eivät anna liikunta/ruokavalioneuvontaa, eivätkä tupakoitsijat marmata lopettamisesta. Tosin työyhteisömme on normaalipainoisia, meistä tämä on esikuvana potilaille ja liikunnasta palkitaan henkilöstöä (soisi olevan useammalla työpaikalla käytäntönä).
Ihan hyvä siis, jos teillä on jotain tavoitteita. Mutta epäilen suuresti, että potilas olisi laihtunut 20 kg kävelemällä. Salli minun nauraa. Tunnin juoksu kuluttaa 400 kcal, tosin lihavalla tuplat, ja yksi ylipainokilo sisältää 7000 kcal rasvaa. Eli siis ihan matemaattisesti kilon laihtuakseen täytyy juosta kymmenen tuntia. Potilas olisi siis kävellyt niin paljon, että se vastaisi 200 tunnin juoksua. Ei kuule onnistu. Laihduttamisen tärkein pointti on ruokavalio.
Se on sitten ihan eri asia, jos ruokavalion lisäksi liikkuu, niin onhan se kiva, että liikkumistakin tulee harrastettua. Harva kuitenkaan pystyy laihduttamaan vain liikunnalla.
Esim. oma tilanteeni on se, että mielestäni syön vähän enkä oikein tajua, miksi painoa ei lähde. Kaksi vuotta sitten osallistuin keskostutkimukseen, jossa pidettiin ruokapäiväkirjaa, keskusteltiin ravintoterapeutin kanssa ja mitattiin jotain aineenvaihduntaan liittyvää kalorimetrillä. Tulos oli se, että syön vähemmän kuin kulutan, ja ravitsemusterapeutti sanoi, että syön vähän (noin 1600 kcal/vrk) eikä ruokavaliossani ole muuta "vikaa" kuin, että rasvaa saan huomattavasti vähemmän kuin nykysuositukset.
Ei selvinnyt siellä tuo lihavuusasia. Viime talven aikana olen muuttanut elintapani täysin. Olen ruvennut harrastamaan juoksemista ja crosstraineria sekä kuntouintia (oikeilla tekniikoilla) vähintään kolme kertaa viikossa. - Tosin kolme useamman viikon väliä on tullut reuman takia, olen alle 30 v. Painoa on pudonnut kuusi kiloa vuodessa. En ole tehnyt mitään ruokavaliomuutoksia. Eli siis kyse ei ole vääristä ruokavalinnoista vaan ilmeisesti siitä, että normaalisti hidas aineenvaihdunta kaipaa liikuntaa. Sen toteuduttua nimittäin normaali ruokavalioni laihduttaa.
Paskamaisinta lihavuusasiassa on se, että henkilökunta tekee olettamuksia lihavan ruokavaliosta. Olen syönyt kevyttuotteita siitä lähtien, kun ne yli 15 vuotta sitten on keksitty. Juustoa en käytä ollenkaan ja välillä on ollut kausia, että en ole laittanut edes margariiniä leivälle. Ensimmäisenä alkaa tietenkin rasvasaarna. Kyllä siinä vetää herneen nenään helposti.
Toiset sitten taas kuvittelevat jotain mässäilyä tyyliin munkeilla, kuten joku kertoikin. Siis jos juo yhden lasin liikaa maitoa päivässä, se tuo kolmessa vuodessa kymmenen kiloa lisää.
Minusta ravinto- ja liikunta-asia pitäisi pitää erillään haastatteluissa. Ravinnosta voi kysellä, koska sillä on vaikutuksia terveyteen ja se on laihdutuksen pääasia.
Liikunta-asia on toinen. Liittyy hapenottokykyyn ja yleiseen jaksamiseen sekä myös suojaa sairauksilta.
Parasta minusta olisi se, että kysyy potilaalta, tiedätkö, miksi olet ylipainoinen. Jos potilas osaa vastata, hänellä on ratkaisun avaimet kädessään, joita voi halutessaan käyttää. Jos ei tiedä tai empii pitkään, olisi hyvä ehdottaa, haluaisiko potilas keskustella ravitsemusterapeutin kanssa. Voihan sitä liikunnan ottaa esille siis aerobisen kunnon kannalta ja kysellä sillä mielessä asiasta eikä niin, että se samantien liitetään ruokavalioon.
