Tein vuosukausia raskasta työtä ja syöminen oli sen mukaista, illalla kunnon käristykset. 30 korvilla alkoi paino hiukan nousta ja jätin ilta käristykset pois ja söin omenan. 40 korvilla siirryin kevyempiin hommiin ja paino hypähti yli 90 kilon ja jälleen kerran reilu puolet pois ruokamäärästä ja paino tippui 15kg. kaksi vuotta meni ja aloin harrastaa enemmän liikuntaa ja jätin sokerin pois kahvista paino putosi 2 kiloa lisää joten lisäsin ruokamäärää sillä en halua olla liian laiha. olen 176 pitkä ja painan 76kg. Mielestäni jos viitsii vähänkin kontroloida syömistä niin ei pitäisi olla vaikeuksia painonhallinnassa. Yksinkertainen yhtälö jos kuluttaa energian minkä syö ei liho.
Painon kontrolli
kokenut mieshenkilö
101135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiva kuulla että olet löytänyt tasapainona.
Itse olen toiminut samoilla periaatteilla. Nuorempana ja koulussa olin sellainen vähän pyöreä, en kauheasti liikalihava, mutta sen 5kg olisi voinut ottaa pois enkä juuri liikkunut.
Kun muutin pois kotoa, aloin syömään terveellisemmin (kiitos opiskelijaruokalan), opiskelijana ei ollut rahaa herkkuihin ja karkkeihin. Lisäksi aloitin aktiivisemman liikunnan, pyöräilyn koululle ja takaisin. Kun kävin kotona, otin ilolla vastaan vanhempieni tarjoaman ruokakassin. He ostivat hedelmiä ja vihanneksia, riisiä, perunoita, juureksia. Joukossa saattoi olla levy suklaata tai lakupussikin, mutta pääpaino oli ihan terveellisessä perusruuassa. Tätä juuri tarvitsin ja pärjäsin taas vkon tai kaksi ilman että olisi tarvinnut käydä ruokakaupassa.
Laihduin huomaamatta 10kg vuodessa. Vanhat vaatteet sai vaihtaa kokoa pienempiin.
Nyt 45-vuotiaana työ on enimmäkseen koneen tai toimistopöydän ääressä istumista ja työmatkoilla asiakkaiden kanssa on mentävä lounaalle tai illalliselle.
Lihoin huomaamatta sen 10kg takaisin. Päätin sitten lisätä liikuntaa, lenkkarit mukaan jokaiselle työmatkalle ja hotellin kuntosalille tai uima-altaalle vakiotreeni, aina ei suurkaupungeissa ole turvallista tehdä yksin juoksulenkkiä.
Rajoitin syömiset pakollisiin asiakastapaamisiin, sen jälkeen ei muuta kun hedelmiä tai tee/kahvi ilman sokeria välipalaksi.
Kokouksissa jätän viinerit ja pullat ottamatta (vaikka niitä tyrkytetään) ja itse tarjoan vieraille mielummin pieniä voileipiä kevyillä lisukkeilla tai hedelmiä.
Pienistä asioista muodostuu kokonaisuus. Ja kilot alkaa olla taas kohdallaan, 8kg tippunut. Pari kiloa vielä pois niin hyvä olo jatkuu.
Normaalipainoisten painonhallinta on vain monesti turhan väheksyttyä, mutta ne kommentit
"ota lisää kakkua, kyllä sinä nyt voit syödä enemmän, pelkkää salaattiako otat, ihania viinereitä, mikset edes maista"... ne kannattaa ohittaa huomaamatta ja pitää oma linja. Rasvaiset ja makeat ei edes maistu enää hyvältä, mutta raikas salaatti tai hedelmä pitää virkeänä.
Valinta on vapaa, minkä elämäntavan otat omaksesi.
