Onni syntyi viime torstaina kovan työn tuloksena! Kirjoittelin tänne silloin tiistaina, että olemme lähdössä laitokselle.
Siinä meni 20 tuntia kotona, 17 tuntia sairaalassa avautumassa ja 1h 46 min ponnistaessa.
Syntymän juhla oli ihmeellinen! Pikku nyytin kanssa eilisestä oltu kotona. Poika on kovin keltainen ja siksi häntä seurattiin sairaalassa viikon verran. uomenna kontrolliverikokeelle!
Odottajat, älkää suunnitelko synnyksenne kulkua kotona. Miettikää, valmistautukaa henkisesti, ottakaa vaihtoehdoista selvää ja ennenkaikkea nukkukaa! Antakaa itse syntymän tapahtua niinkuin luonto määrää ja kätilöiden kanssa yhteistyössä.
Synnytys on kovaa hommaa, sanoisinko etenkin henkisesti. Minun kantti meinasi pettää siinä, kun meni niin kauan.Kivut ovat mielestäni sivuseikka. Henkinen kestävyys määrää fyysisiäkin voimia enemmän! Kova tsemppi ja synnyttämisen ilo päälle, niin saatte tekin nyyttinne kotiin.
P.S. Kaikille niille, jotka pelkäävät kipua ja ovat epiduuraalia vailla jo nyt: Odottakaa puudutuksen ottamista niinkauan kuin mahsollista. Siirtäkää vielä hieman myöhemmäksi... Näin jaksatte sitten vielä sen loppuajan, joka on puudutuksen lakattua. K'yttäkää ensin kaikki muut keinot. Siirtykää lievemmistä keinoista pikkuhiljaa tarvittaessa kovimpaan. Ensin suihkua, sitten ammetta, sitten ilokaasua ja hierontaa yms. Näin saatte ilon irti myös näistä pehmeistä keinoista.
Siinä meni 20 tuntia kotona, 17 tuntia sairaalassa avautumassa ja 1h 46 min ponnistaessa.
Syntymän juhla oli ihmeellinen! Pikku nyytin kanssa eilisestä oltu kotona. Poika on kovin keltainen ja siksi häntä seurattiin sairaalassa viikon verran. uomenna kontrolliverikokeelle!
Odottajat, älkää suunnitelko synnyksenne kulkua kotona. Miettikää, valmistautukaa henkisesti, ottakaa vaihtoehdoista selvää ja ennenkaikkea nukkukaa! Antakaa itse syntymän tapahtua niinkuin luonto määrää ja kätilöiden kanssa yhteistyössä.
Synnytys on kovaa hommaa, sanoisinko etenkin henkisesti. Minun kantti meinasi pettää siinä, kun meni niin kauan.Kivut ovat mielestäni sivuseikka. Henkinen kestävyys määrää fyysisiäkin voimia enemmän! Kova tsemppi ja synnyttämisen ilo päälle, niin saatte tekin nyyttinne kotiin.
P.S. Kaikille niille, jotka pelkäävät kipua ja ovat epiduuraalia vailla jo nyt: Odottakaa puudutuksen ottamista niinkauan kuin mahsollista. Siirtäkää vielä hieman myöhemmäksi... Näin jaksatte sitten vielä sen loppuajan, joka on puudutuksen lakattua. K'yttäkää ensin kaikki muut keinot. Siirtykää lievemmistä keinoista pikkuhiljaa tarvittaessa kovimpaan. Ensin suihkua, sitten ammetta, sitten ilokaasua ja hierontaa yms. Näin saatte ilon irti myös näistä pehmeistä keinoista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voiiii, mie jo ehdin tuola aiemmin kysellä että joko sulle tuli lähtö, mutta kun et vastannut niin oletin että luonto oli kutsunut! :) Onnea perheenlisäyksestä sinne!
Mitenkäs tuon epiduraalin kanssa kun eihän sitä enää kauhean myöhään voida antaa sitten, joten mistä tietää kuinka pitkälle sitä uskaltaa venyttää, vai voiko luottaa siihen että sairaalan henkilökunta sanoo että nyt on pakko pistää jos meinataan? Yksi kaveri vain sanoi kun meni esikoistaan synnyttämään, että oli viety ponnistamaan suunnilleen sairaalan ovelta suoraa eikä siinä vaiheessa enää suostuttu pistämään mitään vaan annettiin vain ilokaasua sitten.. No, kai sen oma kroppa sitten sanoo kun ei enää kestä tuskia...
Moi vaan,
niin jos ponnistusvaie on jo alkamassa, kun menette sairaalaan niin ei siinä enää epiduraaleja pistetä. Nimittäin avautumisvaie ja ponnistus on kaksi juttua eri maailmoista.
Avautumisvaiheessa supistukset tulevat ja menevät aaltoina. Silloin kipu on epämiellyttävää useissa eri kohdissa tai alueilla tuntuvaa. Itselläni tuntemukset olivat kohdussa alhaalla ( niinkuin menkat ) ja sitten alaselässä, reisissä ja pakaroissa. Kun supistus tuli, keskityin itse kohtaamaan mahapuolen kivun ja mieheni hieroi vimmattuna jalkojani, jotta pakotus vähenisi. Toimi todella hyvin! Avautumisvaiheessa epis on ok. Kun olet valmis ponnistamaan, ei siinä enää pysty tekemään muuta kuin vääntämään eläm änsä suurinta kakkaa. OIkesti se tuntuu siltä kuin olisi ihan hillitön kakkahätä. Kipu on erilaista. Mielestäni paljon "miellyttävämpää" koska pääset itse tulemaan sitä vastaan ponnistamalla. Supistukset tulevat tiheillä väleillä ja joka kerta luonnostaan on pakko ponnistaa. Jos olisit epiksen vaikutuksessa olisi homma paljon vaikeampaa. Aika menee tuossa vaiheessa todella nopeasti. Rohkeasti vaan!
Ja kaikkea hyvää eteenpäin!
Onnea vain! Minkäs kokoinen poju oli?
Kiitos muuten tuosta kuvailusta tuossa avautumisvaiheesta ja ponnistusvaiheesta, oli kiva lukea.
Oikein paljon onnea koko perheelle!
Onnea kamalasti!
Niin joo poikamme oli 3430g ja 52 cm. Pisteet 9/9/9
istukka painoi 450 g verta meni 500 ml ja koko synnytyksen aikana vauvan sydänäänissä tms. ei ollut häikkää. Ainoa "normaalista" poikkeava oli kesto. Eli supistukset olivat vähän laiskoja aukaisemaan kohdunkaulaa nopeasti. Siksi meni kauan...
Niin ja sain yht. 5 tikkiä. Ei mitenkään pahasti ja paikat ovat jo paranemaan päin.
synnytys oli hieno kokemus, tsemppiä kaikille!