Sielunhoidollinen umpisolmu ratkaistiin yksinkertaisella ja ikivanhalla tavalla tuossa toisessa ketjussa.
Niin helpolla ja yksinkertaisella tavalla, että kerrotaan, ettei siltä tieltä tyhmäkään eksy.
Mutta huomaa, lukija: keskusteluun osallistuneilla vl-uskovaisilla ei ollut tilanteeseen ratkaisua. Heillä oli repussaan kyllä jotain antaa köyhälle lähimmäiselle: haavoittavia ja ylimielisiä sanoja. nekin on niiden vastaanottajan omasta puolestaan vain anteeksi annettava. Niin on hyvä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019936792
Niin helpolla ja yksinkertaisella tavalla, että kerrotaan, ettei siltä tieltä tyhmäkään eksy.
Mutta huomaa, lukija: keskusteluun osallistuneilla vl-uskovaisilla ei ollut tilanteeseen ratkaisua. Heillä oli repussaan kyllä jotain antaa köyhälle lähimmäiselle: haavoittavia ja ylimielisiä sanoja. nekin on niiden vastaanottajan omasta puolestaan vain anteeksi annettava. Niin on hyvä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019936792
Vastaukset 7
Vanhimmat
On totta että ns. huoneenhallitus-oppi joka hallitsi 70- ja 80-luvulla, vei evankeliumin julistamisen oikeuden vl-uskovaisilta hierarkkiseen järjestelmään, johdon peukalon alle. Siunata sai vain johdon hyväksynnän jälkeen.
Tämän huoneenhallitus-opin juuret saattoivat olla sadan vuoden takaisessa esikoisuudessa. Tämä on tärkeä huomio, ajatellen hoitokokousten käynnistämisen taustavoimia. H.S.:llä oli tunnetusti esikoislainen tausta. Hoitokokousten syntyjuuret saattavatkin ulottua pidemmälle kuin vain ns. pappiseriseuran synnyttämään uuteen tilanteeseen.
Huoneenhallitus-oppi kärjistyi ja konkretisoitui pelokkaaksi auktoriteettiuskoksi 70- ja 80-luvulla. Jopa niin pitkällevietyyn muotoon, että seurakunta todellakin siirsi ”johtomiehille” valtuudet päättää evankeliumin jakamisesta. Hoitokokouksessa siunausta pyytävälle lähimmäiselle ei yksikään uskovainen rohjennut evankeliumia saarnata, vaan kaikki vaikenivat. Koko seurakunta jäi arkana ja hiljaa odottamaan, mitkä ilmeet kokouksen vetäjät ottavat kasvoilleen. Useimmiten kävikin niin ettei siunausta ”myönnetty”. Evankeliumista tuli näin ehdollista.
Huoneenhallitus-oppiin sisältyi myös kaikkiin asioihin ulottunut vapaan keskustelun ja kritiikiin estäminen. SRK:n tai paikallisen ry:n johtokunnan ajalliseenkaan menettelyyn liittynyttä normaalina pidettävää arvostelua ei sallittu. Nämäkin kysymykset SRK:n johto hengellistetti suoralta kädeltä. Siten mitä hyvänsä arvostelua, kysymistä ja epäröintiä pidettiin osoituksena arvostelijan opillisesta harhaan joutumisesta, ”väärästä hengestä”.
aika pitkälle tämän viimeaikoina paljon keskustelua herättäneen musiikkipäätöksen haparoinnin sekä Päivämiehen kirjoittelun, josta erkkikään ei selvää saa.
Kyllä SRK:n pelko on valtavan syvälle istutettu, ei voi muuta todeta.
Nyt valkeni. Tästä huoneenhallitus-opin syystä meillä ei ole vieläkään avointa keskustelua, emme rohkene siihen. Vaan seurakuntapäivillä ja ry:n johtokunnassa vain pälyillään toisiamme. Päivämiehen kirjoituksia luemme ja syynäämme suurennuslasilla rivien välitkin, lauseiden pilkut ja "ja"-sanat. Että mitä se huoneenhallitus nyt mahtaa oikein tarkoittaa.
Täällä on viitattu joihinkin hallintomenettelytapoihin, kuten johtokunnan jäsenten valinta.
Paikat "kähmitään" samanhenkisille weljille, jotta demokratia ei vahingossakaan pääse juurtumaan. Valinnat verhotaan sitten yksimielisiksi siionin päätöksiksi.
Erovuorossa olleet weljet (myös HOITOKOKOUSWELJET) valitaan YKSIMIELISESTI jatkokaudelle.
Ovathan ansioituneimmat WELJET istuneet jo -60 luvulta lähtien johtokunnassa. Nämä jäykkäniskat kun istuvat siellä vuosi toisensa jälkeen niin on aivan varma, että mitään uudistusta ei tapahdu. Tilanne muuten muistuttaa kaikessa huvittavuudessa Neuvostoliittoa, jossa kokeneet "kremnologit" tulkitsivat politbyron lausuntoja. Tosin Neuvostoliitossakaan kukaan ei enää loppuvaiheessa piitannut vanhan vallan horinoista, vapauden kaipuu oli niin voimakas.
Neuvostoliitossakin tapahtui vanhan vallan mureneminen, uskonpuhdistusta ja totaalista tuuletusta tarvitaan myös meidän piirissä.
Miten me erotaan Lutherin aikaisesta katolisuudesta ja paavin hengellisestä mielivallasta?? Siionissa on aivan samalaisia hullutuksia kuin Jeesuksen aikaisilla fariseuksilla, omia sääntöjä ja rajoituksia, joilla ei ole uskonasian kanssa mitään tekemistä.
Joku ehti jo leimata mut ei vl:ksi, ei pidä paikkaansa. Toinen sanoi, että en ymmärrä lestaadiolaisuudesta mitään.
Kehun vähän kilvoitelullani, n. 35 suviseurat on tullut käytyä.
Olen lukenut useita kirjoja lestadiolaisuuden "teoriaa" sekä tutustunut muidenkin lestadiolaissuuntausten oppeihin verrattuna omaan oppiimme.
Aina löytyy jostakin fariseus, joka kehuu olevansa vähän parempi uskovainen.
uskallatko puhua ry:llä mielipiteistäsi noin avoimesti, kun täällä netissä? Jos uskallat, niin miten ison joukon kuullen, esim. seurakuntapäivillä?
SRK:n ja Ry:n johdon päätösten arvosteleminen on edelleen Jumalan pilkkaan verrattava synti.
Esimerkiksi, koska SRK on päättänyt, että hoitokokoukset olivat siunauksellisia ja niistä keskustelevat eivät ole noteeraamiskelvollisia yksilöitä, kaikkien SRK.laisten on näin ajateltava, muuten on eriseuralainen ja ulkona keskinäisestä rakkaudesta.
kanssa ristiriitaisen lausunnon ja tämän yli-inhimillisen SRK:n pelon vuoksi kaikki asiakeskustelu menee pelkäksi pyörittelyksi.
Hoitokokousoperaatio oli kyllä tehokas keino juurruttaan noinkin suureen liikkeeseen vuosikymmeniä kantava SRK:n pelko.