huumenuorten äiti

Mitkä ovat nuoresi suhteen suurimmat huolenaiheet ja miten ne mielestäsi tulisi ratkaista?

Onko nykyinen yhteiskuntamme ja sen suhtautuminen huumausaineisiin mielestäsi nuortesi tilaa helpottava vai huonontava?

En todellakaan tuomitse tai pidä tilannettasi epäonnistumisena vaan otan osaa ja pyrin siihen että sinun lapsesi eivät joudu kärsimään liikaa. Ja toisten lapset eivät niin usein joutuisi vakaviin ongelmiin.

Tähän saakka tekemäni aloitteet on tehokkaasti vesitetty ja niille on naureskeltu.

Oma ideologinen muutokseni alkoi siitä kun luin poikansa kuolinkuvien julkaisseen englantilaisäidin tarinan jossa kerrottiin kuinka hän oli epätoivoisesti yrittänyt saada pojalleen heroiiniriippuvuushoitoa, poika oli kuollut jonotettuaan vuoden hoitoon jota olisi tarvinnut heti. Tuo äiti vaati heroiinia lailliseksi apteekkiin ettei toisten samankaltaisten tarvisi tehdä rikoksia, huumevelkoja tai ottaa riskejä yliannostuksen kanssa. Suomessakin äidistä oli maininta mutta täällä media leikkasi jutusta äidin vaatimukset toisenlaisesta huumausainepolitiikasta.

Ymmärrän tuskaasi oikein hyvin. Valitettava tosiasia on että tässä hyvinvointivaltiossa et sinä eikä lapsesi saa kunnollista apua vaikka sellainen apu olisi täysin mahdollisuuksien rajoissa. Se ettet sinä onnistu auttamaan on normaalia koska koko muu yhteisö sotii sinun auttamispyrkimystäsi vastaan.

Terveisin: Välittävä päättäjä.

muuttakaa maalle, kaveripiiriin tarvitaan radikaali muutos.
ja paljon mielenkiintoisia virikkeitä pitää olla.
siitä se lähtee..

Aivan itkettämään rupes kun luin sun tekstin... Aloin miettimään miten paljon surua ja pahaa mieltä aiheutinkaan omalle äidilleni aikaisempina vuosina. Mun äiti pelkäs yli kaiken puhelimen pirinää, koska se ajatteli että sieltä soitetaan että sen tytär on kuollu tai sairaalassa.
Mulla oli onnellinen lapsuus ja oon aina ollu kiltti äitin tyttö mutta silti sorruin huumeisiin,pelkästä kokeilun halusta. Kävin tosi pohjalla, ja olin siellä monta vuotta... Mutta nyt oon ollu kuivilla melkein kolme vuotta, ja äiti on ollu mun tukena koko ajan. Se on äärettömän iloinen että se on saanu ainoon lapsensa takasin sieltä jostain.
Tarkoitan tällä sitä, että älä syytä itseäsi äläkä vaivu epätoivoon. Ehkä sunki lapset ymmärtää jossain vaiheessa että ne haluu toisenlaista, että täytyy olla jotain parempaa kun tuo elämä. AINA ON TOIVOA =) Rukous teidän puolesta =)

Ajattelimpa kertoa omat ajatukseni... ennenkaikkea siksi että koskaan en näistä asioista kyennyt puhumaan asiallisesti omien vanhempieni kanssa.

Eli tilanteeni on se että käytin ja käytän yhä huumausaineita. Ongelmia on ollut mutta ne eivät liity riippuvuuteen tai huumevelkoihin; noita kahta olen onnistunut välttämään jo 10 vuotta.

Aloitin käytön 15 vuotiaana. Ensimmäisen kerran virkavallan kanssa jouduin kahnaukseen 17 vuotiaana jolloin vanhempanikin saivat tietää asiasta... se mikä oli huvittavaa on että olin ollut heidän edessään päihtyneenä mitä moninaisimmilla aineilla mutta he eivät koskaan huomanneet... tai halunneet huomata ... mitään outoa. Vasta kun poliisit kävivät jututtamassa heitä homma avautui.

