olen 163cm ja painan 50kg. tavoite on painaa 45kg ja vaikka en ole anorektikko niin omaan tavallaan anorektisen ajattelutavan ruokaa kohtaan...lasken kaloreita ja kulutuksia mutta en silti koskaan tunne ahdistusta jos vaikka välillä herkuttelen. painoin pitkään 43kg, sitten aikuistuminen ja lapsen saaminen saivat painoni 57kg pitkäksi aikaa. en koskaan ollut sinut isomman itseni kanssa ja olen pudottanut painoa hitaasti ruokailutottumuksia muuttamalla ja liikuntaa lisäämällä. syön tällä hetkellä noin 1200 kaloria päivässä ja se on aika paljon...pitää sisällään myös herkkuja. varaa pudottaa painoa todellakin on, reiden ja peppu on vielä aika muodokkaat. olen siroluinen.
jokatapauksessa, millaisissa kalorimäärissä pidätte syömisenne kun olette "alipainoisia". ? alipainoiseksi minunkin on tultava jotta olen sopivan hoikka.
jokatapauksessa, millaisissa kalorimäärissä pidätte syömisenne kun olette "alipainoisia". ? alipainoiseksi minunkin on tultava jotta olen sopivan hoikka.
Vastaukset 27
Vanhimmat
EN ole anorektikko. Kuten sinäkin viestissäsi sanoit, anorektikoksi ei ketään tee se että tarkkailee syömisiään ja on halukas laihduttamaan vaikkei olisi ylipainoinen.
Olen 174cm pitkä ja painan 52 kiloa kun en ole syönyt. Painoindeksini on siis 17.2 minkä kerrotaan olevan alipainoa. Tavoittelen 50kg kultaista keskitietä mutten nää mitään pakottavaa tarvetta siihen. Olisihan se mukava yllätys vaikkapa jouluksi :)
Syön monipuolisesti mutta kaikkea kohtuudella. Tänään olen syönyt noin 300 kaloria ja tiedossa on vielä päivällinen joka sitten täydentääkin herkkuineen päivineen päivittäisen syömismääräni noin reiluun 1000 kaloriin (arvio). En liiku juuri ollenkaan tällä hetkellä joten mielestäni määrä on hyvä. Vai?
Kerrot tekstissäsi että olet siroluinen.. sillon onkin aika tyhmää tuijottaa jotain painoindeksiä.. itsekin olen todella siroluinen, olen 163cm ja 44kg ja kohta 24v. Olen ollut 17vuotiaasta tämän kokoinen ja syön n.3000kaloria päivässä.. olen kestävyysurheilija, enkä koskaan ole sairastanut anoreksiaa. Elimistöni toimii normaalisti ja veriarvoni ovat korkeat. Aineenvaihduntani on harjoittelun takia niin korkealla tasolla, että voin syödä mitä ikinä haluan. Syön kuitenkin omasta mielestäni terveellisesti ja säännöllisesti. et maininnut ikääsi mutta eikö aikuistumisen myötä ole ihan hyväksyttävää että paino nousee. Aloita jokin liikuntaharrastus niin kroppa kiinteytyy ja olo paranee..lisäksi saat syödä enemmän. Kyllä tässä maailmassa voi olla laiha ja silti terve ja voida hyvin.
liikuntalajia suosittelisit vaikkapa nyt tulevana talvena? jos mitenkään pystyt voisitko kirjottaa viikon treeni ohjelmasi tänne? olen kiinostunut urheilusta ja koko pienen ikäni harrastanut sitä (välillä aktiivisesti väilillä vähemmän aktiivisesti) olen myös nyt laihduttamassa. joten toivoisin jos vain pysytisit antamaan vaikkapa pieniä vinkkejä :) olen iältäni 15 ja painan 55kg ja pituutta on 160 ( eli varaa on laihtua) olisin kiinnostunut eniten reisien ja takapuolen kiinteyttämisestä :) -kiitos-
ja harrastan kyllä liikuntaa. tosin lenkille lähtö on aina kiinni siitä onko mies kotona kun ei lapsen kanssa voi lähteä juoksemaan. toki muuten päivän mittaan tulee tehtyä paljon hyötyliikuntaa kiitos lapsen. joka ei muuten ole ihan kevyt!
