Hyvät neuvot ovat kalliit. Kaksi vuotta sitten perheellemme sattui hyvin ikäviä asioita, jotka saivat mieheni masentumaan. Masennus ei tullut ilmi kuin nyt vasta, kun parisuhteemme on ajautunut vakavaan kriisiin. Miehen mukaan rakkaus on kuollut, eikä hän pysty suunnittelemaan mitään tulevaisuutta. Mutta kun aloimme miettiä asiaa tarkemmin, ensin alkoi tuo tunne, että ei pysty tehdä mitään, ei voi suunnitella tulevaa, ja siihen liittyi vasta myöhemmin tunne, että liittommekaan ei enää ole mitään, lapsienkin kanssa pitäisi tehdä jotain, vaan ei pysty.
Nyt vasta pari viikkoa sitten mies on aloittanut työterveyslääkärin määräyksestä masennuslääkityksen, mutta riittääkö se? Olisiko syytä terapiaan? Minkälaiseen? Miten minä voin auttaa? Olemalla keskusteluapu? Tekemällä jotain konkreettista?
Miehestäni en haluaisi luopua kaiken hirveän tapahtuneen jälkeenkään, eikä mieskään haluaisi perhettä rikkoa, mutta kun ei pysty ajattelemaan/päättämään, mikään ei tunnu miltään. Parisuhdeterapiaan nyt ainakin ollaan menossa, mutta onko tuo terapeutti riittävä yleiseen masennukseen? Neuvoja, omia kokemuksia, kiitos!
Nyt vasta pari viikkoa sitten mies on aloittanut työterveyslääkärin määräyksestä masennuslääkityksen, mutta riittääkö se? Olisiko syytä terapiaan? Minkälaiseen? Miten minä voin auttaa? Olemalla keskusteluapu? Tekemällä jotain konkreettista?
Miehestäni en haluaisi luopua kaiken hirveän tapahtuneen jälkeenkään, eikä mieskään haluaisi perhettä rikkoa, mutta kun ei pysty ajattelemaan/päättämään, mikään ei tunnu miltään. Parisuhdeterapiaan nyt ainakin ollaan menossa, mutta onko tuo terapeutti riittävä yleiseen masennukseen? Neuvoja, omia kokemuksia, kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älkää vaan tehkö mitään hätäisiä päätöksiä. Lääkityksen tehon pitäisi alkaa vaikuttaa tyypillisesti 2-4 vkon jälkeen, jonka jälkeen parantuminen alkaa. Sekin tapahtunee askeleittain. Siinä vaiheessa positiivinen kannustaminen ja aktivointi on paikallaan.
Liikkukaa ja koita lähestyä seksissä uskottavalla tavalla. Seksi miehen tiellä pitää.
Tässä joitakin huomioita. Parin viikon lääkitys ei vielä anna apua. Jos on ollut masentunut 24h, niin pientä helpotusta voi tulla siihen jo esim. on vain 23h.
Aivan tyypillistä, että mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa, mitään ei tunne ja sitten syyllistää itseänsä.
Siis sinun apu on pieniä asioita, mutta raskaita ne ovat. Mihinkään ei saisi pakottaa, hyväksyä toisen sairaus eikä ruveta naputtamaan tai ihmettelemään. Hän ihan oikeasti ei jaksa, jos niin sanoo, olkoon vaikka kysymys kahvin keittämisestä.
Keskusteluapua ei kannata tyrkyttää, mutta jos hän on valmis puhumaan vaikka vähäsen, niin heti tartut asiaan.
Parisuhdeterapia on oikein hyvä juttu, näet sen kyllä, jos siitä on jotain apua ja sinne voi käsittääkseni mennä yksinkin eli jos miehestäsi tuntuu siltä, niin pyytäkää hänelle aika.
Saisitko miehesi mitenkään ulkoilemaan, se on hyvää terapiaa, yhdessä tai yksin ja vaikka aloitus 10 min.
Sitten ostat omegaa ja katsot, että miehesi saa kaikki tarpeelliset vitamiinit.
Vaikeaa on, kun pitäisi osoittaa että rakastaa, mutta ei vaadi vastarakkautta, jota toinen ei vielä kykene antamaan.
Hyvä että aloitatte heti parisuhdeterapian koska parisuhdehan on yksi osa-alue masentuneenkin elämässä. Samoin käytte yhdessä läpi sairautta, ja näin et tunne itseäsi täysin ulkopuoliseksi. Seksuaalisuuden puuttuminen suhteesta aiheuttaa kumppanille melkoisen haasteen ja juuri parisuhdeterapeutin tehtävänä olisi kannustaa myös masentunuttakin tiedostamaan oma seksuaalisuutensa. Itse olen samassa tilanteessa, eli masentuneen kumppani ja alkaa olemaan aika helvettiä kun vain kerran kuussa saa rakastella. Hän käy yksilöterapiassa, eikä siellä kiinnitetä ollenkaan huomiota seksuaaliseen puoleen. Seksi pitää nähdä voimavarana, onhan se aika merkittävä osa ihmistä. Eihän meitä olisi ilman seksiä!
