Tää saattaa olla vähän sekavaa, mut koittakaa kestää. Olen siis nyt seurustellut muutaman kuukauden yhden ihanan miehen kanssa, jolla on takana 4 vuoden seurustelusuhde yhden naisen kanssa, se päättyi jo muutama vuosi sitten, mutta sen jälkeen heillä oli muutaman kuukauden uudelleen yritys tuossa viime vuoden vaihteessa. Siitä ei tullut mitään, ja he päättivät lopettaa suhteen. Siitä muutaman viikon kuluttua nainen ilmoitti olevansa raskaana, ja he päätyivät aborttiin, joka tehtiin.
Mulle tää mies kertoi tämän, kun oltiin oltu jotain 1kk yhdessä, ja mä otin sen jostain syystä ihan kamalan raskaasti. Nytkin koko ajan mietin, että onko se mun miesystävä OIKEASTI voinut päästä tästä kaikesta yli, kun aikaa on kulunut vasta vajaa vuosi? Mies on tosi herkkä ja empaattinen, asia oli varmasti hänelle todella raskas, ja he puivatkin sitä silloin aikanaan puhelimessa päivittäin tuntikausia. Enemmän en asiasta tiedä enkä haluakaan tietää. Tämä exä soittelee aina silloin tällöin ja mielestäni miesystäväni puhuu hänen kanssaan aina kauan ja lämpimästi, ja mulle tulee siitä tosi paha mieli kun kuvittelen, että he ovat sittenkin toisissaan kiinni eikä vähiten tämän asian takia. Miesystäväni kuitenkin vannoo rakastavansa minua eikä halua palata enää yhteen exänsä kanssa, joka käsittääkseni itsekin nyt seurustelee jonkin uuden miehen kanssa. Huh kun asia silti mua painaa, ja jos vanha suola on kerran janottanut niin miksei enää uudestaan...jotenkin uskon niin kohtaloonkin, mites jos sen lapsen oliskin ollut tarkoitus syntyä, ja heitä alkaa myöhemmin asia kaduttamaan ja palaavatkin yhteen, ja minut jätetään..Tiedän että kuulostan säälittävältä ja itsetunnottomalta reppanalta, mutta en voi näille tunteilleni mitään, en luota, en!!!
Mulle tää mies kertoi tämän, kun oltiin oltu jotain 1kk yhdessä, ja mä otin sen jostain syystä ihan kamalan raskaasti. Nytkin koko ajan mietin, että onko se mun miesystävä OIKEASTI voinut päästä tästä kaikesta yli, kun aikaa on kulunut vasta vajaa vuosi? Mies on tosi herkkä ja empaattinen, asia oli varmasti hänelle todella raskas, ja he puivatkin sitä silloin aikanaan puhelimessa päivittäin tuntikausia. Enemmän en asiasta tiedä enkä haluakaan tietää. Tämä exä soittelee aina silloin tällöin ja mielestäni miesystäväni puhuu hänen kanssaan aina kauan ja lämpimästi, ja mulle tulee siitä tosi paha mieli kun kuvittelen, että he ovat sittenkin toisissaan kiinni eikä vähiten tämän asian takia. Miesystäväni kuitenkin vannoo rakastavansa minua eikä halua palata enää yhteen exänsä kanssa, joka käsittääkseni itsekin nyt seurustelee jonkin uuden miehen kanssa. Huh kun asia silti mua painaa, ja jos vanha suola on kerran janottanut niin miksei enää uudestaan...jotenkin uskon niin kohtaloonkin, mites jos sen lapsen oliskin ollut tarkoitus syntyä, ja heitä alkaa myöhemmin asia kaduttamaan ja palaavatkin yhteen, ja minut jätetään..Tiedän että kuulostan säälittävältä ja itsetunnottomalta reppanalta, mutta en voi näille tunteilleni mitään, en luota, en!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielestäni se osoittaa poikaystävältäsi pelkkää empatiakykyä ja fiksuutta, että hän tukee entistä tyttöystäväänsä. Ole onnellinen siitä, sillä sinäkin tulet puolisona saamaan osasi noista ihanista luonteenpiirteistä. Voisin kuvitella, että abortti on kuitenkin naiselle vielä hiukan kovempi pala kuin miehelle: onhan se naiselle paljon "kehollisempaa". Kerroit, että poikaystäväsikin on herkkä, joten ihan varmasti abortti on kirpaissut häntäkin. Kenen kanssa hänen olisi luonnollisempaa tehdä surutyötä kuin abortin toisen osapuolen kanssa?
Varmasti olet läheltä seuranneena huomannut, ettei abortissa ole kyse pikkuasiasta. Vaikka jotkut vertaavat sitä lähinnä hampaanpoistoon, niin luulen, että yhtä moni saa tapahtumasta kauaskantoiset traumat. Nauti suhteestasi samalla huolehtien vastuullisesti ehkäisystä. Jos jaksat heti alkuvaiheessa mennä vaikean kiirastulen läpi poikaystävääsi tukien, niin tulette olemaan vielä kaksin verroin vahvempia.
Kaikkea hyvää!
Tuollaisesta miesystävästä, joka on empaattinen ja lämmin.
Abortti tuskin on kenellekään mikään hampaanpoistoon verrattavissa oleva toimenpide ja mielestäni miehesi osoittaa kypsyyttä kun on käsitellyt asiaa exänsä kanssa.