mutta tosiaan, se taitaa olla vähän eri juttu kuitenkin kestävyysurheilijalla. itse en saisi 3000 kaloria menemään alas sitten millään!
tänään on mennyt noin 800 ja illalla menee varmaan vielä 300. tuntuu että se on liikaa..
en mielellään julkaisisi treeniohjelmaani tällaisella palstalla, koska siihenkin pitää edetä vähitellen, eikä aloittaa suoraan treeneistä, joita teen parhaillaan. Mutta esim eilen hölkkäsin 10km 48min ja nautin syysauringosta. (ja tuo vauhti tosiaan on minulle hölkkää koska pystyn juoksemaan sen yli 10min kovempaa helposti).. mutta siis..
suosittelisin sulle kaikkea aerobista(matalatehoista ja pitkäkestoista) liikuntaa.. Nyt syksyllä hölkkää ja kävelylenkkejä, uintia, pyöräilyä.. ihan mistä tykkäät, mutta säännöllisesti ja rauhassa. alkuun vaikka 1h/3krt viikossa. Tällainen liikunta nopeuttaa aineenvaihduntaasi ja kehittää sydäntä ja verisuonia ja ennen kaikkea polttaa rasvaa. reidet ja takapuoli kiinteytyy varmasti. kerran viikossa voit käydä kuntosalilla tai tehdä jotain pieniä jumppaliikkeitä kotona.. kirjastosta voi löytyä joku jumppakirja josta voit saada hyviä liikkeitä. aloita kuitenkin maltilla.. muista kuitenkin syödä treenien jälkeen niin palautuminen nopeutuu ja elimistösi oppii käyttämään syömäsi ruuat tehokkaasti. ennen treenejä kannattaa muistaa juominen.
joo no mullakin on välillä olo että en pysty syömään sitä 3000, mutta yritän kuitenkin. se on iso määrä näin pieneen, jos sen vetää perusruokana alas..ei sais oikaista jonkun munkin avulla.. noh sun ei tarvi syödä 3000 kaloria, mutta ei toi 1000 ihan taida riittää.. jos lisäät syömisiä voi olla että lihot jonkun verran mutta se johtuu siitä kun elimistösi on varmaan osittain säästöliekillä.. sen täytyy sit oppia uudestaan kuluttamaan. ja siten saat painoa alas.. nää on vaan vähän pitkäkestoisia projekteja..ei oo oikotietä.. mut tsemppiä.. pienen lapsen kanssa on varmaan omat hankaluudet lähtee lenkille.. itselläni ei tollast vielä oo mutta sit täytyy jotain kehittää.. ainakin myynnissä on sellasia vaunuja,jotka voi kiinnittää polkupyörään.. mun käsittääkseni..heh
Seurustelin kokoisesi naisen kanssa. Hän on tasan pituisesi. Hän oli myös urheilullinen ja siro. Lihaksiakin löytyi. Mielestäni hän oli 44 kiloisena jo kadottanut naisellisuuttaan. Hänen ollessa muutama kiloa painavampi, hän oli täydellinen (naisellinen ja kiinteä). Myöhemmin hän laihtui alle 37 kiloiseksi ja joutui osastolle. Siellä hän on vieläkin nyt 4 kk myöhemmin.
