Onko täällä odottajia, jotka eivät ole avoliitossa/avioliitossa tulevan lapsen isän kanssa?
Miten olette ajatelleet tulevaisuutta, kun lapsi syntyy? Ja millainen tilanne teillä muuten on?
Meillä on sellanen tilanne, että emme asu yhdessä, seurustelua vajaa vuosi vasta takana, yhteen muuttaminen ei ole ollut suunnitelmissa vielä ainakaan vuoteen. Olemme parikymppisiä ja opiskelijoita.
Olen raskaana ehkäisystä huolimatta, joten lapsi ei ollut suunniteltu. Mies ei välttämättä halua jatkaa seurustelua, jos lapsen annetaan tulla. Vastuunsa hän silti kantaisi lapsen suhteen.
Onko muilla onnistunut suhde, jos lapsi on tullut ja on asuttu erillään?
Miten olette ajatelleet tulevaisuutta, kun lapsi syntyy? Ja millainen tilanne teillä muuten on?
Meillä on sellanen tilanne, että emme asu yhdessä, seurustelua vajaa vuosi vasta takana, yhteen muuttaminen ei ole ollut suunnitelmissa vielä ainakaan vuoteen. Olemme parikymppisiä ja opiskelijoita.
Olen raskaana ehkäisystä huolimatta, joten lapsi ei ollut suunniteltu. Mies ei välttämättä halua jatkaa seurustelua, jos lapsen annetaan tulla. Vastuunsa hän silti kantaisi lapsen suhteen.
Onko muilla onnistunut suhde, jos lapsi on tullut ja on asuttu erillään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se suhde muuttuu. omalla kohdallani kun odotin esikoista tilanteeni oli lähes sama kuin sinulla. päätin että lapsen annetaan tulla ja hoidan sen sitten vaikka itse. mies oli pitkään ns.alkushokissa eikä asia kiinnostanut ollenkaan, vastuusta puhumattakaan. ikä on sellainen tekijä joka vaikuttaa varmasti asiaan.
No meidän kohdalla kun vaavi oli syntynyt miestä rupesikin kiinnostamaan lapsenhoito ja vastuu. Siinä meni oma aikansa, enkä sano että kaikki olisi käynyt aivan kädenkäänteessä, mutta sen arvoista se oli!!
Lapsella oli molemmat vanhemmat jotka rakastivat ja pitivät huolta.
Tilanne oli itselleni vaikea silloin ja monet itkun väänsinkin asian kanssa. Kukaan kun ei tuntunut ymmärtävän nuorta äippää.
Jos haluat kirjoitella lisää vaikka mailitse niin laita osoitteesi niin voidaan jatkaaa. Tekstiä kun meikäläiseltä tulisi tästä asiasta =).
Mailaileminen olisi hyvä juttu, koska tuntuu ettei keskusteluapua saa keltään, joka olisi saman asian kokenut.
mailiosoitteeni on [email protected]
Mies muutti toisen naisen eli työkaverinsa luokse, kun aloin odottaa toista lastamme. Esikoinen oli tuolloin reilun vuoden ikäinen. Nuori olin minäkin tuolloin, ja voit kuvitella, millaista oli olla yhden vaippaikäisen ja toisen syntymättömän kanssa yksinään. En kuitenkaan halunnut aborttia, sillä halusin ajatella, että tulkoon lapsi jos on tullakseen. Mies muutti kotiin muutaman kuukauden kuluttua. Vaikka tuossa kaikessa oli anteeksiantamista, kuten voit kuvitella, halusin antaa lasten takia isälle tilaisuuden. Nyt olemme onnellisia yhdessä.
Toinen kaverini tuli taas 20-vuotiaana raskaaksi ulkomailla ollessaan naimisissa olevalle miehelle. Ei hänkään tehnyt aborttia, vaan piti lapsen. Hyvin hän on selvinnyt yksinään, vaikka tietysti vanhempien ja kavereiden apua on kaivattu tämän tästä. Nyt lapsi on reipas tokaluokkalainen, ja kaverillani on hyvä, uusi mies.
Voin kertoa sinulle kokemuksesta, että oman lapsen kanssa pärjää aina. Ja omaa lasta osaa aina hoitaa. Älä ainakaan anna ympäristön paineiden vaikuttaa omaan ratkaisuusi. Olet aivan yhtä hieno äiti, vaikka et lapsen isän kanssa asuisikaan. Hienompikin olet, sillä ei kaikista naisista ole rakastamaan omaa vauvaa isänkin edestä. Sinulla on siihen edellytyksiä kaikesta päätellen, kun uskallat jopa harkita lapsen pitämistä. Ja tuosta yhteenmuutosta: missään ei lue, että se asia on hoidettava ennen lapsen tuloa. Myöhemminkin ehtii.
P.S. Äänestäkää vihreitä seuraavissa eduskuntavaaleissa: ajavat taloudellista lisätukea yh-äideille!