Olen miettinyt usein kun tälläkin palstalla törmää siihen, että esim. Matti on yksinäinen, erakoituu, kovettaa itsensä mm. voimakkaille tunteille. Matti alkaa pikkuhiljaa vihata ihmisiä, karttaa muita. Hänellä alkaa ehkä ilmaantua sadistisia/masokistisia ajatuksia. Matista tulee aggressiivinen ja ahdistunut. Joissain tapauksissa Matista tulee psykopaatti.
Onko tässä ajatuskulussa paljon vikaa?? Mielestäni yksinäisyys tekee hulluksi. Itse olen ollut niin kauan yksin, että en kykene rakkauteen. Vihaan itseäni ja ihmisiä. Onko joku muu samaa mieltä?
Onko tässä ajatuskulussa paljon vikaa?? Mielestäni yksinäisyys tekee hulluksi. Itse olen ollut niin kauan yksin, että en kykene rakkauteen. Vihaan itseäni ja ihmisiä. Onko joku muu samaa mieltä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samaa mieltä mistä? Kerroit miltä sinusta tuntuu ja sen jälkeen kysyit onko joku samaa mieltä -totta kai lähtökohta on se että olet ainoa jolla on pääsy siihen tietoon, miltä sinusta tuntuu. Meidän muiden on vain luotettava siihen mitä itsestäsi kerrot.
Ilmeisesti tarkoitit kysymykselläsi sitä, että voiko sinulle käydä samoin kuin kuvitteelliselle esimerkkihenkilölle. Että on yksin ja muuttuu pikku hiljaa aggressiiviseksi, tuntee jo halua sadismiin, muuttuu lopulta (yksinäisyyden takia) "psykopaatiksikin".
Juu kyllä yksinäisyys voi tehdä pahaa jälkeä ihmissieluun. Millä tavalla kellekin. Tuossa on sinulla aikamoinen takalukkotilanne: samaan aikaan kärsit yksinäisyydestä ja vihaat ihmisiä. Vihatusta asiasta ei helposti tule ystävää.
Minkä takia vihaat? Oletko ahdistuksissasi yleistänyt vihasi koskemaan kaikkia? Kusipäitä on eittämättä olemassa (kyllä minunkin tekee joskus turpaan lytätä -mutta se on vain mieliteko, jota en toteuta). On täällä kuitenkin ihmisiäkin joukossa.
Itsensä kovettaminen voimakkaille tunteille? Mielen dopingia. Saa kiksit omasta raivostaan ja voimantunteesta. Ei hyvä. Siinä voi alkaa kuvitella että oma viha olisi jotain niin erityislaatuista että se oikeuttaisi vahingoittamaan muita. Kuitenkin muut ihmiset ovat vieraita; mistä sitä tietää kuka se vieras sitten on?
Joskus voi kuvitella myös sellaista että on ainoa joka kärsii tai se, joka kärsii eniten. (Hairahdun joskus tuohon, kun sairastan kivuliasta tautia ja näen ärsyttävän hyväntuulisia ihmisiä.) Ei täällä kuitenkaan ole kukaan kärsimyksineenkään muita ylempänä.
Älä kovetu.
elontiellä.Minä olen ollut eron jälkeen ja sairaseläkkeelle päästyäni 6 vuotta yksin,mutta netti ja ulkoilu pitänyt mielen virkeänä ja parikertaa kuukaudessa naisia narraamassa kuppilassa on riittänyt.En ole kavereita kaivannut vaikka ne soitteleekin,mutta onneksi vähemmän nykyään.Olen itseeni erittäin tyytyväinen päästyäni oravanpyörästä sillä nyt on aikaa tehdä mitä haluaa ja koska haluaa,
Saattoi olla hieman harhaanjohtavaa. Siis tarkoitin, tuleeko ihmisestä yleensä yksinäisyydessään hullu ja aggressiivinen.
Itseasiassa....minulla on jo samanlaisia ajatuksia kuin tällä esimerkkihenkilöllä.
En tiedä miksi vihaan. Ehkä se johtuu taustastani. Olen ollut jo monta vuotta niin yksin, olen pikkuhiljaa alkanut välttää ihmisiä. Ja samalla vihaamaan heitä.
Niin ja rakastaminen. En osaa sitä. Vanhemmat olivat tunneköyhiä, väkivaltaisia. "Jos kovetan itseni rakkaudelle, ei minulla ole mitään joka voisi vahingoittaa minua." Toisinsanoen yli-ihmismyyttiä kaikki.
Niin joo, ei sillä varmaan väliäkään ole että miten ihmiset yleensä tai keskimäärin reagoivat yksinäisyyteen.
Kun et sinä ole mikään yleensä tai keskimäärin, vaan sinä. Ihan ymmärrettävää tekstiä sinänsä. Sellainen ihmisviha, ihmisinho, aggresiivisuuskin (ainakin ajatusten tai tunteiden tasolla), ja samalla yksinäisyys...
Vanhempas oli paskoja. Ne kajosi sellaiseen mihin niillä ei ollut mitään oikeutta kajota, sun reviiriin ja yksityisyyteen. Siinähän väkivallassa on kyse. (Itsekin olen sitä kokenut. Minuun se on vaikuttanut niin että olen erityisen herkkä mitä reviiriloukkauksiin tulee. Joinain päivinä ihmisinho on niin voimakasta että ei oikein viitsi julkisilla paikoilla olla. Kun tuntuu että ihmiset tulevat ihon alle ja liian lähelle... en tiedä.)
Rakastaminen on laji johon pitäisi saada vaarallisten lajien tapaturmavakuutus. Kun johonkin kiintyy ja tuntuu kerrankin siltä ettei olekaan vain kylmä patsas, niin samalla saa takaisin sen ihmisen ihon joka läpäisee myös kivun.
olla päin vastoin: joihinkin psyykkisiin sairauksiin liittyy se, että katkaistaan välit muihin ihmisiin ja halutaan olla yksin.
Mä olen ollut koko elämäni enemmän tai vähemmän yksinäinen, eikä musta ole tullut psykopaattia tai aggressiivista, ahdistunutta outolintua. Kyllä täältä rakkautta ja hellyyttä riittää, heti kun löytyisi joku kiva ihminen.