hyvää ja huonoa

Hyvää ja huonoa löytyy, sehän on selviö. Toiset eivät vaan halua sanoa sitä ääneen tai he ovat uskossaan niin vahvoja, etteivät he edes pysty näkemään mitään, koska ummistavat silmänsä kaikelta negatiiviselta.

On hyvä, että noista lapsista on tullut kunnon uskovaisia, eivätpähän maleksi tuolla kaupungilla tupakki huulessa ja kaljapottu kädessään.

Lestadiolainen usko on tosiaan muokannut lapsistamme kunnon nuoria, jotka opiskelevat ahkerasti, tapaavat hyviä kavereita ja kertovat, missä ovat ja liikkuvat.
He ovat käyneet pyhäkoulut ja raamattuluokat, SRK:n rippileirit ja kielikursseilla ja talvileireillä kansanopistoissa.
He ovat saaneet kunnon puolisot itselleen. Kukaan ei tupakoi, eikä käytä alkoholia.
Jos he vaan jaksavat uskossaan elää, niin mikäpäs se siinä, mutta kaikilla ei toki mene niin hyvin kuin meidän lapsilla.

Monet ovat jättäneet uskon, kun eivät ole saaneet aikoinaan kavereita rauhanyhdistyksellä ja ovat siitä katkeroituneet. He ovat valinneet tupakan ystäväkseen, samoin kaljakaverit.

Lestadiolaisuus ansaitsee siis kiitosta monipuolisesta ohjelmatarjonnasta ja viihteestä, jota varsinkin nuorisolle järjestetään.
Seuroja on niin paljon, kuin vain jaksaa käydä ja kuunnella, samoin eri-ikäisten leirejä.
Kesät on täynnä seuroja laidasta laitaan ja leirejä. Nuorilla on siis meno päällä koko ajan ja ne, jotka on päässeet 18. ikäisiksi, alkavat tietysti autoilla kulkea maata ristiin rastiin seuroista toiseen.
Kumppanin haku on tosi tärkeää ja hyvin usein ennen kahtakymmentä on jo tiedossa, kenen kanssa aikoo lyödä tavarat yhteen.

Päihdeongelmaa ei tosiaankaan ole, mutta tupakointi on tunnetusti surullinen asia, sillä siihen sortuu arvioni mukaan 15 % lestanuorista.
Paha tapa siirtyy isältä pojalle, eikä muutosta parempaan ole näköpiirissä.

Suviseurat ovat malliesimerkki, miten estoitta tupakkia vejetään. Nämä tupakoivat vanhemmat eivät kaihda huonoa tapaansa lapsiltaan, koska jo koppakärryissä isä työntää lastaan tupakki hampaissa ja raskaana oleva lestaäiti vetää röökiä myrkyttäen jo sen taivaan taimenen, ennenkä se on edes ehtinyt tulla tänne maailmaan katsomaan isän ja äitin röökin vetoa.

Jotkut ovat syyllistyneet ylilyönteihin ja saaneet vankilatuomioitakin, esim. pankinjohtaja ja autokauppias. Sitten on saaneet kovia sakkotuomioita hurjista kaahaamisistaan.

Surua ja iloa löytyy, vaikka surut yleensä peitellään. Näitä suruja ovat, kun tämän tästä joku heittää uskomisen poisa tai menee epäuskoisen kanssa naimisiin.

Onpa sattunut, että ison perheen isä on lähtenyt nuoren naisen matkaan ja jättänyt vaimonsa ja lapsensa.
Huumori kyllä kukoistaa tavallisissa keskusteluissa, kun ei puhuta uskonasioista.
Joskus saarnamies heittää jonkin toisia uskovia koskettavan herjan, joka sitten naurattaa seurasalin kuulijoita.

Kerran eräässä ompeluseurassa saarnamies kertoi tavanneen ihmisen, joka oli selevittänyt, miten pitää omaa terveyttään hoitaa.
Tämä terveyden esikuva oli sanonut, että on tärkeää ottaa peräsuolihuuhtelu joka kerta, kun on tarpeillaan käynyt.
No miten sinä sen sitten otat, oli saarnamies kysynyt. Terveysintoilija oli selittänyt, että helppoahan se, ottaa vaan käsisuihkun ja työntää sen takapuoleen. Sekös aikaansai naurunrähäkän seuraväen keskuudessa.
Huumoria siis löytyy tarpeen vaatiessa.