Ja sulkeutui samantien. Yritin pitkään puhua heidän kanssaan asioista. Siitä että pidin huumeista, siitä etten ole kuitenkaan riippuvainen, yritin selittää näkemystäni, ajatuksiani, tunteitani... Mutta mikään ei mennyt läpi. He eivät selvästikään kuunnelleet MINUA - lastaan - vaan jotain itse luomaansa pelkokuvastinta ennakkoluuloistaan.

Kun kävin käräjillä asian tiimoilta totesin että on parasta valehdella... valehdella siksi että pääsisi jotenkin muiden ihmisten... etenkin omien vanhempieni "odotusten mukaiselle tasolle"... toisin sanoen valehtelin että olen riippuvainen, valehtelin että kadun tekojani ja valehtelin että haluan apua ongelmaani. Valehtelin että vanhemmilleni tulisi parempi mieli.

Seuraavan vuoden ajan sitten kävin kaikenlaisissa "hoidoissa" ja ties missä psykoterapeutilla ja tukiryhmissä ja kusin purkkiin ja kas kummaa kun enää ei pissistä mitään löytynyt... kun ei ole riippuvainen ei ole ongelma olla aineista irti kun on tarvis. Tokihan käyttelin välillä kaikenlaisia aineita joita ei testata mutta enimmäkseen kuitenkin ilman.

Vanhempani siis uskoivat sitten että olen "parantunut". Noh. Antaa heidän uskoa, se on heille selkeästi parempi kuin yrittää saada heidät kohtaamaan lapsensa ajatusmaailma. Nykyään käytän jotain ainetta suunnilleen joka toinen viikonloppu. Suhteeni vanhempiini ovat... noh. Asialliset. Tämän huume-sokeuden takia en kunnioita heitä enää juurikaan enkä halua pitää heitä roolimallinani. Jotenkin minua kylmää se miten he ennakkoasenteillaan jyräsivät minun ylitseni vaikka olin kohtaamassa heitä sydän ja mieli auki, toivoen että he puhuisivat kanssani asiallisesti ja tiedostavasti.

Tämä on minun kertomukseni omien vanhempieni ja huumeiden tiimoilta.

sekä sinun itsesi, että lastesi. Jos lapsesi ovat alaikäisiä, lastensuojelulaki velvoittaa lapsesi saamaan apua vaikka he eivät sitä itse suostuisikaan ottamaan vastaan. Siinä mielessä mitä varhaisemmassa vaiheessa asioihin puututaan ja saadaan apua sitä paremmat mahdollisuudet on katkaista huumeiden käyttö mahdollistaa nuoren kuntoutuminen. Myös sinun oma tilanteesi on varmasti erittäin raskasta kestää. Syyllisyyden tunteet ovat hyvin tavallisia tilanteessasi, mutta niihin ei kannata jäädä. Sillä huumeiden käytön aloittaminen voi olla täysin riippumatonta siitä minkälaisen kasvatuksen lapsi on saanut. kuten edellä kirjoituksissa todettiin käyttö voi alkaa uteliaisuudesta ja kokeilemisen halusta. Lapsille kannattaa rehellisesti puhua huumeiden käytöstä ja kysellä heidän tilanteestaan. Huutaminen ja moittiminen eivät auta asiaa ja tulehduttavat vain välejänne, niin paljon kuin asia tunteita kuohuttaakin. Ovatko nuoret hakeneet apua? Jos lapsesi ovat alaikäisiä ota välittömästi yhteys kuntasi sosiaalityöntekijään. Huumeidenkäyttöön on puututtava heti . Jos ovat täysi-ikäisiä etsi tietoa paikkakuntasi päihde ja huumepalveluista ja kerro niistä nuorille. Anna yhteystiedot esim. puhelinnumero ko. paikkaan jolloin nuorten on helppo hakea apua, mikäli niin haluavat. Ikävä kyllä pakolla heitä ei saa hoitoon. Myös sinä itse tarvitset tukea henkisen jaksamisesi ja lastesi tukemisen vuoksi. Ota yhteyttä esim. irti huumeista ry:n perhetyönkeskukseen p: 0968404545 tai 0968404522. Ota rohkeasti sinne yhteyttä. Monet kertovat saaneensa mahdottomasti tukea toisilta samassa tilanteessa olevilta vanhemmilta. Puhelimesta saa asianmukaista tietoa huumeisiin liiittyen ja huumeiden käyttäjien omaisille tukea. Aurinkoista syksyä kaikesta huolimatta!

