Onhan tämä vielä normaalia syömiskäyttäytymistä:
En jaksanut tänään millään keskittyä luennoilla ja minua alkoi ärsyttää sillä tunsin että en taaskaan pysy kärryillä ja olen huono kaikessa.Piristääkseni itseäni söin karkkia tuolloin päivällä ruoan jälkeen luennolla.
Kun tulin kotiin minua alkoi hermostuttaa se, kun en millään jaksanut lähteä sinne minne olin suunnitellut, ja huomasin etten enää ehdi. Sitten alkoi vielä ärsyttää eräs toinen epäonnistunut seikka. Lisäksi eräs pitkäaikaisempi koko elämään vaikuttava asia on myös vaivannut minua pitkään viime päivinä. Sitten vaan iskee sellainen tunne ettei millään ole mitään väliä, etenkään jollain herkuttelulla ja jostain syystä söin hermostuneena tuon lopun 200g karkkipussin tyhjäksi vaikkei minun edes tehnyt mieli enää karkkia. En ole ahminut, mutta tuosta lähtien olen koko alkuillan vain pitkin iltaa herkutellut siis jotain 5 tuntia. Tuon parinsadan karkkigramman jälkeen meni 150g paketti keksejä, yksi kerrallaan n.10 minuutin välein. Sitten söin välillä oikeaa ruokaakin. Sitten kuitenkin vielä kohta 100grammaa sipsejä hitaasti ja jogurtin. Missään välissä minun ei oikeasti erityisemmin ole tehnyt mieli mitään noista.
Tätä on alkanut tapahtua viimeaikoina useamminkin. Kun ärsyyntyy jostain epäonnistumisesta niin vaan napostelee koko illan jotain (väh. kerran kahdessa viikossa. Tosin silloin kun olen onnistunut unohtamaan tuon pitkäaikaisen vaivaavan asian niin olen pysynyt paremmin kurissa) . Toisaalta mitään syömishäiriöille tyypillistä katumista ei tapahdu, ainakaan samana iltana kun sillä painolla ei sillä hetkellä ole niin väliä eikä muutenkaan hirveästi nykyään. Normaalipainoinen siis olen. Mutta välillä toisina päivinä kyllä tuntee itsensä onnistuneemmaksi jos pystyy laihduttamaan. Ei kai vaikuta syömishäiriöltä? En ole enää mikään teini, mutten silti tiedä. Ei ole kokemusta.
En jaksanut tänään millään keskittyä luennoilla ja minua alkoi ärsyttää sillä tunsin että en taaskaan pysy kärryillä ja olen huono kaikessa.Piristääkseni itseäni söin karkkia tuolloin päivällä ruoan jälkeen luennolla.
Kun tulin kotiin minua alkoi hermostuttaa se, kun en millään jaksanut lähteä sinne minne olin suunnitellut, ja huomasin etten enää ehdi. Sitten alkoi vielä ärsyttää eräs toinen epäonnistunut seikka. Lisäksi eräs pitkäaikaisempi koko elämään vaikuttava asia on myös vaivannut minua pitkään viime päivinä. Sitten vaan iskee sellainen tunne ettei millään ole mitään väliä, etenkään jollain herkuttelulla ja jostain syystä söin hermostuneena tuon lopun 200g karkkipussin tyhjäksi vaikkei minun edes tehnyt mieli enää karkkia. En ole ahminut, mutta tuosta lähtien olen koko alkuillan vain pitkin iltaa herkutellut siis jotain 5 tuntia. Tuon parinsadan karkkigramman jälkeen meni 150g paketti keksejä, yksi kerrallaan n.10 minuutin välein. Sitten söin välillä oikeaa ruokaakin. Sitten kuitenkin vielä kohta 100grammaa sipsejä hitaasti ja jogurtin. Missään välissä minun ei oikeasti erityisemmin ole tehnyt mieli mitään noista.
Tätä on alkanut tapahtua viimeaikoina useamminkin. Kun ärsyyntyy jostain epäonnistumisesta niin vaan napostelee koko illan jotain (väh. kerran kahdessa viikossa. Tosin silloin kun olen onnistunut unohtamaan tuon pitkäaikaisen vaivaavan asian niin olen pysynyt paremmin kurissa) . Toisaalta mitään syömishäiriöille tyypillistä katumista ei tapahdu, ainakaan samana iltana kun sillä painolla ei sillä hetkellä ole niin väliä eikä muutenkaan hirveästi nykyään. Normaalipainoinen siis olen. Mutta välillä toisina päivinä kyllä tuntee itsensä onnistuneemmaksi jos pystyy laihduttamaan. Ei kai vaikuta syömishäiriöltä? En ole enää mikään teini, mutten silti tiedä. Ei ole kokemusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sinne suuntaan olet ainakin lipumassa...syöt helpottaaksesi sitä ahdistuksen tunnetta jota koet kun tunnet epäonnistuneesi!lähe mielummin vaikka lenkille ja pura oloasi siihen...=)jos tuntuu et ongelma ei helpota vaan jatkat reagoimista ongelmiin näin,kannattaa hankkia apua jos tuntuu et ahminta pahenee yms.muista et ihminen saa epäonnistua välillä eikä se tee meistä yhtää sen huonompia...pitää antaa myös itelleen anteeks asioita eikä vaatia aina liikaa=)