Hei.
Olen kirjoittanut englannista A:n ja kieli muutenkin on ollut tyydyttävän (7) luokkaa lukiossa. Pärjääkö tällä yliopistossa, kun suurin osa materiaalista näyttäisi olevan englanniksi. Itsestähän se on kiinni, miten suhtautuu/paneutuu opiskeluunsa, mutta onko tälläinen yhdistelmä toivoton? Kova halu on oppia, kunhan vain kielitaito riittäisi.
Minkälaisella englannin kielen taidoilla olette aloittaneet yliopistossa?
Osaatteko antaa joitain vinkkejä paksujen teosten pänttäämiseen?
Kiitos vastauksistanne, olivatpa ne sitten millaisia tahansa. :)
Olen kirjoittanut englannista A:n ja kieli muutenkin on ollut tyydyttävän (7) luokkaa lukiossa. Pärjääkö tällä yliopistossa, kun suurin osa materiaalista näyttäisi olevan englanniksi. Itsestähän se on kiinni, miten suhtautuu/paneutuu opiskeluunsa, mutta onko tälläinen yhdistelmä toivoton? Kova halu on oppia, kunhan vain kielitaito riittäisi.
Minkälaisella englannin kielen taidoilla olette aloittaneet yliopistossa?
Osaatteko antaa joitain vinkkejä paksujen teosten pänttäämiseen?
Kiitos vastauksistanne, olivatpa ne sitten millaisia tahansa. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä siitä kurssikirjallisuudesta selviää huonommallakin englanninkielen taidolla. Alussa voi olla tietysti hankala ymmärtää lukemaansa, varsinkin jos alalla on paljon erityissanastoa (esim. luonnontieteet), mutta kyllä se siitä pikku hiljaa helpottuu. Kirjoitettua englantia ei voi oikein oppia kuin lukemalla, eli kun sinnikkäästi jatkaa yrittämistä niin alkaa vähitellen tajuamaan enemmän.
Vinkkinä alkuun, ettei kannata takertua yksittäisiin sanoihin (elleivät nyt aivan jatkuvasti toistu, jolloin kyseessä on luultavasti sana joka kannattaisi osata) vaan yrittää lukea kokonaisia kappaleita ja ymmärtää tekstin pääasia. Jos jokaisen vieraan sanan tarkastaa sanakirjasta, ei ikinä saa luettua kaikkea. Ja vähitellen ne yleisimmät sanat tulevat tutuiksi, eikä tarvi enää tarkistella niin usein. Yllättävän hyvin tekstistä saa suurempia kokonaisuuksia irti, vaikka sitten joka ikisessä lauseessa olisi jokin tuntematon sana. Ei kannata takertua yksityiskohtiin, vaan yrittää ymmärtää mistä kappaleessa noin suunnilleen on kyse.
Ei kannata luovuttaa, vaikka alussa tuntuisi mahdottomalta. Kyllä se vähitellen helpottuu, kun vaan jaksaa yrittää.
Lukiessasi englanninkielistä tekstiä voit pitää auki nettisanakirjaa, esim.:
http://www.tracetech.net/sanat
(kirjoita etsittävä sana oikeaan yläkulmaan)
Tällainenkin saattaa auttaa, kun ei tarvitse jokaista tuntematonta sanaa etsiä tavallisesta sanakirjasta. Ja samaa mieltä olen, että oman alan erikoiskielen oppii ajan myötä. Kärsivällisyyttä vain! Luetunymmärtämisen taito on kuitenkin vähän eri asia kuin lukion kielikokeet, jossa esim. kuuntelukoe saattaa viedä kokonaisarvosanaa kovasti alaspäin.
Tenttikirjojen lukemisesta noin yleisest.
Lue ensin kirjan esittely tms. kirjan takakannesta. Sitten lue sisällysluettelo. Sitten lue johdantoluku ja tämän jälkeen kirjan päätösluku. Jos kirjan (varsinaisten) lukujen lopussa/alussa on tiivistelmät tai vastaavat ao. luvuista, lue ne ensin ennen kuin luet koko luvun.
Eli tenttikirjaa ei koskaan kannata alkaa lukemaan kannesta kanteen, vaan ensin kannattaa perehtyä kirjan rakenteeseen jne.
Jokaisella tieteenalalla on omat vakiintuneet peruskäsitteensä, jotka toistuvat jatkuvasti eri teksteissä - etenkin perustason teksteissä. Yleensä käsitteet myös määritellään. Usein perustason oppikirjat, joissa esitellään tieteenalaa, sen historiaa jne., keskittyvät juuri peruskäsitteiden esittelyyn ja määrittämiseen.
Jonkin tieteenalan käyttämiä käsitteitä ei voi tarkistaa jostakin yleisestä sanakirjasta, koska käsitteillä on asian omaisessa yhteydessä oma spesifi merkityksensä - eli tarvitaan ao. tieteenalaa käsittelevä sanakirja tai oppikirja. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa semiotiikasta käsite SIGN (eli merkki). Kun yleisestä sanakirjasta katsot miten se määritellään, saat toki jonkinlaisen ymmärryksen, koska kyseessä on yleiskielessäkin käytössä oleva sana, mutta jotta tietäisit miten semiotiikan eri tutkijat/koulukunnat ovat määritelleet sen, täytyy asia tarkistaa semiotiikan oppikirjasta/erikoisalan (esim. viestintää käsittelevästä) sanakirjasta.
Ja kannattaa muuten ehkä aluksi lukea niiden englanninkielisten opusten rinnalla vastaavantyyppisiä suomenkielisiä (tai jopa suomennettuja) esityksiä ao. aiheesta. Se miten näitä sitten löytyy, riippuu tietenkin tieteenalasta.
Ai niin, vielä kannattaa huomata se, että moni tutkija voi olla huono kirjoittaja. Eli jos teksti tuntuu kovin koukeroiselta ja vaikeaselkoiselta, ei se välttämättä suinkaan johdu siitä, että sitä olisi lukijana jotenkin vajaa ja ymmärtämätön, vaan mahdollisesti siitä, että ao. tutkija ei vain osaa kirjoittaa kovin selkeästi. Näitä on (valitettavan) paljon.