Päivällä jouduin ajelemaan jonkun vatipään perässä kilometritolkulla vasenta kaistaa puolen metrin päässä takapuskurista roikkuen, puoli auton leveyttä sivulla kurkkien, vilkku päällä, kaiteen vuoksi ei ohi mahtunut.
Silti mulkku piti jääräpäisesti kaistansa.
No niinpä vaihdoin itse oikealle polkaisten kevyesti kaasua ja sanoin apumiehelle "Paljonko vetoa, että nyt jätkän vauhti kiihtyy"
Apumies oli hiljaa, tietäen häviävänsä. No niinhän siinä kävikin.
Survaisinpa pedaalia hieman lähemmmäs lattiaa ja väkivahva turbomoottori reagoi sinkauttamalla loistoautoni kiihtyvään liikkeeseen ja samalla uudestaan kaistaa vaihtaen sujautin itseni vatipään edelle.
Heti alkoi valot vilkkua ja torvi soida. Niinpä himmasinkin sille kärrypolulle riittävän 140km/h, ohitettavan nysvärin rinnalle 80km/h tasoon. Ajelin rinnalla rauhassa, takanani tulevan köröttelijän uidessa omissa liemissään.
Siellä takana joku mesosi räkä roiskuen ja molempien käsien keskarit pystyssä. Valot vilkkuvat, ilmeisesti jalkaterien tahtiin ja leuka painoi torvea pienen kuopan jäädessä ratin keskiöön.
No, siinä mentiin rinnakkain ja peräkkäin noin kolme kilometriä, kunnes jättäydyin rinnalla kulkeneen taakse. Takanani tullut vatipää sai sittenkin kinnerinsä kulkemaan edes sallittua satasta ja esitteli ohi ajaessaan hampaita, räkää ja keskareita.
Minä poistuin kohdallani olleesta liittymästä.
Kylläpä tuntui hyvältä!
Silti mulkku piti jääräpäisesti kaistansa.
No niinpä vaihdoin itse oikealle polkaisten kevyesti kaasua ja sanoin apumiehelle "Paljonko vetoa, että nyt jätkän vauhti kiihtyy"
Apumies oli hiljaa, tietäen häviävänsä. No niinhän siinä kävikin.
Survaisinpa pedaalia hieman lähemmmäs lattiaa ja väkivahva turbomoottori reagoi sinkauttamalla loistoautoni kiihtyvään liikkeeseen ja samalla uudestaan kaistaa vaihtaen sujautin itseni vatipään edelle.
Heti alkoi valot vilkkua ja torvi soida. Niinpä himmasinkin sille kärrypolulle riittävän 140km/h, ohitettavan nysvärin rinnalle 80km/h tasoon. Ajelin rinnalla rauhassa, takanani tulevan köröttelijän uidessa omissa liemissään.
Siellä takana joku mesosi räkä roiskuen ja molempien käsien keskarit pystyssä. Valot vilkkuvat, ilmeisesti jalkaterien tahtiin ja leuka painoi torvea pienen kuopan jäädessä ratin keskiöön.
No, siinä mentiin rinnakkain ja peräkkäin noin kolme kilometriä, kunnes jättäydyin rinnalla kulkeneen taakse. Takanani tullut vatipää sai sittenkin kinnerinsä kulkemaan edes sallittua satasta ja esitteli ohi ajaessaan hampaita, räkää ja keskareita.
Minä poistuin kohdallani olleesta liittymästä.
Kylläpä tuntui hyvältä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se olin minä! Liikenne-Mauno!! Minulle ei vittuilla sillä pistän KUUSI KERTAA KOVEMMIN TAKAISIN!!!
Halusin vain jarruttaa menoasi huomatessani, että auto-anterohan se siellä takakontissa roikkuu. Naamasta ei voi erehtyä. Liittymästä poistuessasi kiihdytin rekeni sopivaan 200 km/h:ssa ja puikkelehdin läpi keilamaisesti paikallaan olevien nysväreiden - kohti auringonlaskua...
ymmärrätkö, että ajaessasi takanani puolen metrin turvavälillä joudun laskemaan nopeuden noin 20 kilometriin tunnissa?
Sinä valitset turvavälin takana ja minä valitsen siihen sopivan turvallisen nopeuden edessä.
Et ymmärrä, mutta ei se mitään. Näin se menee.
Tutulta kuulostaa...
V8 on myös kiva noissa koulutushommissa!
Jos vittuillaan -pannaan paremmaksi. Aina.
Kuinka moni teistä uhoajista on itseasiassa joskus lentänyt autolla metsikköön? Meinaan että eikö sekään auttanut/auttaisi? Itse olen kerran lentänyt (tosin olin kyydissä) ja se vain vahvisti sitä käsitystä päässäni miksi ylinopeutta ei kannata ajaa.
On menty metsään monta kertaa. Mitäs sitte? Korjataan vauriot jos siitä viel auton saa tai rakennetaan uus ja on the road again! Koska eihän rallia voiteta jos siellä pelätään. Vanha viisaus nääs...
En ole koskaan ajanut ulos tieltä tai kolaria.
Ylinopeuden ajaminen ja hengenvaarallinen koheltaminen ovat kaksi eri asiaa.
ylinopeudesta, vai olisiko kuitenkin ollut kyse väärästä tilannenopeudesta?
Itse olen alaikäisenä ajanut moottoripyörällä metsähallituksen puolelle, en ajanut ylinopeutta mutta ajoin silti liian kovaa tilannenopeutta.
Olen minä toisenkin kerran käynyt pöpelikössä. Ihan tahallani ajoin auton metsään ralliautolla. Ihan vaan kokeilin, että kantti kestää kääntää ojan suuntaan jos tiukka paikka tulee.
Hieman ennen armeijan harmaisiin astumista. Sain juuri ja juuri rakennetuksi loistoautoni ajokuntoon, päästäkseni inttiin.
Silloinen loistoautoni ei ollut mikään tehopakkaus, siksi aina joutui ajelemaan pultti pohjassa.
Niinpä se kostautui jyrkässä mutkassa ja jouduin kyntämään hieman ojanpohjaa.
Oikea etulokari meni vaihtoon ja pyöräkulmien säätö vääntyneen raidetangon vaihdossa.
No inttiin sitten mentiinkin 400km tukka putkella. Kaikkine kahvi- ja kusitaukoineen 3 tunnin pintaan. Oli ne aikoja ne, kun vielä harjoiteltiin tiellä pysymistä.
Vuosia jatkunut ripeävauhtinen eteneminen, on koulinut minusta tiellä pysymisen mestarin.
Autoilu on taitolaji, jossa olen vahvoilla!
Tietääkseni ratin keskiössä ei enää ole äänitorvea muissa loistoautoissa kuin Ladassa...
Muissa siinä kohtaa on Airbag.
Miten sä jaksat ja viitsit valehdella joka jutussasi? Netti taitaa olla sun ainoa "ystävä", vai kuinka? Ota rohkeasti puhelin kouraasi ja soita johonkin ylivilkkaiden tai masentuneiden tukiryhmään. Liity joukkoon, ja sieltä saat ihan oikeita ihmisiä seuraksesi.