Mieliala vaihtelee syvästä ahdistuksen tunteesta ylionnellisuuteen, nyt kolme päivää on ollut todella onnellinen olo mutta tänään autolla ajaessani mietin että mitä jos ajaisin noiden ihmisten päälle!
Säikähdin ajatusta ja sitä kun tajusin yhtäkkiä että olen varmaasti jotenkin henkisesti epävakaa kun ynnäsin kaikki ihmeelliset asiat... kuulen iltaisin harhoja, herään aamuyöllä enkä saa unta vaikka en ole koskaan ennen kärsinyt unettomuudesta ja sit tää kummallinen mieliala vaihtelu yms..
Selasin nettiä ja luin maanis-depressioista, ja tajusin että mulla taitaa olla se :(
En voi mennä lääkäriin ja kertoa näitä asioita, mulla on kolme pientä lasta enkä tahdo leimaa otsaani enkä mitään syynäystä olenko nyt sopiva äidiksi. Hyvä äiti olen kuitenkin. Ja tuntuu jotenkin häpeälliseltä asialta tälläinen.
No sainpahan nyt kummallisille "oireilleni" selityksen.. vähän nuo psykoosijutut kyllä alkoi pelottaa mut ei kait niitä kaikille tule??
Joskus todella vaikean masennuksen aikaan olin vainohahainen, kuvittelin kädessäni olevan verisuonen verenmyrkytysjuovaksi yms oli tunne etten pysty hengittämään yms oliko se psykoosia?
Voiko tämä prantua kokonaan koskaan? On ollut stressaava elämäntilanne ja siitä syytän sairastumistani, en tiedä onko syy siinä.. en tiedä paljon juuri muutakaan maanis-depressisyydestä kun että oireet täsmäävät minuun..
Säikähdin ajatusta ja sitä kun tajusin yhtäkkiä että olen varmaasti jotenkin henkisesti epävakaa kun ynnäsin kaikki ihmeelliset asiat... kuulen iltaisin harhoja, herään aamuyöllä enkä saa unta vaikka en ole koskaan ennen kärsinyt unettomuudesta ja sit tää kummallinen mieliala vaihtelu yms..
Selasin nettiä ja luin maanis-depressioista, ja tajusin että mulla taitaa olla se :(
En voi mennä lääkäriin ja kertoa näitä asioita, mulla on kolme pientä lasta enkä tahdo leimaa otsaani enkä mitään syynäystä olenko nyt sopiva äidiksi. Hyvä äiti olen kuitenkin. Ja tuntuu jotenkin häpeälliseltä asialta tälläinen.
No sainpahan nyt kummallisille "oireilleni" selityksen.. vähän nuo psykoosijutut kyllä alkoi pelottaa mut ei kait niitä kaikille tule??
Joskus todella vaikean masennuksen aikaan olin vainohahainen, kuvittelin kädessäni olevan verisuonen verenmyrkytysjuovaksi yms oli tunne etten pysty hengittämään yms oliko se psykoosia?
Voiko tämä prantua kokonaan koskaan? On ollut stressaava elämäntilanne ja siitä syytän sairastumistani, en tiedä onko syy siinä.. en tiedä paljon juuri muutakaan maanis-depressisyydestä kun että oireet täsmäävät minuun..
Vastaukset 12
Vanhimmat
no siis voi daah...mäkin selasin lääkärikirjaa, ja löysin iteltäni joka toisen taudin kun sitä luin..ja lisäks mä ajattelin huomenna kuristaa jokaisen vastaantulijan...SIIS AATELLA :(
mene sinne LÄÄKÄRIIN..siellähän se selviää..
Lääkärissä ei mikään selviä.
No vielä vähemmän netistä tai lääkärikirjasta.
Siis varmastihan sitä alkaa sairastaa mitä ihmeellisempiä tauteja, jos lukee netistä tautimäärityksiä. Et sinä psykoosissa ole jos kuvittelet tuollaisia kuvailemiasi asioita, koska pystyt sanomaan että olet kuvitellut. Minä olen esimerkiksi luullut homehtuvani sisältäpäin, tuntenut ympäröivän ilman syövyttävän ihoani, ihmetellyt miksen voi säätää painovoimaa pois päältä, luullut verisuonieni räjähtävän ja usein olen myös odottanut kuolevani millä hetkellä hyvänsä. Autolla ajaessa on ollut vastaavia ajatuksia kuin sinulla, myös ajatuksia rakkaiden ihmisten vahingoittamisesta on tahtomattani mieleen putkahtanut ja olen niitä säikähdellyt, mutta siltikään en ole hullu, enkä ole psykoosia nähnytkään.
