niin pirusti ja elämä tuntuu paskalta. Onko kauriskohtalotovereita?
Tätä kaurista masentaa
k.a.u.r.i.s
141636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ja kieri itsesäälin syövereissä pohjamutia myöten, kyl se sit siitä:/
paistaa se päivä vielä risukasaankin, kai?
vetäiskö pillereitä tonneittain naamaansa niin pääsis tästä kaikesta paskasta..? Mitä sä kaveri ehdottaisit, olisko parempaa konstia?
jätä ne pillerit, et sä kuitenkaan kauriina halua luovuttaa onhan sulla tuota sisua ja sinnikkyyttä ja oot jo tylsän elämäsi aikana tullut huomaamaan että sä kuitenkin kestät sitä jotenkin. Ja joskus ainakin kerran kymmenessä vuodessa saat olla minuutin onnellinenkin? Näin ainakin on mun kohdalla sattunut. "On lainaa ilon sekunnitkin, ne surun tunnein maksetaan", eli jos olet iloinen sekunnin, niin saat maksaa sen 100 tunnin surulla. Tätähän tämä kauriin elämä on. Paras vain tottua siihen. Kauriit on niin realisteja ja jalat maassa kulkevia ja liian kunnollisia ihmisiä, siksi niillä ei oo koskaan hauskaa.
miksi ei voi vaihtaa vapaalle. Kuinkahan paljon pitääs vetää viinaa päähän että vois pitää hauskaa. Mutta kun mä oon niin järkevä etten edes juo. Siihen sekin ilo tyssää. Vitsin vitsi. Mä en jaksa enää ajatella kaikkea niin perinpohjaisen järkevästi ja asiallisesti, mä oon kyllästynyt mun harmaaseen arkeen. Ja silloin harvoin kun jotain tapahtuu, niin sekin on sitten jotain kamalaa - joo saa istua ja itkeä jonkun sukulaisen hautajaisissa. Siinä onkin sitten vaihtelua!
teille hyvän neuvon: ylös ulos ja lenkille. Tai töihin, sehän sopii kauriille niinkuin nenä päähän. Onko jo tehty viikonloppusiivous, vai? Vanhan ja viisaan neuvo:)
Ei enää masenna,johan tota 5 kuukautta sairastin masennusta.Kun tuli kunnon syksy,niin masennus jäi pois.Nyt täynnä energiaa,tänäänkin tehnyt vaikka mitä.Leipoisikohan velä omenakakun syksyillan piristykseksi,ja kynttilät palamaan se on siinä.
puhua, vaikka se olisikin vain jonkinlaista yleistä kyllästymistä, väsymistä kaikkeen tai jonkinlaista turhautumista. Se on kuitenkin masennussairaudesta vielä kaukana. Minulla on lähipiirissäni ihmisiä, joilla on ollut masennus ihan oikeasti ja se on kyllä sitten aivan jotain muuta. Sitäkin on tietysti monen asteista, lievempää ja pahempaa. Kun on kyllästynyt ja tympäsee, silloin voi ottaa vielä itseään "niskasta kiinni" ja olo kohentuu vippakonsteilla.
olet.
Ikävystyneisyys ja tympääntyminen, joista selviää kotikonsteilla (aikansa mourottanisella) on tosissaan muuta kuin masennus.
Olen kerran (avioeron jälkeen) kokenut masennuksen ja siitä en ainakaan minä olisi ilman lekurin apua ja sairaslomaa selvinnyt.
ja mikään ei kiinnosta ja lenkille lähtö on tervenjuontia. Mietin elämän tarkoitusta , rahaa on ja kaikkea on elämässä mutta muuten vain käsittämättömän olemisen turhuus iski. Yritin hakea seuraa tädistäni, joka on vaaka mutta sen jatkuva puheen pajatus kävi hermoille. Baariin en lähe juomaan viinaa mutta mieli tekis kadota erämaahan joksikin aikaa vaan en pääse. Yhteiskunnalliset velvotteet pitävät kiinni arjessa pakostakin. Ja pälä pälä.....plääh--
Minuakin väsyttää ja tylsistyttää elämä tänään.Enkä jaksa etsiä valotusta.
tollasia tosikkoja jöröttäjiä olette.
Pysykää sit neljän seinän sisässä mut miks valitat sulla on terveyttä näköjään koska sen menettämisestä et valita eli sulla on asiat paremmin kuin monella muulla.
Ja jos masentaa eti itelles joku sellanen joka ei ole masentunut mutta jaksaa sua masentumatta itse.
ollaki joku semmonen , joka pane miettimään elämän syntyjä syviä. Ei auta edes jos telkkarista katsoo kun ihmisiä tapetaan kuin kärpäsiä jokapuolella maailmaa. Raiskataan, pahoinpidellään, lapsi hukkuu vesitynnyriin jne. Ei auta. Tuskan hiki kohoaa otsalle kun miettii tekemättömiä töitä. Kauris ei ole ahkera vaan suorituspakkoinen pösilö. Ei ota elämäänsä keveästi vaikka kaikki olisi kuinka hyvin. Ainoa joka minut sai hyvälle tuulelle oli kaksoistyökaverini. Mutta sitäkin kesti vaan hetken kun saavuin kotiin kaikki taas paukahti niskaan. YHHYHHYHYHH----
syksyllä; nautin ruska-ajasta ja pimeästä. Mielestäni pimeys on niinkuin ihana "peitto ympärillä",rakastan pimeää aikaa kun saa polttaa kynttilöitä, istua takan edessä, pistää lämpimät villatöppöset jalkaan ja kietoutua vaikka huopaan. Lukea jotain hyvää kirjaa ja vaikka napostella jotain hyvää sohvalla tai lempituolissaan. Kiva kuunnella sateen ropinaa ikkunassa, nauttia lämpimän kupin TV:n ääressä. Syksyssä ei mitään masentavaa ja sitä seuraa vielä kivempi aika, nimittäin joulu!