Olet vain epävarma suhteesta, mikä on täysin normaalia alkuvaiheessa, vaikkei mitään tuonkaltaista tapahtumaa taustalla olisikaan.
Hyvää syyspäivää sinulle
Kiitos teille ihanan lämpimistä vastauksistanne! Sisimmässäni tiedän, että mennyt on mennyttä, tottakai tämä asia tulee ikuisesti pysymään heidän välisenä asiana jota kumpikaan ei unohda, vaikka ehkä vuosien saatossa muistot hiukan hälvenevätkin. Tottakai on hienoa, että heidän välinsä ovat kaiken sen jälkeenkin kunnossa, ja että jutellessaan pystyvät vaihtamaan kuulumisia ihan rennosti. Mun täytyy vaan luottaa itseeni ja häneen ja uskoa, että kaikesta huolimatta hän rakastaa minua kovasti. Hänellä on tapahtuneesta tosi syyllinen olo ja se hävettää häntä, ymmärrän häntä mutta sanoinkin että toisaalta ne ovatkin juuri oikeat tunteet, sillä aikuisen tulisi tietää vastuustaan, vaikka kuinka olisi humalassa ja himokas niin mahdolliset seuraukset ovat tiedostettava. Itse syön pillereitä eikä lapsiasia ole varmaankaan ajankohtainen vielä vuoteen, kahteen, sillä haluan rauhassa tutustua häneen ja nauttia kahdestaankin olemisesta.
Alan saamaan asiassa jo mielenrauhaa, ja voin katsoa tulevaisuuteen turvallisin mielin, en tietenkään koskaan olisi toivonut miehelleni tällaista, mutta ehkä juuri ne virheet ja elämän kivut on ne, mistä oppii eniten?!
"Alan saamaan asiassa jo mielenrauhaa, ja voin katsoa tulevaisuuteen turvallisin mielin, en tietenkään koskaan olisi toivonut miehelleni tällaista, mutta ehkä juuri ne virheet ja elämän kivut on ne, mistä oppii eniten?!"
Juuri noin minäkin ajattelen. Ei hän olisi sama ihminen, johon olet rakastunut, ellei olisi käynyt tuota juttua läpi. Niin pahalta kuin usein hankalissa tilanteissa tuntuukin, jälkikäteen ei vaihtaisi kokemusta pois. Kaikki haasteet kypsyttävät ja kasvattavat meitä, opettavat tuntemaan paremmin itseämme ja voimavarojamme sekä opettavat katsomaan maailmaa hieman ennakkoluulottomimmin.
Hyvää jatkoa teille!
Seurustelin lukion jälkeen pari kuukautta erään tytön kanssa. Kuvittelin, että hän on Se Oikea. Kävi kuitenkin ilmi, että hän oli tehnyt abortin. Oli tuolloin jo 19-v., olisi voinut tavallaan pitää lapsen, vaikka tämä ex-poikaystävä olikin aikamoinen virhe tälle entiselle tyttöystävälleni. Virheitä saa tehdä eikä minua olisi haitannut jos hänellä olisi ollut lapsi aiemmasta suhteesta. Se olisi ollut pienempi paha kuin abortti. En missään tapauksessa voi aborttia hyväksyä, exäni ei edes mitenkään katunut asiaa. Erosimme minun päätöksestäni. Se oli rankkaa aikaa. Hän soitteli minulle vielä pari vuotta eron jälkeen ja olisi halunnut vielä yrittää, mutta ei... Nyt olen kihloissa ihanan naisen kanssa, jota voi todella arvostaa. Kaikki itselläni siis hyvin. Tietty jollakin tavalla säälittää tämä exäni, mutta ei voi mitään. Miten olisin voinut koskaan perustaa perhettä exäni kanssa, kun tahdon lasteni tietävän, että abortti on väärin ja jokainen elämä arvokas? Se olisi ollut mahdotonta.
Oletko varma, ettei sinua häiritse pelkästään poikaystäväsi läheinen ystävyys exäänsä vaan itse abortti? Hyväksytkö sen todella? Entä jos itse tulisit raskaaksi? Sanoit "jos sen lapsen oliskin ollut tarkoitus syntyä", niin ehkä tälläkin lapsella tosiaan olisi ollut oikeus syntyä...
iloinen, että exäsi pääsi sinusta eroon. Se, ettei hän katunut aborttiaan, tarkoittaa, että se oli hänelle oikea ratkaisu. Ei ole lainkaan tarvetta sääliä häntä; enemmän säälisin sinua. Sinussa on selvästi jyrkkyyttä ja kylmyyttä, joille en voi kuin pudistella päätään. En ymmärrä kuinka kukaan voi tehdä rakastamalleen ihmiselle kuten sinä teit hänelle. Toisekseen, jokaikista abortinkin tehnyttä naistakin voi ja tulee arvostaa. Minä ainakin kuljen pää pystyssä enkä koskaan pyytele anteeksi. Häpeä sinunlaisillesi ihmisille.
Sinunkin kohdallasi poikapieni puuttunee kohtalo vielä peliin ja elämä ottaa tavalla tai toisella luulot pois. Ties vaikka olisit täysin hedelmätön itse.
..luettavaa sun viesti, kiitos siitä! En oo oikeen"törmänny"mieheen joka ottaa asian noin vakavasti! Mun mielestä sulla arvot kohdallaan!