Poikaystäväni on masentunut opiskelusta, ja se on minullekin hyvin raskasta koska olen se joka tietää hänen ongelmastaan eniten. Haluaisin auttaa ja toivoisin että poikaystäväni menisi juttelemaan lääkärin kanssa, mutta hän ei sitä halua. Yritän keskustella edes vähän asiasta mutta hän ei halua. Hän on suurimman ajan eristäytyneenä omassa kodissaan, yrittää saada jotain aikaiseksi, mutta ei saa. Olen myös luvannut hänelle etten puhu asiasta muille, joten harteillani on paljon murheita joista en voi keskustella kenenkään kanssa.
Toivoisin että masennuksesta toipuneet tai muut jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä, voisivat kertoa miten tulisi toimia masentuneen kanssa.
Toivoisin että masennuksesta toipuneet tai muut jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä, voisivat kertoa miten tulisi toimia masentuneen kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se ei ole puolison tai elämänkumppanin tehtävä. Se menee liian raskaaksi.
Masentuneen on mentävä vaikka terveydenhoitajan tai kuraattorin puheille. Sieltä osataan neuvoa eteenpäin, tärkeintä on saada masentunut puhumaan jonkun ulkopuolisen kanssa. Mielellään sellaisen, jolla on tietoa ja taitoa ottaa ohjat käsiinsä.
Hei,
Sairastuin itse vuosi sitten vakavaan masennukseen, johon hain kyllä itse hoitoa ennen kuin kukaan edes ehti ehdottaa hoitoon hankkiutumista. Olin ehtinyt seurustella poikaystävän kanssa jo yli kolme tai neljä vuotta siihen mennessä, kun sairastuin. Itselläni on ongelma hieman päinvastainen: poikaystäväni on ollut vaikea ymmärtää ongelmani vakavuutta. Ei hän ilkeydestä vähättellyt oireitani, vaan pelosta ja hämmennyksestä. Siis ajatteli, että jos en tarvitse hoitoa, olen terve. Pienen alkujärkytyksen jälkeen hän on ollut ihanan ymmärtäväinen valtaosan ajasta eli ei ole syyttänyt mua mun synkkinä kausina, on antanut tilaa ja huolehtinut musta kun olen tarvinnut sitä, ja jaksanut kuunnella. Koetan kuitenkin valtaosan ajasta pitää masennuksen parisuhteen ulkopuolella.
Mielestäni parisuhteessa kumppanin masennus ei ole vain hänen asiansa, vaikka jokaisella onkin vastuu vain omasta mielenterveydestään. Masennus kuitenkin aina hieman vaikuttaa suhteeseen halusi tai ei. Viisainta sinun tilanteessasi olisi ehkäpä mennä puhumaan asiasta lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa, heiltä saat asiantuntijoiden neuvoja ja heillä on kuitenkin vaitiolovelvollisuus. Kannattaa varmaan antaa jonkinlainen kuvaus lääkärille/hoitajalle, minkälaisia ongelmia ja oireita poikaystävälläsi on, uskotko onko itsetuhoisia ajatuksia jne. Ehkä sitten voisitte yhdessä lääkärin/hoitajan kanssa miettiä, kuinka kiireellistä on saada poikaystäväsi hoitoon ja miten hänet saisi hoitoon.
Yksi mahdollinen tapa on myös etsiä esitteitä tai tietoa netistä masennukseen tai uupumukseen liittyen ja jättää ne poikaystäväsi tarkasteltavaksi, jotta hän saa sitten joskus yksinäisyydessään lukea asiasta. Itseäni on ainakin aiheesta lukeminen auttanut ymmärtämään sen, että masennus on kuin mikä tahansa sairaus, siinä ei ole mitään hävettävää ja että minulla on oikeus voida paremmin siispä on oikeus hankkia apua. Muiden seurassa en kuitenkaan kestä lähteä lukemaan masennuksesta, niin yksityinen asia masennuksen syvällinen pohtiminen on.
LYHYESTI: Anna poikaystävällesi mahdollisuus saada tietoa masennuksesta ja anna hänelle tilaa. Loppujen lopuksi et voi tehdä muuta kuin kunnioittaa hänen päätöstään. Tosin, jos tilanne käy pahaksi, kannattaa tehdä selväksi hänelle, että teidän suhteenne ja sinä kärsit myös hänen sairaudestaan. Varmista kuitenkin, että hän tietää, että tuet häntä masennuksesta parantumisessa.
EI MUUTA KUIN TOHTORIN PAKEILLE, MARS MARS.
Paljon kiitoksia avustanne, ihanaa että on sellaisia ihmisiä kuin te jotka jaksatte auttaa! Oon itse miettinyt tuota että menisin itse lääkärin puheille, jotta saisin apua auttamiseen. Lainasin hänelle myös kirjan aiheesta jonka hän luki ihan mielenkiinnolla ja jopa myönsi että hänellä kyllä jonkinlainen masennus on. Toivon vaan että hän oma-alotteisesti menisi lääkärille, näin hän myös myöntäisi todellisen sairauden olemassaolon. Kai kaikki tapahtuu aikanaan, ei voi muuta kuin odotella ja rohkaista.