Syöt hyvin ja olet elämäsi kunnossa. Ihmettelen kuitenkin alhaista painoasi sillä lihasmassa painaa rasvaa enemmän. Melkoinen rimpula kyllä olet :) Ilmeisesti te kestävyysurheiljat sitten olette sellaisia :)
Itse olen mies (175/73) ja harrastan juoksua ja kuntosalia. Kyllä tällainen rotevampikin juoksee 10 km alle 50 minuutin :)
mä olisinki aika rimpula jos mulla ei olis lihaksia ja olen silti..erittäin pienikokoinen..onhan se hassuu koska mulla on lihaksia ja painan silti noin vähän..oon aina ihmetelly että paino sinänsä ei ole noussut..noh mulla kuitenkin elimistö on AINA toiminut normaalisti ja olen naisellinen,,, kaukana mistään luurangosta!! Välillä kun on jonkun loukkaantumisen takia tullut treenitauon myötä pari kiloa lisää niin olen tosiaan ollut etenkin miesten mielestä kauniimpi koska ylimääräinen rasva kerääntyy muka oikeisiin paikkoihin..:) onhan sekin hyvä tietää.. en ainakaan pelkää lihomista. ja pidän tiukasti huolta ettei painoni putoa alle 44kg..
yritin vaan tolla tekstillä sanoo, että voi olla kevyt/laiha ja terve.. niin ja tietysti jokaisen ihmisen pitäisi kyetä juoksemaan 10km alle 50min jokaisella lenkillä..:D:D
oletpas tosi siro luinen!jos olet nuin laiha,hyvä ettei se sinua itseä haittaa,itse en ole siroluine vaan normaali ja painan tällä hetkellä noin 44 ja olen pitkä 161 ja olen 14v ,mutta tosiaan vaikka olet reippasti alipainoinen niin tunnen monta muutakin siroa kuin nyt sinut kaverini on pitkä n.155cm ja painaa n.40 eli todella hoikka,mutta silti olen häntä laihempi vaikka indeksini on korkeampi,luutkin painavat joten te jotkut anorektikot jos menkat ei tule ja olette silti aika lähellä alirajaa niin olette sitlti laihoja
minä myös harrastan kestävyysjuoksua. Mittani ovat kyllä 47/158....mutta en omasta mielestäni ole mitenkään hoikka...
Tuolle edelliselle miehelle siis vastaan: oletkos huomannut, että yleensä kestävyysjuoksijat ovat TODELLA hoikkia? Aerobinen liikuntahan kuluttaa lihaksia ja siksi jotkut extreme-kestävyysurheilijat (jotka juoksevat yli 100 km)ovat melkein luurankoja?
Mutta siis pointti oli se, että kestävyysurheilijat ovat hoikkia....itsellänikin paino putosi 4-5 kg kun aloitin kestävyysurheilun.
suunnilleen 38kg ja olin ehkä 158cm pitkä..ja menkat alkoi tuolloin normaalisti..(nyt siis olen kohta 24v 163cm/44kg)..ja olin siis silloin siro kuten edelleen..kengän nro on 35 ja kädet, ranteet ja nilkat tosi pienet. enkä ole siis koskaan ollut anorektikko. silloin monet urheilukaverinikin olivat suunnilleen yhtä siroja. mutta ikä toi muille enempi kiloja.. tiedän että olen poikkeus, mutta myös esimerkki siitä että kaltaiseni naiset ovat kevyitä, mutta terveitä..hyvä mittari tosiaan siitä, että kaikki on kunnossa, on jos menkat toimivat säännöllisesti ja veriarvot korkeat..
Kyllä, kestävyysjuoksijat ovat todella hoikkia - riutuneen näköisiä. Jos sitä juoksee kovin paljon niin on toki ihan luonnollista ja perusteltua olla sellainen rimpula :) Ja ei tässä muutenkaan ole tarkoitus arvostella ketään vaikka mielipiteitä sanonkin.