Ruokavalioasia kun nykypäivänä on niin hämmästyttävä, että vaihtoehtoja on monia eikä kukaan oikeastaan tiedä enää, mikä on parasta.
Esim. nettikeskustelussa tulee usein ilmi se, että Sveitsissä diabetespotilaille suositellaan nimenomaan vähähiilihydraattista ruokavaliota.
En enää usko suoralta kädeltä esim. kaloriteoriaa. Vaihtoehtoja on monia ja esim. vähähiilihydraattista suosivat lääkärit osaavat perustella ruokavalionsa paremmuuden noin sata kertaa paremmin kuin koululääketiedettä noudattavat. Koska vaihtoehtoja ei ole vielä tutkittu, ei niistä osata varmuudella sanoa mitään. Se ei silti tarkoita, etteivätkö ne voisi olla toimivia. Rahaa tutkimukseen kun jakavat ne, joilla valtaa on, ja valtaa on nyky-yhteiskunnassa niillä, jotka ovat porrukoineet vanhoja auktoriteetteja ja totuttuja näkökulmia.
Varmasti lääkärinä olet törmännyt vaihtoehtoisten ruokavalioiden noudattajiin. Nykyinen lääkiksen koulutus kun ei esittele kuin vallitsevan näkemyksen. Liikunnan terveysvaikutuksista ollaan sentään vielä samaa mieltä kaikki.
Lisäksi ärsyttää liiat yleistykset. Minusta niitä ei pitäisi lääkärinä viljellä. yleisesti sanotaan, että jo neljän kilon pysyvä painonpudotus vaikuttaa positiivisesti verenkiertoelimistöön ja blaa blaa blaa. Minulla on tällä hetkellä ylipainoa noin 15 kiloa. Kuusi kiloa sitten lääkäri olisi voinut sanoa tuon lauseen "motivoidakseen" minua. No niin. Nyt olen laihtunut pysyvästi yli neljä kiloa. Silti laihdutettavaa vielä on. Lääkäri voisi aivan hyvin uusia tuon lauseen. Eli siis.. mitään ei tapahtunutkaan, ei ainakaan niin paljon, että voisi jättää huomauttamatta laihduttamisen terveysvaikutuksista.
Huomautan vielä siitä, että kun vastaanotolle tulee uusi ylipainoinen tyyppi, mistä tiedät, ettei hän ole jo laihduttanut esim. kymmentä kiloa. Kun itse on jo muuttanut ruokailutottumuksiaan ja ehkä myös liikuntatottumuksiaan, ei todellakaan jaksa katsella lääkäriä, joka ensimmäisenä rupeaa saarnaamaan painonpudottamista. Jos siihen vielä lisää sen, että aloittaa jonkun automaattisen tarinan rasvasta ja sen välttämisestä, niin minä kyllä kävelisin vastaanottohuoneesta pois.
Kannattaa ensin kysyä potilaan liikunta- ja ruokailutottumuksista sekä siitä, onko paino hänestä ongelma, kuin tarttua siihen suoralta kädeltä. Ihminen, jolla joku ongelma on, normaalisti ottaa ihan mielellään siihen liittyviä neuvoja, jos ne vain ystävällisesti annetaan ja annetaan ihmisen ensin itse kertoa, miltä kannalta kyseinen juttu on ongelma.
Siinä tais tulla sitte monien vuosien patoumat. Kommentoimpa vaan sitä että lääkäri mainitsi viestissään että siihen liikuntareseptiin kuuluu myös ohjeet syömiseen.
Minusta tuo liikuntaresepti -juttu on todella hyvä idea. Liian usein ihmistä lääkitään kemikaaleilla vaikka ratkaisu voisi olla kokonaisuutta ajatellen paljon terveellisempi ja samalla muita sairauksia ennaltaehkäisevä. Minusta tuo reseptiajatus olisi aina syytä potilaalle perustella juuri tärkeänä osana hoitoa muiden hoitojen ohella ja esittää positiivisessa valossa ja tähdentää liikunnan tärkeyttä kokonaisuudessaan ei pelkästään ylipainon vuoksi. Olen itse monesti saanut lääkäreiltä kehotuksia laihduttaa, mutta sellaiseen sävyyn että lähinnä olen loukkaantunut ja sen asian kun voi esittää toisellakin tavalla.