Oon tosi huolissani mun 15 vuotiaasta tyttärestä. Hän on alkanut käyttämään alkoholia ja luulen että jotain huumeitakin on kuvioissa. Käytös on hyökkäävää ja silmät seisoo päässä vaikka sanoo ettei oo mitään "juonut". Tulee siis heti mieleen että mitä hän on ottanut kun on noin sekasin. Meinasi käydä muhun ( äitiinsä ) kiinni tänä iltana. Huomasin tyttäreni olevan joku muu...ei siis ollut mun lapseni käytöstä tuo. Eli...mistä on kysymys...mitä hän käyttää..? Vappuna oli ollut juhlimassa jossain missä liekkään. Siis ei ollut siellä missä piti olla. Sain tietää että häntä oli käytetty hyväksi. En tiedä onko hänet raiskattu vai onko ollut muuten niin sekaisin kun ei muista tapahtuneesta mitään. Tuttavani kautta sain kuulla asiasta. Olin aivan sekaisin. Tyttäreni on minulle vielä mun pieni vauvani kuitenkin. Miten kukaan voi koskea lapseen?

Sinulla on mahdollisuus hoitaa tyttäresi asiat parempaan järjestykseen nyt kun hän on alle 18 v. Jos viivyttelet asian kanssa, niin siinä vaiheessa kun tyttäresi on 18, niin sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia.

Sinulla on nyt oikeus valvoa ihan oikeasti tyttäresi menemiset ja tulemiset.
Tämän valvonnan tiukentamiseen hän on antanut itse aihetta.
Jos et onnistu itse asiaa hoitamaan, niin ota yhteys lastensuojeluviranomaisiin, heillä on oikeus myös hoitaa asia.

Täällä entisen huumepojan äiti.Poika aloitti 16 vuotiaana ja halvantui huumeiden seurauksena 20 vuotiaana.Oli teholla hengityskoneessa viikkoja ja neliraajahalvaus.Pää kuitenkin täysin klaari.Nyt asuu jo kylläkin omassa asunnossaan palvelutalon tyypisessä ja istuu pyörätuolissa.Se oli kamalaa.Ensinnäkin ensitieto huumeiden käytöstä ja ne itsesyytökset.Joka yö monta vuotta pelkoa ja ahdistusta.Kaksi burnouttia mulle kävi sinä aikana kun vielä hulluna yritin tehdä työtäni siinä sivussa sairaanhoitajana.Pikkuveli 7 vuotta nuorempi ja hänestäkin piti pitää huolta.Aivan kamlaa.En toivo samaa kellekään.Aivan kuin sumussa eläisi.Mikään ei tunnu enää hyvältä tai edes todelliselta.Ikävöit omaa lastasi koko ajan ja se huoli on kaatava.Loppujen lopuksi jouduin heittämään poikani kotoa pihalle koska riehui aivan hulluna kamoissaan.Sen jälkeen sai yhteyden vain kun pyysi rahaa tai kun kävin ostamassa pojalla ja tyttöystävälleen ruokaa tai jotakin hyödyllistä.Se oli kuin painajaista.POika itse on sanonut että jos ei olisi halvaantunut niin olisi johaudassa.Nyt kuitenkin yrittää elää elämää vammansa puitteissa ja voit uskoa että vaikeita päiviä on.Voi kun voisin jutella kanssasi.Onko spostiosoitetta?

Voimia kaikille huumenuorten vanhemmille.Rakastakaa lapsianne ja älkää jättäkö heitä yksin.Rajatkaa apu kuitenkin.Voimia ja haleja teille!Kaiken aikanaan itse kokenut äippä.

Joo kyllä se on niin että ei huumeiden saa antaa tulla ihmis- ja perhesuhteiden tielle. Pitää olla väleissä vaikka kuka vetäisi mitä tahansa. Ongelmat helpottuvat luottamuksella ja rakkaudella. Ihmisiä pitää kohdella järkevinä vaikka olisivatkin aineissa. Se on ainut tapa jolla se oma ajattelu herää.