Tuossa juuri kirjoitin lisäongelmasta; toisesta naisesta. Seksi ei sinänsä ole ollut ongelma, sitä ont jopa huomattavasti enemmän tuon suhteen paljastumisen jälkeen kuin sitä ennen. Yllättävää, tai sitten tyypillistä, mutta minä se olen meillä ollut haluton ja kun suhde paljatui alkoi oma mies kiinnostaa kovasti...
Kiitos vastauksista. Niin ajattelinkin, että aikaa, aikaa ja aikaa. Rakkautta yritän osoittaa, silti ahdistelematta.
Tässä on vain yksi lisäongelma, jonka kanssa EN tule toimeen. Toinen nainen. Miehellä noin vuoden kestänyt sivusuhde, joka paljastus tuossa pari kuukautta sitten. Oikeastaan siitä tämä vyyhti on kyllä vastan lähtenyt purkautumaan, mutta nainen on edelleen olemassa. Nyt eivät ole tavanneet, mutta soittelevat edelleen päivittäin useaankin kertaan. Minä olen aivan hysteerinen tuon asian kanssa, en pysty sietämään sitä yhtään ja taas menee kaikki hyvät yritykset hukkaan, kun alan vaatia suhteen täydellistä lopettamista. Saanko vaatia sitä tässä vaiheessa masennuksesta parantumisyritystä?
Haluaisin kuitenkin pitää perheemme kasassa, rakastan miestäni, anteeksikin olen antanut, mutta en voi kestää sitä, että hänellä on tuo toinen. Vaadin tekemään päätöstä; suhde loppuu tai ulos, mutta teenkö hallaa vain nyt omalle ja perheemme asialleni. En voisi kuvitella, että yksikään mies voisi kestää tällaista tilannetta.
Sinä tunnet miehesi ja itsesi ja tilanteenne parhaiten. Mutta ehkäpä juuri tuossa tilanteessa vaatiminen saattaa aiheuttaa etääntymisen - sinun ja miehesi välille. Jos hän edelleen tapaa naista, jos heillä on tunneside, jos tuo toinen jaksaa olla vahvempi ja tyynempi, hänen seuransa voi tuntua sitä miellyttävämmältä.
Seuraus vai syy, tuo masennus, mikä sitten on lisäongelmaa, mikä sen aiheutusta, mikä tapa etsiä apua huonoon oloon, ehkä tietämättäänkin.
Voimia!
Terve!
Suunta on oikea eli lääkitys on aloitettu. Täytyy odottaa, kunnes lääke auttaa miestäsi. Älä käy väkisin vielä jutustelemaan, koska hoito on vasta alussa ja antaa miehen tehdä aloite, koska masentuneessa tilassa on miehen vaikea puhua ja vielä rationaalisesti. Voit auttaa ihan pienillä joka päiväisillä teoilla, mutta eihän se huonoakaan tee,jos kysyt vaikka kerran päivässä mitä sinulle kuuluu. Terapia ei ehkä vielä ole hyväksi, koska nyt hän tarvitsee vain sinua turvakseen ja kun toipuminen alkaa, niin sitten mtt:n yhdessä keskustelemaan. Olet parhaiten avuksi, kun huomioit hänet, mutta älä lähde keskustelemaan tässä vaiheessa sairaudesta, mutta sekin aika tulee. Jos hän itse haluaa puhua, niin tietenkin sitten. Älä säikähdä, että heti ei tule tuloksia ja jos tuntuu 4-6 viikon kuluttua, ettei tilanne ole muuttunut, tilaa yhdessä miehen kanssa aika psykiatrille. Mielenterveys ongelmat vaativat aikaa ja sinulta ymmärrystä, vaikka sinulle vaimona saattaa olla kestämistä. Nykyään on erittäin hyviä lääkkeitä, joilla saadaan miehesi avautumaan, mutta masennuksen hoito vaatii aikaa.
Nyt olet tukena ja mikä vaatii voimia sinulta ja kyllä sinäkin voit hakea apua, jos tuntuu ettei jaksa, sillä sellaisiakin vaiheita tulee. Kyllä asiat selviävät, voin todeta 20 vuoden kokemuksella. Voimia sinulle!
Suosittelen, että etsit käsiisi selviytymistarinoita. Niitä löytynee hakusanoilla: vakava masennus, selviytymistarinat. Voi löytyä kirjastoista ja varmasti myös kirjakaupoista.