Tuohon on vielä pakko kommentoida kun oli tuosta lääkäreiden ylipainosta keskustelua. Itseäni taas langanlaihat laihdutusvinkkejä antavat lääkärit ovat jossain määrin ärsyttäneet kun olen kokenut että he eivät omakohtaisesti tiedä painonpudotuksen vaikeudesta. En tarkoita että lääkäreiden pitäisi olla lihavia, mutta yleensä ne jotka eivät itse ole kokeneet painonpudotusta eivätkä ymmärrä laihduttamisen psykologista puolta ehdottavat jättämään sen viinerin tai suklaan syömättä. Ainakin omalla kohdallani paino-ongelmat johtuvat kyllä ihan muista asioista kuin viinereistä ja suklaasta.
Ehkä en nyt tajunnut tätä purkausta, mutta en itse löytänyt tuon lääkärin kirjoituksesta väitettä että kävely laihduttaa?
Ketjussa kysyttiin, miten suhtautua jos lääkäri kysyy liikunnasta ja ravinnosta ja kehottaa liikkumaan enemmän, antaa siitä reseptin.
Olen itse reilusti ylipainoinen, mutta kukaan lääkäri ei ole ikinä puhunut painostani mitään. Ehkä siksi kun ei ole sairauksia ja olen vielä nuori.
Olen kyllä harkinnut menoa paikkariin ja sitä ennen lääkärille tai ravitsemusterapeutille jos saisi selvät ohjeet ruokailuun ja liikuntaa.
Eli minusta hyvä jos määrätään liikuntareseptejä, en vastusta.
"Pilleritkin syödään aika kiltisti, vaikka kuuri jäisikin kesken, miksi siis ei noudateta myös liikuntareseptiä.
Ainakin se on suora vinkki, joka toivottavasti antaa edes ajattelemisen aihetta."
Ensinnäkin viimeisen tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät syö lääkärin määrämiä lääkkeitä, joten kansalaistottelemattomuutta esiintyy kyllä ihan kaikkien reseptien suhteen.
Toiseksi tuo mainitsemasi "suora vinkki",kuulostaa naurettavalta, vinkki on aina vinkki eikä siten edes teoriassa voi olla suora.
Ei lääkärin tehtävä ole antaa vinkkejä vaan suoraa tietoa. Kuten ylempänä jo kirjoitin, niin ei diabetes- tai syöpäpotilaillekaan anneta sairaudestaan vinkkinä "ruoka- tai sädehoitoreseptejä" vaan kyllä nämä asiat kerrotaan ihan suoraan ja jos nyt ajatellaan, että ylipaino on mm. lääkärikunnan mielestä yhteiskunnassamme yksi kalleimmista sairauksista ja aiheuttaa mm. tuota II-tyypin diabetesta, niin eikö asioihin silloin pitäisi tarttua niiden oikeilla nimillä eikä jaella vinkkejä.
Mitä sanoo lääkärin etiikka tästä asiasta, miten pitäisi toimia?
Mitähän se lääkäri sitten aloituspuheenvuorossaan tarkoitti, kun kertoi kirjoittaneensa "reseptin", jossa "määrää" väh. 30 min kävelyä päivässä ja nyt muutaman kk kuluttua hän huomasi ohjeidensa tehonneen koska potilas oli laihtunut 20 kg!!!???? Tästä kävelyreseptistäpä hyvinkin. Lue vaan uudelleen ajatuksella tuo ensimmäinen viesti, niin kyllä tuonkin asian huomaat muun pohdintansa lisäksi. Luetunymmärtämistä!
ei kuulu minun sanavarastooni, paikallis- joku? Ja tätä ennen pitäis käydä ravintoterapeutilla ja lääkärissä? Mikähän ihme paikka se on?
Tyhmää aikuiselta saivartelua, mutta jos se pelastaa päiväsin, mikäs siinä.
Jos luet tarkemmin, huomaat että kyseessä oli ruokaohjeiden yhdistys edes pieneen liikuntaan.
Toisekseen nyt on syyskuun loppu. Luulisi että n.6kk jotain alkaa jo tapahtua jos muuttaa elämäntapaansa. Jos on suuri massa mistä ottaa, siitä 20kg lähtee jo tuossa ajassa.