No mitoistasi päätellen olet varmasti hoikka. Älä juokse ihan kaikkia kurvejasi suoraksi :)
en siis käynyt mielessäkään että olisit arvostellut :)onhan se kova laji....mutta en siis korjannut arvostelua, sehän oli mielipiteesi. itse kuitenkin tykkään kun kestävyysjuoksijat ovat niin hoikkia :)
Eikö sinun äitinä kannattaisi ajatella hieman kestäävmpiä elämänarvoja ja esimerkkiä ja syödä terveesti?
nimenomaan jos syön ihan oikeasti terveellisesti ja liikun säännöllisesti pitäisi painoni olla noin 45kg. näin vain tällä ruumiinrakenteellani on. ja se että kiinnitän siihen paljon huomiota ei tee minusta huonoa äitiä. itse olen saanut koko lapsuuteni kuulla kuinka oma äitini on arvostellut itseään...läskejään, pieniä rintojaan yms. hönellä ei kuitenkaan ole ollut itsekuria tehdä asialle mitään. tavoitteenani on elää niin että voin olla tyytyväinen itseeni sekä sisäisesti että ulkoisesti.
niin, ja lapseni syö alusta loppuun tehtyä kotiruokaa joka päivä sekä runsaasti kasviksia. meillä myös leivotaan usein pullaa ja keksinkin saa välillä välipalaksi. luulenpa että oma esimerkkini on paljon parempi kuin ylipainoisen äidin. silloinhan ei liikunnan ja syömisen suhde ole tasapainossa.
Olen samanpituinen (163) ja myös aika siroluinen. Olen yli 10 vuotta pilannut elämääni ajattelemalla varmaan joka kymmenes minuutu kaloreita ja uusia laihdutussuunnitelmia, jotka aina ennen pitkää epäonnistuivat, yleensä hillittömällä mässäilyllä. Siksi olen siirtänyt projekteja, vältellyt ihmisten tapaamista jne ja kärsinyt julmetusti itseinhosta. Olen enimmillään painanut 56 kg ja vähimmillään 48.
Nyt 26,5 vuotiaana olen saanut tarpeekeseni ja todennut, että pakkomielteeni johtuu sittenkin mediassa keikistelevistä alipainoisista malleista ja näyttelijöistä, jotka edustavat ihannetta, johon pyrkiminen on nyt siis osoittautunut liian työlääksi minulle, joka pidän liikaa syömisestä.
Viimesin tavoitteeni oli painaa tasan 50, eli saman verran kuin sinä nyt. Olen luopunut siitäkin -sillä uusi kaloreihin perustuva dieetti saisi taas laihdutus-mässäilykierteen käynnistymään. Nyt huolehdin vain siitä, ettei 56 mene rikki (paitsi jos ja kun olen joskus raskaana...) ja uskon sen olevan helppoa koko ajan kaloreita laskemattakin. Tavasta on tosin vaikea päästä...
Vastasin viestiin siksi, että kehotan sinua miettimään, johtuuko halusi laihtua sittenkin median ja muotimaailman luomista ihanteista, eikä omasta epämukavuudestasi nykyisessä olomuodossasi. Et ole malli, joten miksi pitäisi mahduttaa itsensä alipainoisiin mittoihin?
Olen äärimmäisen tyytyväinen, että skitsoiluni ruuan ja painon kanssa näyttää viimein väistyvän...Olen muuten myös ikuisen laihduttajan tytär.
Mitä v-tua sinä sitten pyörit anorektikkopalstalla?
Etkö näe omasta äidistäsi, miten koko ajan painoaan tarkkaileva äiti on tehnyt sinusta hullun, ja nyt olet siirtämässä samaa vaivaa 3. sukupolveen.
ja tällä palstalla olen siksi että "normaalipainossani" olen varmaan samaa kokoa kuin jotkut anorektikot. laihdutuspalstalla ikävä kyllä saa vettä niskaan enemmän kuin täällä. olin vain kiinnostunut noista kalorimääristä. niin, ja en ole siirtämässä seuraavaan polveen muuta kuin terveelliset elintavat ja hyvän itsetunnon omaavan äitimallin. siitä tässä on kyse- halusta olla hyvinvoiva ja itseensä tyytyväinen ja myönnän että tämä palsta on siinä mielessä ehkä väärä paikka tälle asialle. ihannepainossa painoindeksini on noin 17 joka on alipainoinen mutta koska vuosia olin tuossa koossa tiedän että omalla kohdallani ei ole painoindeksiin uskominen. olin vain todella siro ja hoikka. tahdon vain entiset mitat takaisin, en muuta!
ei ole kiinni siitä, miten paljon painaa.