Oishan se painonhallinta helppoa ja simppeliä, jos paino olis 76 kg:ssä kohdallaan... mutta kun on lyhyt, niin ei oo. Itse en ole ikinä edes 76 kiloa painanut, mutta läskit on pienemmissäkin luvuissa ongelma tällaselle 150 senttiselle. Tuutko ens kerralla kertomaan painonhallinnan helppoudesta, kun painat 50 kiloa? Tois uskoa tähän mun projektiin 15 kilon vähennysprojektiin;)
En nyt oikein ymmärtänyt tuota pituuspointtia.
Jos on lyhyempi pitää tietenkin painaa vähemmän että olisi ihannepainossa ja mitä tulee ihannepainoon niin esimerkiksi minun paino 76 kg on mulle hyvä paino, olen justiinsa normaalipainoisien puolella ja vyötärö alle 100cm, en halua painaa 50 kg sillä olisin silloin liian laiha (omasta mielestä).
Olen monesti verrannut ihmistä tietyn kokoiseen autoon. Jos tankkaat aina enemmän kuin kuluttaa (kanisteri peräkopissa) auto alkaa pikkuhiljaa painaa enemmän, mutta jos tankkaat vain sen verran kun tarvitsee paino pysyy ennallaan.
Energiaa on kaikki mitä suuhun pistää vettä lukuun ottamatta.
Jos meinaa laihduttaa tai pitää painonsa hallinnassa pitää tottua näläntunteeseen, jos aina syö kun on vähänkin nälkä niin ei onnistu.
Olen seurannut läheltä yli 20 vuoden ajan jatkuvaa painonnousua ja isoin ongelma oli ikävä kyllä asenteessa. Ei vähennetä energian saantia vaikka kulutus pienenee ja kulutus pienenee lisää kun ei jaksa liikkua jne. Ei välitetä mitä syö aterioiden välillä ja sitten aterialla muka laihdutetaan ottamalla pieniä annoksia ja sitten taas syödään välipaloja.
protestoisin tuohon,kun sanoit,että pitää tottua nälkään. Ei nälkää tarvitse nähdä,vaan syödä vain sen verran,että nälkä menee ohi. Minun kokemuksieni mukaan silloin tulee ahmittua,jos päästää itsensä oikein nälkäiseksi. Tosin olen aina ollut hoikka,rhkä se lihavuuteen taipuvilla on eri asia.
Juu, onhan se teoriassa niin simppeliä, että sen kun laskee suusta sisään vain sen tarvittavan polttoainemäärän. Ihminen vaan ei ole auto vaan itsestään tietoinen tunteva olento.
Lyhyellä se sallitun polttoaineen määrä on huomattavasti pienempi kuin pitkällä. Ja kun ruoka maistuu paremmalle kuin tuo bensa, sitä voi oikein tehdä mieli... kakustakin olisi mukava ottaa samankokoinen pala kuin pidemmän, mutta... se on sitä lyhyeltä vaadittavaa suurempaa itsekontrollia.
Olisinhan minä voinut aloittelijalle vittuilla, että miten hän ylipäänsä pystyy syömään niin paljon, että painaa 76 kiloa. Ei ole minulta onnistunut...
20 vuotta rakennuksien raskainta työtä päivästä toiseen niin kasvaa joku muu kuin maha. Pukutakit uhkasivat revetä hartioiden kohdalta, ei mahan kohdalta. Lihasmassa painaa yllättävän paljon. Kyseisen asian takia en halua että paino putoaa yhtään alemmaksi ja saahan sitä rasvaakin olla vähän.
Muillekkin tiedoksi jos on jo reilusti ylipainoa niin kyllä siitä voi ruoka-annoksista puolet ottaa pois ja sitten kun pääsee sopivaan painoon niin lisää sen verran että pysyy siinä.
On tosi juttu että naisilla on vaikeampaa laihdutus kuin miehillä mutta edelleen on kyse energiasta, syödään suruun, masennukseen, mihin vain keksitäänkin.
Jos ei tunne koskaan nälkää vaan syö automaattisesti tietyn verran, niin eihän silloin elimistö ole antanut singnaalia milloin tarvitsee energiaa.
