En tiedä,miten enää saisin elinVoimaa

Et elä luultavasti suhteessa. Olet luultavasti masentunut ja tyytymätön itseesi. Aloita liikunta, jos et saa nukuttua hommaa nukahtamislääke tilapäiseen käyttöön. Etsi harrastuksia. Kokeile kuuma-kylmäsuihkuja ts. kylmää ja kuumaa vuoronperään, tämän pitäisi laukaista endorfiinit liikkeelle. Jos ei auta mene lääkäriin ja kerro oireet. Hän saattaa määrätä serotoniinin takaisin estäjää tai jotain muuta vastaavaa, jonka vaikutusaika alkaa noin kahden viikon kuluessa. kokeile nuo niin pääset eteenpäin.

ystävän, joka kykenee kuuntelemaan ja neuvomaan sinua. Sellaisen etsivä löytää. Vaikka diakonia työntekijästä tai psykiatrisesta ammattiauttajasta tai jostakin muusta elämää kokeneesta, viisaasta ihmisestä.
Tarvitset korjausta asenteisiisi ja ajatuksiisi.

On äärettömän tärkeää hoitaa masennus poissa, että tulet kykeneväksi hoitamaan asiasi parhaalla mahdollisella tavalla. Harvoin se masennus siellä sängynpohjalla yksinäisyydessä lähtee, paitsi jos olet niin voimakastahtoinen, että kykenet komentamaan itsesi uusille ajatuslinjoille.
Mitä se hyödyttää jauhaa siellä elämän vaikeutta yrittämättäkään parantaa tilannetta.
Ole niin kiltti itseäsi kohtaan, että päätä hakea apua ja ottaa vastaan kaikki saatavissa oleva apu.
Toisinaan me ihmiset tarvitsemme toisiamme ja varsinkin silloin, jos olemme ajatelleet itsemme umpikujaan. On tärkeää muistaa ottaa todesta toisten neuvot, jos ne ovat oikeudenmukaisia ja varteenotettavia.
Masentuneet kyllä ovat usein niin jääräpäisiä, että he eivä tahdo uskoa mihinkään toisen sanomaan, vaan luulevat yksin itse tietävänsä kaiken, mutta siinä tapauksessa on otettava itsensä kurinalaisuuteen ja myönnettävä, että näillä omilla ajatustottumuksilla ajauduin tähän kuntoon, nyt minun on kuunneltava, miten muut ajattelevat ja toimivat.

Sinun olisi nyt syytä ottaa pikku sairasloma, että toivut tuosta lamasta ja saat itsesi tsempattua toimimaan elämän tarpeiden mukaan.

Joskus tekee mieli sanoa, että on syytäkin olla itselle vihainen, jos jättää vain asiat, eikä tee niiden eteen mitään, mutta minulla ei siihen ole valtuuksia ja koska olen itse aikanani kokenut syvän laman, ymmärrän, että josku tilanne voi olla sellainen, että vain aika tekee tehtäväänsä ja saatavissa oleva apu.

Ei elämäsi siihen kaadu, että et nyt kykene tekemään tulevaisuutesi eteen mitään, eli opiskelemaan. Tulee aika, jolloin kykenet, nyt on aika saada voimat elämään ja sen saa hoitamalla itseä ja armahtamalla itseä. Vapaudu taakoistasi, elämä kantaa ja elämän antaja varsinkin.

Miten paljon meissä on samaa..
Luin sun tekstin ja tajusin että en olekaan yksin tässä maailmassa joka kärsii tälläisistä asioista..Mutta yksinäinen ainakin olen..
Kavereita ei ole,on aina paha olla,huimausta on paljon,valvon yöt koska en saa unta vaikka yrittäisin kovasti,koulun käymisestä ei tuu koskaan mtn ;( että kun vihaan itseäni,ensin ope kehuu mua ja sitten annan hän pettyä minuun ja voi miten paljon olen pettynyt itseeni,aamuisin en pysty nouseen ylös,väsyttää niin paljon,niskat kipeenä ja hirveä päänkipu ;( ja jos lähden keskellä koulupv kolust pois (lintsaan?) niin tuntuu niin helv.. pahalta ;(
Olen nyt ollut kolmisen pv pois koulust,migreenin ja tän väsymyksen takia,miten selitän opelle kun se kysyy?Mitä selitän vanhemmille jos ope soittaa niille,vanhemmat alkaa valittaa ja haukkuu mua,ne ei tiiä että välillä on sellainen olo ettei jaksaa mtn ;( En tiedä mitä minä teen..Aina suunittelen kaikkea,että huomenna käyn siellä ja siellä koulun jälkeen meen sinne ja sinne jne,mutta kun huominen koittaa mulla on väsynyt olo,pääkipu,en välttämättä mee kouluun,en meekkä enää sinnekkä minne oli tarkoitus mennä koulun jälkeen ja olen niin pettynyt itseeni ja vihaan itseäni ,minusta tullut niin laiska,tykkään hirveästi liikunnasta mutta en harrasta sitä koska en jaksa,vihaan itsäni koska minusta tulee entistä laiskempi ja läskempi;( Olen kaunis ja fiksu,huumorintajuinen,auttavainen ja tosi ystävällinen,mutta sisälläni on tuskaa ja se tuhoo minut päivästä toiseen enemmän ja enemmän..
Vihaan syksyä,se masentaa entistä enemmän,mutta enhän mä voi sanoa opelle,että anteeksi kun syksy maentaa,voitko odottaa talvea niin jaksan olla koulussa,enhän voi kun se ei tajuu;(
Niin paljon kaikkea mistä haluais puhua,mutta jospa lopetan tän kirjoittamisen nyt..Hyvä jos joku jaksoi lukea edes tähän asti..