Minäkin taidan olla maanis-depressiivinen, ainakin minulla on siihen viittaavia oireita, mutta eipä mitään hätää. Minulla on tällainen virallinen läpyskä kyseisestä sairaudesta ja tässä kerrotaan että: "Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole harvinainen. Ainakin 1,5% meistä sairastaa kaksinuuntaista mielialahäiriötä. Tämä tarkoittaa, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia on yhtä paljon kuin tyypin I ja II diabeetikkoja yhteensä."
Eli melkeinpä voisi kutsua normaaliksi olotilaksi eikä häiriöksi. Jollet tunne tulevasi toimeen mielialavaihteluiden kanssa, kannattaa mennä lääkärissä käymään, tuskin siellä odotellaan leimasin kädessä seuraavaa sopivaa otsaa. Itse en ainakaan tunne olevani nyt jotenkin leimattu tai "hullu". Tätä sairautta on eri asteisia, lievää muotoa kutsutaan (mielialan aaltoiluhäiriö) syklotymiaksi. Maniavaiheestakin on lievempi muoto (hypomania), näitä on itselläni ilmeisesti ollut. Hypomaniasta sanotaan että sitä tulisi hoitaa, koska se saattaa kehittyä maniaksi tai sitä voi seurata masennusvaihe. Jälkimmäinen on huomattu täälläkin.
Mut jäitä hattuun, ei ole kuolemaksi vaikka sairastaisikin kaksisuuntaista, eikä tämä mikään häpeäkään ole. Ihan hyvin olen itse pärjännyt lääkityksen aloittamisen jälkeen. Jos oireet ovat todella voimakkaat saattaa mennä lääkkeiden syönniksi loppuelämän ajaksi kaiketikin, en tiedä kyllä varmaksi :O En ole ihan perillä voiko kokonaan parantua. Tähänhän kun kuuluu myös oireettomat kaudet..
vasta lueskelin nettiä että mistähän voisi olla kyse! Ja siellä oli juttuja psykoosista, minun mielestä juuri kuvaamasi jutut ovat sitä.. eräskin oli psykoosissa kuvitellut/luullut olevansa avaruudesta mutta oli silti hoitanut lapsensa yms hyvin. Eihän psykoosi sitä tarkoita että sitten ihminsestä tulee sarjamurhaaja tai jotain muuta hirveää!!
Ja silloin kun kuvittelin minulla olevan verenmyrkytys se oli ihan täyttä totta sillä hetkellä eikä kuvitelmaa, vasta jälkeenpäin tajusin että eihän se ollutkaan totta, ja olinpa silloin sairas!
Ja kyllä se vaan häpeälliseltä tuntuu, kuvittelen miten yleiseksi tahansa :( jo sanakin "maanis-depressiivinen"!!! Monikaan ei tiedä mitä se tarkoittaa vaan ensimmäinen ajatus todella on että sellainen on HULLU!!!
Minullakaan ei ole ehkä ollut varsinaista maniaa, mutta hypomaniaa kylläkin, silloin elämä tuntuu mukavalta :) mutta valitettavasti lähes poikkeuksetta sitä seuraa todella raskas ahdistuskausi :(
Tässä sairaudessa onkin juuri se juttu, että siinä vaiheessa kun omat tekoset ja oma käyttäytyminen alkavat huolestuttamaan itseänsä... On aika mennä lääkäriin puhumaan asiasta. Hyvin kouluttautuneet psykiatrit osaavat tunnistaa oireista mikä sairaus on kyseessä.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön toteaminen on vain joskus hankalaa juuri siksi että potilaat hakeutuvat yleensä hoitoon juuri masennuksen takia... Ja masennuslääkkeet yksinään pahentavat tätä sairautta! Tarvitaan myös niitä mielialaa tasaavia...
Rukoilen Jumalalta voimaa, että jaksan syödä lääkkeeni... Koska olen tuhonnut elämäni sairauteni takia. Vaan enpä tiiä onko Jumalasta apua -saatika onko sitä ees olemassa? Napit naamariin vaan.
varata aika mieleterveystoimistoon. Mene vaikka terkkarin kautta josta saat lähetteen.