Jos sinun itsetuntosi perustuu siihen, miten paljon painat tai et paina niin heikot on eväät elämän tiellä. Menisit ennemmin vaikka johonkin yksilö- tai ryhmäterapiaan selvittelemään, miten itsetuntosi on kehittynyt noin säälittävän heikoksi.
Uskoisin, että itsetuntoasi nostaisi paljon paremmin jonkin uuden asian oppiminen, oli se sitten vaikka parempi kielitaito, taito huoltaa polkupyörä tai onnistunut orkideankasvatus oman kodin ikkunalla.
Myös hyvä ja antoisa sukupuolielämä kohentaa itseluottamusta ja antaa palautetta siitä, että oma keho on hyvä ja sopiva. Se myös lähentää puolisoita toisiinsa ja parantaa siten kodin ilmapiiriä, rentouttaa ja tuo iloa ja hellyyttä perheeseen. Kenties tekisit omasta puolestasi jotain lähentääksesi itseäsi ja miestäsi fyysisesti - vai onko oman kehon parissa askaroiva tarpeeton laihduttaminen juuri keinosi eristäytyä ja vieraantua omasta naisenruumiistasi?
Noinhan se on, ja tuollainen esimerkki on juuri oiva lapselle.
en jatka tätä keskustelua enää ja poistun palstalta. rakastan itseäni tällaisena kuin olen mutta aina voi pyrkiä parempaan niin älyllisesti kuin fyysisesti. jos se jotain loukkaa noin paljon että täytyy jopa seksielämästä koittaa kuittailla niin enpä voi muuta kuin ihmetellä mistä tuollainen katkeruus ja ilkeys on saanut alkunsa?
pulskia kotiäitejä jotka ovat tyytyväisiä itseensä tuntuu tässä maassa riittävän, miksi siis ilkeillä niille jotka tahtovat pysyä nuoruuden mitoissa ja kiinnittää siihen huomiota mitä moskaa suuhunsa laittavat-tai olevat laittamatta?
laihtumisen ja ruokaremontin myötä kuntoni on kohonnut, mieheltä satelee ihailevia kommentteja, verenpaineeni on laskenut ja sitä mukaa mieliala kohonnut entisestään. tähän en olisi pystynyt ilman kalorien laskemista ja oikeasta ravinnosta oppimista. ja kiitos liikunnan verenpaine on normaali.
eipä tässä sitten enää muuta.
siis kuulostaa ihan multa. tosin olen vasta 20, mutta ajatukseni pyörivät tauotta erilaisten laihdutuskuurien ympärillä. Tää on alkanu vasta viime talvena kun mulle vihjaistiin että mulla on rasvaa, (silloin 58/176), keväällä pudotin painon 51kg ja nyt olen taas miltei lähtöpisteessä, (55/176) ja tarkoitus olisi todellakin päästä ja jämähtää sinne 50. Anorektikko en ole, sillä en tahdo luurangoksi, vain hoikaksi.. Häiritsee sinänsä elämääni että koen olevani lihava, joten esim en halua käydä kavereideni kanssa missään "lihavan kautena" ja baarista saatan lähteä pois kokiessani itseni pulskaksi. Mullaki tulee hillittömiä ahmintakausia,en ymmärrä miten en kykene hillitsemään itseäni, pilaan vain aikaansaadut muutokset.pathetic fuck. omalla kohdallani ainakin tiedän syyn tähän käyttäytymiseen, koen olevani dissattu joka asiassa mitä teen, silloin päätän että "ainakin olen laiha" ja niin alkaa kierre... nyt tosin aion päästä tavotteeseen ja pysyä siellä, aina.