En minä koe että näläntunne olisi erikoisen vastenmielistä, samanlainen tunne kuin kylmä tai kuuma.
On olemassa tutkimus että ihminen on virkeimmillään silloin kun on vähän nälkäinen ja pikkuisen kylmissään. Lämpimässä ja kylläisenä vireystaso laskee.
hitaasta aineenvaihdunnastani 1400 kcal/vrk! Ota tuosta puolet pois, mitä jää jäljelle? Voisiko joku kertoa, mitä saa syödä 700kcal/vrk- dieetillä?
Ei kannata ihan noin pienellä (700/vrk) itseään kiduttaa. Ethän laihduta muuta kun tämän kerran, eli teet nyt elämäntapamuutoksen, joka jatkuu läpi elämän. Valitse silloin hitaampi laihdutusvauhti.
Syö esim 1000kcal/pvä ja lisää liikuntaa. Pitkäkestoista ja kuluttavaa, kuten kävly/lenkkeily,uinti ja pyöräily. Talvella sisäjumpat ja kuntosalia.
Jaat sen 1000kcal/pvä moneen pieneen osaa, mitkä ruoka-aineet sinulle maistuvatkin:
ESIM:
Aamupala 150kcal
Välipala: 50kcl
Lounas: 400kcal
välipala: 50kcal
päivällinen: 300kcal
iltapala: 50kcal
Jos syöt mielummin aamusti tuhdimmin, sitten kevennät iltaa kohden tai päinvastoin.
Aamupalaksi esim: puuroa veteen ja marjoja kahvi/tee ilman sokeria.
Välipala: omena tai joku muu hedelmä
Lounas: salaattia reilusti, 1dl riisiä ja kanaa/kalaa, vihanneksia.
Välipala: kevytjäätelö kahvi/tee
Päivällinen: keittoa jossa ei kermaa, pala ruisleipää kevytjuustoa (ei levitettä)
Iltapala: 1dl rasvatonta rahkaa marjoja
Siinä yksi esimerkki, jokainen soveltakoon miten parhaaksi näkee ja jakakoon kalorit pvän mittaan.
Vitamiinitabut voi myös ottaa ohjelmaan jos ruuasta ei joka pvä saa aina kaikkea tarpeellista.
Jos perusaineenvaihduntasi olisi 1400 kcal/vrk, niin yritäpä sitten laihduttaa! Kyseinen energiamäärä on monille jo laihduttava dieetti. Tuosta jos pudotat puolet pois, 700 kcal/vrk, niin pystyykö siihen muu kuin anorektikko? Olen ollut vegetaristi jo vuosikausia, käristyksiä ei lautasella näy.
Itse olen 155cm/73kg, mieheni 183/83 kg. Mieheni syö noin tuplasti sen mitä minä lihomatta, vaikka tekee toimistotyötä.
Tuo on aivan totta, että meillä naisilla laihtuminen ja siinä ihannepainossa pysyminen on yleensä miehiä vaikeampaa. Sanokoon tähän nyt mitä tahansa joku expertti.
Tuossa vastasin itse jo ketjussa miten itse olen huomannut saman, vaatii todellista itsekuria ja kieltäymystä, lisää kuluttavaa liikuntaa, että pysyy painossaan.
Olen muuten 164cm pitkä, joten aika lyhyt minäkin. Ihanaa se olisi jos saisi syödä kuten 70kiloiset tai isommat miehet, voi sitä juhlapäivää! Mutta meidän lyhyiden ja pienten on tosiaan elettävä niillä hiirenannoksilla ja koko ajan valittava se kevyin/rasvattomin/pienin annos.
Itse en syö yli 1000kcal/pvä, jos sen ylitän, alkaa heti läski lisääntyä vyötäröllä. 1500 tai 2000 pvässä olisi unelma, siinähän voisi herkutella vaikka joka pvä, mutta tasan eivät käy onnenlahjat tässäkään.
Eli ymmärrystä myös meille pienille ja lyhyille!