Nykyään on niin hyviä lääkkeitä et oireet menee ohi
mutta lääkkeitä en haluais alkaa syömään.. huonoja kokemuksia esim masennuslääkkeistä.
Minkälaisia lääkkeitä tähän käytetään? Auttaako pelkkä terapia tai joku apu ahdistuskausien aikaan?
No, mullakaan ei pelkistä masennuslääkkeistä ollut apua. Viime keväänä sain sitten diagnoosin tosta kakssuuntasesta mielialahäiriöstä ja siihen sopivat lääkkeet. Voi, että helpotti. Tässä taudissa on nimenomaan hyvä lääkehoito kaiken a ja o. Terapia tukee sitä kyllä hyvin. Muutenkin pitää viettää "tylsää" elämää. Ei liikaa valvomista, stressiä eikä alkoholia. Hoito kestää ainakin useita vuosia ja mahdollisesti koko eliniän.
Mulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö kesällä ja vieläkään en ole uskaltanut alkaa lääkitsemään itseäni todenteolla. Minulle määrättiin kahta eri lääkettä pitämään mielialaa tasaisena, mutta sivuvaikutukset ovat olleet niin kovia että en tiedä haluanko jatkaa tätä... Varsinkin kun on kyse loppuelämän kestävästä lääkityksestä!
Uskoakseni sairauteni puhkesi kovan stressin seurauksena. Menetin mieheni, perheeni, kotini, miltei myös äitini ja siskoni ja jouduin kovan henkisen ja fyysisen väkivallan uhriksi... ja tähän tilanteeseen sain vauvan ja jäin 3 lapsen yksinhuoltajaksi. elatusrahoja ei ole näkynyt, kela ei suostu maksamaan rahojani mieheni takia... Koko elämäni on suistunut raiteiltaan ja en jaksa huolehtia kuin pakollisesta.
Huomasin tarvitsevani apua kun en enää nukkunut öisin ja tunsin olevani lähes kuolematon. Tämän jälkeen vaivuin niin syviin masennuksiin, että vain itkin ja suunnittelin ajavani autolla päin seinää jotta kuolisin. Usein itkin autonratissa ja ajoin jonnekin pimeään metsään itkemään tunneiksi. Aloin pelätä itseäni niin paljon, että masennuksessani hakeuduin yksityiseen hoitoon. Siis psykiatrille ja sain tämän diagnoosin.
Lääkkeet ovat olleet kamalia, mutta ainakin olen nukkunut paremmin. Nyt en taas syö lääkkeitä, enkä nuku ja haluan kuolla. Tuijotan lääkepurkkejani ja mietin mitä tapahtusi jos söisin kaikki.Kerralla.
Postia en ole avannut moneen kuukauteen... Kohta mut varmaan häädetään jne. Mut en pysty hoitaa mittään asioita. En tiedä miksi. Pelkään totuutta kai? Että en kyennytkään yksin huolehtimaan kaikesta. Mutta lapsille olen hyvä äiti ollut, vaikka toisinaan mietin että he ansaitsevat parempaa kuin maailmalta piiloutuvan sekopään...
Valitettavasti hypomaanisina kausina olen ollut aivan superhyvä... Kuolematon ja maailman rikkain/paras.... seksiaddikti...
Pahinta on pelätä itseään. Sori sekavasta kirjoituksesta... mua häiriköidään täällä ;*)
Hyvästä kirjoituksestasi! Toivon todella että saat asiasi järjestymään!
Onko lääkkeissä vaihtoehtoja, että vois kokeilla joitakin muita lääkkeitä?
Kyllä se varmaan on niin että kova stressi voi tämän ikävän sairauden laukaista :( näin kävi sinulle ja minulle ja monille muille joiden kertomuksia olen nyt lukenut/kuullut... Mutta tsemppiä meille =)
mulla on jotain tiettyjä vaan sen takia koska imetin vauvaani... mutta ehkä vaihdan ne, koska oon tosi väsny... aloitin taas syömään niitä ja päässä surisee. On tosi vaikea jaksaa ottaa joka päivä... TOIVON et menee ohi nää sivuvaikutukset.
Jeps, paljon vaan tsemii meille. Eiköhän ne asiat suttaannu. Mutta harmittaa. Ja harmittaa se, että olen tuhlannut koko omaisuuteni vuodessa! Ja se, että aluksi saamani masennuslääkkeet pahensivat asiaa... Olin supervauhdikas! Niin että vuodessa varakkaasta mustalle listalle.