Paikkari = painonvartijat
Itse en paini lihavuuden kanssa, mutta sain ohjeet ranteen pahan murtuman jälkeiseen kuntoutukseen. Fysioterapeutti antoi jumppaliikeohjeet, joissa todettiin "ympäripyöreästi" "mahdollisimman usein".
Itse totesin hänelle, että parempi laittaa minulle suoraan esim. kertojen ja toistojen määriä vuorokaudessa, joihin tähdätä. Minä ainakin pidän enemmän tarkoista ohjeista kuin ympäripyöreistä sanoista tyyliin "yritä liikkua enemmän" tai muuta vastaavaa.
Jo pelkästään kuntokortin antaminen, johon voi ne puolen tunnin ja yli kävelyt tai muut liikunnat kirjata on hyvä motivoija. Etenkin vielä, jos niitä seurattaisiin esim. kontrollikäynneillä, jolloin "potilas" itsekin tajuaisi asian olevan tärkeä ja osa hoitoa.
Ainakin osaan meistä ulkopuolisen antama ohje toimii hyvin, kuten mainitsitkin. Joten miksi sitä ei käyttäisi. Kannatan ehdottomasti käyttöä. Kyllä lääkäri voi (ja pitääkin) antaa muitakin kirjallisia ohjeita kuin niitä lääkereseptejä.
Haluaisin mielelläni sellaisen reseptin jolla laihtuu ihan OIKEASTI!!
Painoa on reilu 100 kiloa, pituutta 165cm. Liikun lähestulkoon päivittäin (kuntopyöräily, kävely, punttijumppa jne.) ja syön monipuolisesti ja terveellisesti, n. 1200-1300 kcal/päivä. Luulisi siis, että painoa lähtisi, mutta ei mitään!
Ruuan vähentäminen ei auta, ei liioin lisääminen. Kesällä söin epämääräisemmin ja heti tuli 2 kiloa lisää. Vähäenergistäkin dieettiä on kokeiltu, turhaan. Liikunnan puute tai lisääminen: ei mitään vaikutusta painoon, kokeiltu sekin! Oikeastaan liikun vain yleiskunnon ja verenpaineen hallinnan takia.
Haluan oikeasti painosta eroon, koska perheenlisäystä toivomme ja nyt on kierto ihan viturallaan painon (?) takia. Hyviä vinkkejä otetaan siis vastaan! Kiitos.
Oliskohan sitten lenkkitossut, salimaksut ynnämuut liikuntaan liittyvät hankinnat kelan korvattavissa niinkuin muutkin lääkkeet?
Voi kiesus..... Kela korvaa just joo.. Vai olisiko aiheellista lisätä haittavero kaikkeen epäterveelliseen?
en tuhotaan terveys tahallaan,sitten toiset maksaa. Jotain rajaa.
Ketjussa oli tosi hyviä puheen vuoroja, asiaan ollaan ihan oikeasti perehtyneitä.
Palstan otsikko ja tarkoitus:
Keskustele lihavuuden ongelmista ja lihavien arjesta.
Osoite: Terveys >Sisätaudit >Lihavuus,
on varmaan ihan oikea, mutta yhä täällä pyörii omaa itsetuntoaan hakevia ”normaali” painoisia kirjoittajia.
Henkinen köyhyys loistaa rivienvälistä ja ajatusten ja omien ”totuuksien” todistelu asiantuntijana, joko lääkärinä tai liikunta asiantuntijana harmittaa ja naurattaa.
Nämä nettitietäjät, todisteluineen, vievät oikeilta asiantuntijoilta arvovaltaa.
Ihmetyttää; miten jaksavat jatkuvasti, pyöriä lihavuus ongelman ympärillä.
Onko kyse suvun lihavasta jäsenestä: Äiti Mummo Isä Vaari Sisarus vai puoliso joka ”petti” lihomalla.
Useamman miespuolisen kirjoittelijan uskon salaa epäilevän, onko puolison lihomisen syynä, puutteellinen yhteiselämä.
”Pelkomme ennustavat kohtaloamme.”
Jos ei asiasta muuta korjattavaa löydä, kuin puolisonsa lihavuuden. Köyhyys on todellista. Urheilee, juoksee tai liikkuu siten miten paljon vain, tärkein tästä suhteesta puuttuu yhä.
Toista ”korjaamalla” et muuta mitään. Älä vedä hernettä nenuun; syy ja seuraus, ovat seuraus ja syy.