Kerropa sitten, mitä ihmettä kirjoituksesi tekevät anoreksiapalstalla? Anoreksia on sairaus.
Terveellinen ja järkevä ruokavalio ja itselle sopiva liikunta on jotain ihan muuta, kuin mitä anorektikot harrastavat.
Olen muuten huomannut, että kilpailevuus ja kateus on ominaista hyvin monille syömishäiriöisille. Omaa naiseutta ja ihmisyyttä on jatkuvasti vertailtava toisiin. Mitä sinulla on pulskia kotiäitejä vastaan? Anna heidän elää omalla tavallaan ja elä sinä omallasi, mutta älä tule tällaiselle vakavasti sairaiden palstalle kirjoittelemaan ja aikuisena naisena antamaan huonoa esimerkkiä vielä kasvaville tytöille ja nuorille naisille.
Itselläni on verensokerit, verenpaineet, paino ja kunto kohdallaan. Ei tulisi mieleenikään tulla marisemaan tällaiselle palstalle, että pitäisi pudottaa kiloja ja päästä nuoruuteni mittoinin. Painoin 13-vuotiaana ja 170 senttisenä tyttönä 49 kiloa. Olen vain tyytyväinen että nyt saman pituisena aikuisena olen eri mitoissa, eli painan 68-72 kiloa vuodenajasta riippuen.
noilta laihdutuspalstoilta ei löydy hoikille sympatiaa ja täällä on monia muitakin kuin anorektikkoja, paljon luonnostaan tosi hoikkia yms. jos jotain haukkuu pullukaksi heti ärähdetään mutta miettikääs miksi kaikeksi esim ketjun ap:ta on haukuttu vain siksi että hän on tosi hoikka ja varmaan hyvässä kunnossa olematta silti mikään syömishäiriöinen?
sairaiden palsta, miksi kirjoitat tänne negatiivisia viestejä? onko sinulla jotain ongelmia?
Hemmetti, painat kilon minua enemmän ja olei 13 cm pidempi, ja minunkin painoindeksini on selvästi hoikan puolella. Tunnen kyllä itseni punkeroksi, mutta paraikaa aivopesen itseäni uskomaan, että VÄHÄN ylimääräistä lihaa voi tuoda olemukseen hyvääkin -kunhan jättää napapaidat yms. muiden vetimiksi.(Mieheni mielestä olen kuulemma söpömpi tällaisena.) Joten mieti vielä, onko muutaman kilon pudottaminen kaiken vaivan arvoista, sillä vaivaa siitä on!
Kun on kalorijojoilun aloittanut, siitä ei pääse kuin keskittymällä oikeasti enemmän muihin, sittenkin tärkeämpiin asioihin. Elintapasysteemeistä en minäkään ole luopunut, nyt keskityn liikunnan ja venyttelyn lisäämiseen olon ja kunnon vuoksi, sillä muuten menen niin jumiin, etten ole esim. työkykyinen...
Siitä ei kyllä pääse kuin sisäistämällä sen, ettei laihuus ole vaivan arvoista, eikä ainoa tapa kohentaa ulkonäköä, vaan jopa väärä tapa, jos sillä pilaa fiilikset ja pahimmassa tapauksessa ihmissuhteet...ainakin suhteen omaan itseen.
Oletkohan kenties teini-iässä huidellut painoindeksissä 17 ja nyt aikuisena naisena ja 1 lapsen äitinä pyrit samoihin mittoihin. Ei ihan tervettä, luulisi että lapsen saamisen jälkeen olisi sen verran järkeä että tajuaa sen, että nainen on vähän eri mittainen kuin teinivuosinaan... Tietysti nainenkin pääsee teinin mittoihin mutta tämä on jo a) sairasta b) rumaa c) täyttää anoreksian kriteerit, sitähän se on.. monet aikuisikään ehtineet eivät kestä kun eivät näytä siltä kuin 16 vuotiaat.