Postraumaattinen stressi

epätoivoon, ei ole mitään syytä nyt, VAIKKA tuntuisi hirveältä. Sinun on todettu olevan vakavasti masentunut ja on todettu samalla, että kärsit posttraumaattisesta stressistä. Ilmeisesti itsekin ajattelet, että tilanteesi on noin. Ne ovat vähän samaa asiaa, toisiinsa kietoutuneita. Sinulle on tapahtunut PALJON raskasta, mikä on ollut sananmukaisesti traumoja tuottavaa, mikä ilmenee kovana streessaantumisena. Eikä mikään ihme, että uuvut tämän 'kaaoksen' alla ja koet ihan lukkiutumista eli olet masentunut. Näin minä tästä ulkopuolelta ja maallikkona näen asiasi.

Koska itse tiedät ja hoitavat henkilöt tietävät suunnilleen tilasi aiheuttajat, niin SINULLA ON HYVÄ TOIVO päästä eteenpäin pikku hiljaa ja hyvän hoidon ja (lääketieteellisen) huolenpidon alaisena. Niin, tietysti muutenkin tarvitse lähimmäisiä. Jos miten haluaisit puhua ja käydä asioita läpi, niin tarvitsisit kuuntelijaa, jotta voisit kertoa ja kertoa, niista joistakin ikävistä tapahtumistasi. Sitä kautta saisit etäisyyttä ja selkeyttä, voisit vähitellen alkaa piristyä. Voimaantua. - Tuli mieleeni, että tuskainen, sairaanloiseksi luokiteltu tilasi, johon on olemassa tiettyjä syitä siis, on jotenkin sellainen akuutti juttu, mikä minun mielestä tekee siitä hyvinkin hyväennusteisen eli että tulet vähitellen, hiljakseen ja työläästi kyllä toipumaan.

Et ole peliä eli elämääsi menettänyt. Sinulla lienee aikamoinen UUDELLEENJÄRJESTELYN aika, paitsi niiden joidenkin tapahtumien takia niin myös omassa mielenmaailmassasi, joka on ylen rasittunut. Ihminen kun 'saa liikaa', niin ikäänkuin lukkiutuu, väsyy ja masentuu. Se on jokin suoja, minkä aikana tätä uudelleenjärjestelyä tunnemaailmoissa ja käytännönkin elämässä hyvinkin tapahtuu. - Toivotan Sinulla kaikkea kärsivällityyttä nyt kestää, hetki hetkeltä lähtee menemään helpommin. Ota vastaan kaikki tuki ja apu ja ihmisyhteys, mitä on tarjolla. Yksinäisyys voi pahentaa oloasi. Ellet sitten koekin vomakasta halua olla yksin, sillä joskushan toiset eivät voi tietää mitä sinulla on menossa. - Hyvää yötä nyt KAIKEN KESKELLÄ Sinulle. Muista, "päivä vain ja hetki kerrallansa" ja "meillä on vain yhden päivän matka kerrallaan".

-Voisitko vielä, kun olet pirteämpi, niin googlellakin etsiä tietoa vaikka vain hakusanalla stressi, saisit kaikkia alalajeja; itse asiassa 'postraumaattinen masennus' taitaa olla myös ilmaisu samasta asiasta.

Moi!
Lähinnä tarkoittaa, että sinulla on menneisyydessä jokin tapatuma, jota et ole käynyt läpi. Selviää esim. keskustelemalla vaikka jonkin ammattilaisen kanssa. Ammattilainen sen vuoksi, että hän osaa kysyä oikeita kysymyksiä ja voitte käydä läpi niitä. Se voi olla myös sellainen, jota ei itse muista tai on ollut niin kova torjunta vaikean asian suhteen. Hae apua, siitä selviää kyllä varmasti!