=( olipas surullisia ja koskettavia kertomuksia.

En tiedä miten monella muulla on mennyt näin kuten meillä, että ensin isosisko aloitti huumeidenkäytön. Toki aluksi kaikki olivat hänelle hyvin vihaisia ja pettyneitä, mutta sitten alkoi se jatkuva lahjominen ja kannustaminen "Jos olet nyt siihen ja siihen asti ilman huumeita, saat sitä ja tätä." Rahan/materiaalin lisäksi palkkioina olivat tietysti myös ehdoton vanhempien ylpeys ym. tuki.

Minua ei enää huomattu. Päinvastoin minulta odotettiin kamalasti, koska "kyllähän sinun pitäisi pystyä, koska olet terve". Isosisko sen sijaan ei ollut "terve" huumeiden käytön vuoksi. Vanhemmat olivat todella harvoin ylpeitä minusta. Sekin vaati aina hyvin suuria ponnistuksia. Isosiskon ei tarvinnut kuin puhua lopettamissuunnitelmista, niin jo oltiin niin ylpeitä että.

Lopulta vuosien jälkeen minäkin aloin käyttämään huumeita. Alunperin ahdistukseeni, koska kaikki tuntui romahtavan päälle kaikkien vaatimusten ja isosiskon aiheuttamien huolien vuoksi. Aluksi käytöstäni ei tiennyt kukaan ja tavallaan häpesin lopulta suuresti, kun perheeni sai asiasta tietää. Mutta heidän suhtautumisensa minun huumeidenkäyttööni olikin aivan erilainen kuin isosiskooni. Minua halveksittiin, minua haukuttiin, minulle sanottiin sen sata kertaa että "Miten sinä voit olla noin tyhmä vaikka olet jo siskosikin tilanteen nähnyt!"

No, minä pääsin huumeista eroon, koska vanhempien halveksunta oli liian tukala taakka kestää. Isosiskoni kohdalla tilanne sen sijaan on täysin sama kuin jo ennen minun huumeiden käyttöäni.
Anteeksi pitkähkö tilitys. Pointtini oli tuoda esiin eräänlainen vastaus siihen, miksi toinenkin lapsi voi alkaa käyttämään huumeita. Minusta se vanhempien suhtautuminen huumeisiin on TODELLA tärkeä. Sellainen paapominen minusta vain pahentaa tilannetta, eikä saa narkkarilasta kunnolla edes yrittämään lopettamista.

Kaiketa huolimatta tarkoitukseni ei ollut olla tyly. Oma katkeruuteni vain taas pääsi vähän valloilleen. Toivon aloittajalle ym. huumeidenkäyttäjien läheisille voimia. Ymmärrän, ettei ole helppoa toimia "oikein" noissa tilanteissa, koska yksinkertaisesti voimat ovat varmasti heillä itselläänkin todella loppu.

Hellou..heimolaiset äidit ja isät.Tuskien taival tämä todella on kun ainoa lapsi sekaantuu aineisiin.Välillä on ollut jaksoja et on ollut ilmankin varsinkin velkojien röykkyytyksen jälkeen..mut entä sitten taas..poika elää pelko persiessä kokajan suoraan sanottuna ja itse myös.Kun tätä yksin kantaa mielessä..olen kyllä käynyt kaiken laisissa keskusteluissa..vaan aina se pelko jostain hiipii..että onko nyt viimeinen soitto.Välillä on päiviä et kuvittelen kaiken olevan hyvin :D naurettavaa mutta totta..tätä on jatkunut nyt 6v. hieman yli..sama epätietoisuus jatkuu.Nyt on mennyt niin että olen menettänyt yhteyden..en tiedä uskallanko edes vastata puhelimeen kun poika soittaa..onko rahan tarve vaiko mikä uhkaus päällä..ja se jengi siellä.Tahdon nyt kysyä onko kenenkään lasta tapettu velkojen takia?

