Otin niskasta kiinni ja varasin aikaa oman TK:n psykologille jolle pääsee ilman lähetettä, mutta ei ole aikoja vapaana niin pitkälle kuin listaa näkyy eli marraskuussa voin vasta soittaa itselleni aikaa... Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi varata aikaa. Yritän tuon ajan nyt sitkutella töis kunnes pääsen lääkäriin jonka sain samalla soitolla 2viikon päähän. Apua näköjään saa, mutta kyllä kestää!
Tuntuu vain etten jaksa täällä töissä olla...
Kauanko teillä muilla on kestänyt saada "apua" lääkärille aika?
Tuntuu vain etten jaksa täällä töissä olla...
Kauanko teillä muilla on kestänyt saada "apua" lääkärille aika?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ykstyisen sektorin puoleen, odotusaika on paljon lyhyempi.
Itse pääsin psykiatrille viikon odottelun jälkeen, terapeuttia sitten etsiskelin muutamia kuukausia, yksityissektorilla.
Löytyi sitten sopiva ja olen nyt käynyt hänen luonaan liki 3 v.
Minimi palkkalaisia miehen kans ja on talovelt lapset joten ei kovin ylimääräistä jää...
Paljonko suunnilleen jää omavastuu yhdestä kerrasta?
omavastuuksi 55 euroa/kerta, en käy KELA:n tukemassa terapiassa, käynnit 2 kertaa viikossa.
Eli juu, onhan se tyyristä.
Olen kyllä huomannut, että aika hyvän ensiavun saa näin kirjoittelemalla!
Pitänee odottaa kunnalliselle puolelle...
Miten työterveys? Jos saisit sieltä lähetteen mielenterveyskeskukseen tai psykiatrian polille?
Kyllä lämmitti jotenkin.
Mietinkin tuota työterveyttä, mutta viimeksi keväällä, kun väsymyksen takia sain 2viikkoa sairaslomaa niin lääkärini tuumasi minulle että olen jotenkin kovin herkkä kaikelle?! Olen rampannut lääkärissä viimeisen vuoden aika useaan koska minulla on mitä ihmeellisimpiä oireita ja paha mikreeni. Nyt kyllä itse olen tullut siihen tulokseen, että nämä kaikki oireet johtuvat tästä stressistä!
Siis pointtini on se, että en tykkää tuosta lääkäristä ja lisäksi tulee taas näitä tekosyitä...nyt töissä niin kiire, mitä töissä ajattelevat jne.
Ääh...tää on niin, niin vaikeeta! Mieskin tuumasi, kun puhuimme tästä, että miten sä voit olla vanhoista menneistä asioista masentunut... Ei se kotona makaaminen mitään auta jne - todella kannustavaa!
Toisaalta mun tekisi mieli jättää koko ukko, mutta en mä voi ensinnäkin kuitenkin rakastan häntä vaikka samalla vihaan sitten taas näitä tekosyitä lapset, olen jo kerran eronnut, mitä vanhempani ajattelevat, miten tulen pärjäämään jne.
Tää elämä on muuten täynnä TEKOSYITÄ ainakin mulla!
Oho...tulipas taas tekstiä, mutta kyllä helpottikin, kiitos!
Jos haluat ja jaksat niin tässä on mun sp-ossu [email protected]
Ja jos olen oikein päätellyt niin meitä yhdistää muukin kuin masennus ja väsymys.
vastaillut ja älä hermostu siitä miehesi reagtiosta. Minunkin mieheni (jota valtavasti rakastan: oltu 20 v yhdessä ja nyt taas elämä ihanaa vaikeuksien jälkeen) sanoi aluksi, että mitä niitä vanhoja kaivelemaan - koitetaan vaan selvitä nykyisistä ongelmista. Sinä olet kuitenkin nyt lähtenyt sinne "itsesi etsimisen tielle", mitä ei yleensä pysäytä mikään. "Aikamatka minuuteen" alkaa. Minun on ohi: kesti viisi vuotta.