kaksosnainen härälle?

Sopii oman kokemuksen mukaan tosi hyvin. Kokemusta 2v. ja aina vain tuntuu paremmalta. Härän rauhallisuus tasoittaa sopivasti kaksoista ja päinvastoin. Ristiriitojakin on mutta kemia on vahva kannattaa ehdottomasti kokeilla.

vasta kolme vuotta yhessä pyöritty :)
kyllä' se siitä tasapainottuu ajan kanssa, mutta varaudu siihen että ylä- ja alamäkiä, kuoppia, mutkia yms on matkan varrella :)
ainakin meillä miehen kanssa välillä kunnon kinastelut... jonka jälkeen tietenkin kunnon sovinnonteko ;) mutta mitä enemmän kinataa sitä enemmän tuntuu olevan vetovoimaa :)

4,5 vuotta ollaan yhdessä taaplattu. Välillä tuntuu, ettei tästä tule mitään, mutta mikään ei kuitenkaan voita sitä härkämiehen turvallista kainaloa. Kaksosena olen erittäin ailahteleva ja joskus lapsellinenkin, miehelle se on välillä raskasta. Kuitenkin huonojen hetkien jälkeen on taas ihanaa. Eikä niitä huonojakaan enää ole niin paljon. Aikaisemmin oli, ehkä tässä on ajan myötä kasvettu, niin ei pikkuasioista enää jaksa kitistä. Monista erittäin vaikeista tilanteista on yhdessä selvitty. Ja yhdessä toivottavasti jatkossakin, mutta jospa joskus välillä helpottaisikin elämän vastoinkäymiset...

Olen hetken tapaillut härkämiestä...kaksosnaisena haluan varmistella..ja härkä mieheni kun kerran sanoo asian, niin se on siinä..ei liikoja liirumlaarumeita... keskustelija ja seuramies... sanansa mittainen... muut huomioon ottava... mielestämme sovimme yhteen ..mutta älä suutu jos miehesi flirttailee toisten naisten kanssa..anna höyryn nousta päästäsi..kyllä hän tietää kenestä kiinni pitää...mutta välillä koettelee..ja me kaksosethan emme ole niitä pitkäpinnaisempia..mutta olemme härkämiehen kuningattaria kun he meihin rakastuvat.. mutta rehellisyyttä vaaditaan sinultakin ..älä leiki härän tunteilla... ei härkään leiki sinun kun on sinut omaksi saanut...mutta kuuntelijan taitoja vaaditaan..eli pitää opetella olemaan hiljaa siihen asti kun härkä puhuu sitten on vasta sinun vuorosi..älä puhu päälle...onnea!

..tai en tiedä onko hän sitäkään enää.Minä olen (olin...) aina se,joka panosti ja ehdotti että nähtäiskö,poikaystäväni ei melkein koskaan tehnyt mitään kivaa eteeni,nähnyt vaivaa jne ellen siitä monta kertaa ole sanonut.Silti oli kova mies puhumaan; aina selitti kaikkea kivaa ja lupasi skarpata aktiivisuudessa mitä suhteen hoitamiseen tulee.Silti hän sanoi rakastavansa minua ja ikävöivänsä yms.Silti ei tapahtunut mitään ja monen pettymyksen jälkeen päätin puhua kaikesta,meistä ja tulevaisuudesta.Tuntui todella pahalta kun hän esim. osti jotain minulle; eihän se tullut spontaanina eleenä häneltä vaan kaikkien motkotuksieni jälkeen ("mikset koskaan osta mulle mitään,mikset huomioi mua,miks mä saan aina olla se,joka soittaa/laittaa viestiä..)Tuntui että kaikki,mitä hän teki,teki pakosta,siksi että olin sanonut että harmittaa kun hän ei koskaan panosta. Nyt ei nähtävästi olla enää yhdessä (melkeinpä 2 vuotta oltiin yhdessä) eikä hän perääni soittele.Ei mitään.Mutta heti,kun en ota yhteyttä häneen,tulee meili tms. Hän sanoi,ettei ole varma päätöksestään ja että tulee varmaankin katumaan tätä eroa.Hän ei siis tiedä mitä haluaa.Asumme n. 50km päässä toisistamme muttei silti nähty kuin kerran,pari viikossa.Enempi näkeminen olisi pelastanut meidät erolta,sen me kumpikin tiedetään.Mutta hänen saamattomuutensa takia emme koskaan päässeet selville vesille tässä.Tunteita vielä on mutta ne ovat hautautuneet kaikkien ongelmien alle.Annan hänen nyt vaan olla.En minä yksin pysty meidän suhdetta pelastamaan.Ehkei hän koskaan oikeasti rakastanut minua.Syyksi tähän eroon hän sanoi ettei "jaksa panostaa tähän" ja ettei "jaksa seurustella just nyt". Ongelmana myös on,että hän lähtee Keski-Suomeen seitsemäksi kuukaudeksi eli todella kauas.Ehdotin,että nähtäisiin vkonloppuisin (junat kulkee..) mutten oikein saanut selkoa mitä hän oli mieltä.Puhelimessa hän sanoo ikävöivänsä mua ja hänen äänensävynsä on surullisen hiljainen.En tiedä mitä meille (hänelle) on tapahtunut ja miksi hän haluaa nyt luovuttaa. Hän myös tietää,miten hyvin kemiamme pelaavat ja miten hyvältä kaikki yhdessä tuntuu!Niin helpolta ja luonnolliselta..

Ja sanottakoon vielä,että olen tämän härkämiehen ensimmäinen "oikea" tyttöystävä.Hän on 23-vuotias ja minä 24 kaksosnainen. Kemiat ovat aivan uniikit kun olemme livenä yhdessä mutta kun emme näe,ongelmat alkavat ja taas mä saan juosta perässä. *HUOH* Tulen loistavasti hänen perheensä kanssa toimeen,ei mitään ongelmia.Samoin hänen kavereidensa kanssa. Hän on ainoa lapsi.

Annan hänen nyt vaan tajuta mitä tulee menettämään ja jatkan elämääni.En voi odottaa häntä ja sitä,mitä mieltä hän lopulta tulee olemaan.Se syö liikaa omasta elämästäni ja saatan menettää siinä odotellessa jotain kivaakin.

Mukavaa joulunodotusta kaikille :)

Me ollaan härkämiehen kans vasta tapailuasteella ja tapeltu jo sata kertaa... Jos härkämies aikoo pitää kaksosnaisen itsellään kannattaa opetella puhuun tunteistaan ja olla herrasmies. Ei kannata häipyä kuvioista, edes vähäksi aikaa, ilmottamatta itsestään. Hermot menee, mut säkenöintiä riittää!!!