Kulttuuriministeri tanja Saarela oli illalla päässyt televisioon puhumaan median pahuudesta yksittäistä naispoliitikkoa kohtaan. Ohjelmassa Saarela esiintyi juuri niin kuin hänen on opittukin näkemään, ulkoisesti kauniina mutta sisällöltään tyhjänä. Ex-kulttuuriministeri Marjatta Väänänen pystyi paljon terävämpään analyysiin vaikkakin puhui lähinnä menneistä. Toimittajakonkari Risto Uimonen, vaikka Saarelaa useimmiten kohteliaasti myötäilikin, napautti pari kertaa komeasti kuusi nolla kulttuuriministeriä. Kohtauksia oli leikattu myös rankasti juuri Saarelan lausumien kohdalla, liekö tullut sammakoita väliin.
Itse asia jäi siis köykäiseksi, ja Saarelan esiintymistä seuratessa saattoikin todeta, että tässähän onkin poliittisesti hyväksikäyetty ihminen. Tanjahan pääsi politiikkaan julkisuuden suosikkina, hänet tunsi koko kansa. Keskustalle oli puolueena iso merkitys saada tuollainen julkkisehdokas pääkaupunkiseudulle joka tunnetusti on kepulle hankalaa aluetta. Tanja menikin eduskuntaan ensi yrittämällä, temppu joka monelle pitkän linjan poliitikolle on mahdoton.
Ensimmäinen vaalikausi oli suotuisaa kuhertelua julkisuuden kanssa, oppositiopuolueen rivijäsenenä vastuu ei ollut turhan suuri ja kaikkea hyvää pystyi lupaamaan joutumatta lunastamaan puheita. Tanja nousikin 2003 vaaleissa kansan suursuosikiksi ja puolueen ääniharavaksi uudellamaalla. Keskusta puolueena hyötyi tanjan positiivisesta julkisuuskuvasta vielä tuolloin.
Jäätteenmäen hallituksen muodostaminen oli tunnetusti hankalaa, kepu joutui heti kättelyssä luopumaan kaikista vaalilupaksistaan ja Irak-sotkukin painoi suhteissa demareihin. Puolueen juntti-imagosta eroon pyrkiminen syrjäytti monet osaavat kepupoliitikot ministerin paikalta, puolue tarvitsi kipeästi positiivista ilmettä. Annelli nostikin kokemattoman ja asiaosaamiseltaan heiveröisen Saarelan, silloin vielä Karpelan, ministeriksi saadakseen positiivista julkisuuskuvaa, mikäs sen komeampaa kuin kaunis ja näyttävä nuori nainen misnisterinä, naistenlehtien kestosuosikki pitäisi kannatusluvut korkeina ihan erimalliin kuin maakuntien junttimiehet.
Saarela joutui siis puolueensa imagon korjaajaksi, hän ei saanut ministerin paikkaa osaamisensa vaan julkisuushakuisuutensa ja silloin vielä hyvän julkisuuskuvan vuoksi. Kun häntä on lehdissä kuitenkin käsitelty aivan kuin muitakin poliitikkoja, myös virheet ja laiminlyönnit esiintuoden, on alkanut tämä ajojahdiksikin nimetty median parjaaminen.
Kyseessä on siis poliittinen hyväksikäyttö, julkkisten kansansuosiolla polittiisten pisteiden kerääminen. Vaikka Tanjalle on Keskusta aatetta opetettu jopa hotellihuoneissa aamuyöstä, joutui hän ministeriksi vähäisellä kokemuksella ja ilman kunnon näyttöjä. Puolueen edun nimissä yksittäinen ihminen heitettiin ankaraan ja vastuulliseen paikkaan vailla valmistelua. Keskustassa vaalimenestys ja kansansuosion kalastelu menee kaiken inhimillisyyden edelle pahemmin kuin muissa puolueissa.
Itse asia jäi siis köykäiseksi, ja Saarelan esiintymistä seuratessa saattoikin todeta, että tässähän onkin poliittisesti hyväksikäyetty ihminen. Tanjahan pääsi politiikkaan julkisuuden suosikkina, hänet tunsi koko kansa. Keskustalle oli puolueena iso merkitys saada tuollainen julkkisehdokas pääkaupunkiseudulle joka tunnetusti on kepulle hankalaa aluetta. Tanja menikin eduskuntaan ensi yrittämällä, temppu joka monelle pitkän linjan poliitikolle on mahdoton.
Ensimmäinen vaalikausi oli suotuisaa kuhertelua julkisuuden kanssa, oppositiopuolueen rivijäsenenä vastuu ei ollut turhan suuri ja kaikkea hyvää pystyi lupaamaan joutumatta lunastamaan puheita. Tanja nousikin 2003 vaaleissa kansan suursuosikiksi ja puolueen ääniharavaksi uudellamaalla. Keskusta puolueena hyötyi tanjan positiivisesta julkisuuskuvasta vielä tuolloin.
Jäätteenmäen hallituksen muodostaminen oli tunnetusti hankalaa, kepu joutui heti kättelyssä luopumaan kaikista vaalilupaksistaan ja Irak-sotkukin painoi suhteissa demareihin. Puolueen juntti-imagosta eroon pyrkiminen syrjäytti monet osaavat kepupoliitikot ministerin paikalta, puolue tarvitsi kipeästi positiivista ilmettä. Annelli nostikin kokemattoman ja asiaosaamiseltaan heiveröisen Saarelan, silloin vielä Karpelan, ministeriksi saadakseen positiivista julkisuuskuvaa, mikäs sen komeampaa kuin kaunis ja näyttävä nuori nainen misnisterinä, naistenlehtien kestosuosikki pitäisi kannatusluvut korkeina ihan erimalliin kuin maakuntien junttimiehet.
Saarela joutui siis puolueensa imagon korjaajaksi, hän ei saanut ministerin paikkaa osaamisensa vaan julkisuushakuisuutensa ja silloin vielä hyvän julkisuuskuvan vuoksi. Kun häntä on lehdissä kuitenkin käsitelty aivan kuin muitakin poliitikkoja, myös virheet ja laiminlyönnit esiintuoden, on alkanut tämä ajojahdiksikin nimetty median parjaaminen.
Kyseessä on siis poliittinen hyväksikäyttö, julkkisten kansansuosiolla polittiisten pisteiden kerääminen. Vaikka Tanjalle on Keskusta aatetta opetettu jopa hotellihuoneissa aamuyöstä, joutui hän ministeriksi vähäisellä kokemuksella ja ilman kunnon näyttöjä. Puolueen edun nimissä yksittäinen ihminen heitettiin ankaraan ja vastuulliseen paikkaan vailla valmistelua. Keskustassa vaalimenestys ja kansansuosion kalastelu menee kaiken inhimillisyyden edelle pahemmin kuin muissa puolueissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omaksumansa uuden sensuurilinjansa mukaisesti Iltis tullee leikkaamaan tästä TV-keskustelusta pois nekin kohdat, jotka YLE näytti. Keskustan ja Saarelan "mollaaminen" on kerta kaikkiaan loppu mottona "Jumalauta, näillä lakeuksilla ei pilkata Keskustaa!". (Moderoitu Chydeniuksen Lapualaisoopperasta.)
... tyylikästä ja osaavaa kepulaista ministeriä Saarel, Väänänen ja Lehtomäki.
Tyylikästä ja osaavaa... Saarela oli tyylikäs ja Lehtomäki, no sanotaan osaava. Kumpikaan ei ollut molempia. Väänänen taasen muisteli menneitä...