Oma tyttäreni on käyttänyt huumeita 18 vuotiaasta. Ja nyt vasta hän on sen minulle voinut rehellisesti myöntää.On tällä hetkellä 24 v. En tiedä mitä on käyttänyt aiemmin, mutta nyt lääkkeitä ja subutexia!Hoitoon on ollut turha saada, kun lapsi on jo 18!! Hänellä on nyt myös tullut psygiatrinen diagnoosi rinnalle ( kaksisuuntainen mielialahäiriö).

Tyttäreni oli lahjakas iloinen nuori , jolla oli laaja ja hyvä kaveripiiri. Sitten alkoi seurustella pojan kanssa, joka käytti huumeita ja siitä se sitten on lähtenyt käyntiin. Välistä on ollut myös todella hyviä hetkiä, jopa vuosi, jolloin ei huumeet ole olleet kuviossa.Olen itse haastavassa työssä ja nyt kun kaikki on tullut vihdoinkin rehellisesti ilmi, niin kyllä AHDISTAA!! Pakko vaan jaksaa tehdä työnsä, johon juuri olen sitoutunut heinäkuun loppuun. En olisi, jos kaikki nämä ongelmat olisivat tulleet esiin hieman aiemmin :( ja yrittää elää sitä omaakin "elämää" mikä on erittäin vaikeeta nyt

. Autan tytärtäni asumiskuluissa ja ostan välistä ruokaa ym. Hänen kissansakin on meille" huostaanotettu" jotta saisi itsensä kuntoon. Nyt hänellä hyvä psykiatri, joka hoitaa sekä päihde että mielenterveyspuolta. Jos nyt vaikka uudet lääkkeet saisivat hänet parempaan kuntoon ja kiinni taas normaaliin elämään? Huumeet on yhtä helvettiä ja paskaa tuottava asia!! Toivoisin, että kenenkään ihmisen ei tarvitsisi niitä käyttää ja nuoret olisivat viisaita ja ei koskaan edes kokeilisi.

Oma tyttäreni oli kiltti ja kunnollinen vielä koulussa ja opiskeli artesaaniksi ja on herkkä sisimmissään ja myös hyvät käytöstavat näkyy edelleen pohjalla, jotka on kotoansa saanut. Jollain tavalla kunnioittaa minua äitinä ja tietää kuinka suuren murheen minulle aiheuttaa. Toivottavasti pääsisi noista lääkkeistä ja huumeista eroon, nyt kun on kunnollisen psykiatrin hoidossa. Tietty se oma motivaatio on siinä se kaikkein tärkein! Pelko on jäätävää. Huumeiden käyttäjää voi rinnastaa esim. tappavaan tautiin sairastuneeseen. Koskaan ei tiedä, milloin se käyttö on viimeinen käyttö?? Vaarallista touhua ja äitinä olen ihan rikki, ja tuntuu , että romahdan kohta kokonaan :( Voimia kaikille huumeiden käyttäjien omaisille!

jos vielä kamppailet tän asian parissa ... niin ratkaisu on . kurkota Jumalan puoleen ,Hän ratkkaisee minkä asian vain... ja hänellä on valta tehdä mitä vaan...

Oletko AP saanut apua?

Itte olen piri koukussa ja ikää 19-vuotta. Piriä(amfetamiinia) olen käyttänyt 14-vuotiaasta asti ja 16-vuotiaana aloitin suonensisäisen käytön. Monta kertaa olen ollut katkolla ja muutaman kerran kellokoskella piripsykoosin takia. Päivät menee myymälävarkauksia tehden yms. rötöksiä että saan piriä ja yöt tietenkin valvoessa. Joskus tietenkin tulee nukuttua ja parhaillaan nukun 3-päivää ja yleensä nukkumiseen tarvitsen rauhoittavia.

Kiitos kirjoituksesta , lohduttaa vähän .
Minulla on 3 lasta jotka käyttävät eri aineita ..
Rukoilen heidän puolesta kokoajan muuta en voi tehdä , olen ollut tässä huumehelvetissä Jo 15 vuotta .
Suru on aivan valtava enkä enää jaksa kauaa .
Kamalaa kaikilla meillä joilla on tämä raskas taakka kannettavana , kuolema on koko ajan likellä.
Rukoillaan lastemme puolesta ,ei me voida muuta tehdä
♥️🙏♥️