Olen oman käsitykseni mukaan sairastanut masennusta jo teini-iästä saakka, epäilen että mulla kulkee suvussa tämä sairaus, isän puolella itsemurhia jne. Eli olen vahvasti sitä mieltä että aivoissani on kemiallinen häiriö, ts. en parane.
Mutta voi miten vaikeata onkaan saada diagnoosia! Olen saanut satunnaisesti mielialalääkereseptejä mutta AINA sellaisten kommenttien kera että tämä on vain väliaikainen juttu...
Olen käynyt vuosia sitten mielenterveystoimistossa juttelemassa, mutta apua siitä ei ollut. Mieshenkilö oli jotenkin hakoteillä kanssani enkä saanut korjattua käsityksiään.
Haluaisin KUNNOLLISEN diagnoosin, niin että saisin oikeanlaisen, pysyvän avun.
Terveyskeskus käyty moneen kertaan, ei auta, työterveyslääkäreitä on pari, ei auta, eikä siis mielenterveystoimistokaan apua tuonut.
Psykiatrille ei saa aikaa, yksityiseen ei ole varaakaan millään, palkkani on alle minimin.
Kai näytän liian "terveeltä" mutta ainainen raskas uupumus, parikymmentä vuotta jatkunut unettomuus, ja välillä toistuvat ahdistukset rajoittavat elämääni merkittävästi. Olen kohta 40 täyttävä nainen, ihmissuhteet ovat aika mukavalla tolalla.
MISTÄ siis APU?
Mutta voi miten vaikeata onkaan saada diagnoosia! Olen saanut satunnaisesti mielialalääkereseptejä mutta AINA sellaisten kommenttien kera että tämä on vain väliaikainen juttu...
Olen käynyt vuosia sitten mielenterveystoimistossa juttelemassa, mutta apua siitä ei ollut. Mieshenkilö oli jotenkin hakoteillä kanssani enkä saanut korjattua käsityksiään.
Haluaisin KUNNOLLISEN diagnoosin, niin että saisin oikeanlaisen, pysyvän avun.
Terveyskeskus käyty moneen kertaan, ei auta, työterveyslääkäreitä on pari, ei auta, eikä siis mielenterveystoimistokaan apua tuonut.
Psykiatrille ei saa aikaa, yksityiseen ei ole varaakaan millään, palkkani on alle minimin.
Kai näytän liian "terveeltä" mutta ainainen raskas uupumus, parikymmentä vuotta jatkunut unettomuus, ja välillä toistuvat ahdistukset rajoittavat elämääni merkittävästi. Olen kohta 40 täyttävä nainen, ihmissuhteet ovat aika mukavalla tolalla.
MISTÄ siis APU?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jospa kävisit/soittasisit mielenterv.tstoon nyt uudestaan, luultavasti voisit pyytää päästä eri henkilölle, ja kerro kaikki mitä nyt täällä kerroit eritoten toi että on kestäny jo vuosia. MTT:ssä voi sit kykyä myös psykiatrille aikaaa,
Täällä mun paikkakunnalla ainakin voi vaihtaa työntekijää jos ei "homma suju"
Joskus tarvii vaatia asioita eikä missään nimessä vähätellä.
olet ollut mtt:n kirjoilla vähintään puolivuotta, voit hakea kelalta maksusitoomusta (vai miksi sitä nyt sitten sanotaankin) 2-3 vuodeksi. Ehkä saisit yksityiseltä tarvitsemaasi apua.
Mulle tuo kerrottiin heti ekalla mtt käynnillä. Mulla on ollut onni saada hyvä mtt-terapeutti.
Jos apua saisi...
Puolihuolimattomia ns. diagnooseja, sellaisiksi jos voi edes kutsua mielialalääkereseptejä. Muun asian ohella on saanut lääkkeet, aina sen kommentin kanssa että tämä on vain väliaikaista.
Nytkin on ollut vaikea päivä, todella vaikea. Mua pelottaa että periaatteessa hoitamattomana tämä sairaus pahenee ja pahenee ja sitä on vaikeampi pitää kurissa.
Jokin musta pyörre vain vie välillä mukanaan.
Voimat menee arkeen, töissä käyntiin. Ei meinaa jaksaa muuta.
Näyttele.
EN oikein tiedä miten suhtautua viestiisi. Onko se asiasta täysin tietämättömän kommentti vaiko tarkoittaa sitä että pitäisi "näytellä" hullua ja kai kiipeillä pitkin seiniä.
Oli miten oli, jätän sen omaan arvoonsa.
Tämä sairaus on niin kavala ja niin vaikea että eipä tarvitse näytellä mitään. Enkä minä mihinkään laitokseen halua, kun pystyn käymään töissä, pitämään yllä onnellisia ihmissuhteita jne. Apua tarvitsen kyllä, ja oikeanlaisen diagnoosin ja hoidon ettei sairaus vie voittoa.
Käytännön asioiden hoitaminen kun on onnetonta, aloitekykyä ei ole juuri ollenkaan. Jne.
Sappikivet on helppo huomata, mutta tarvitaan paljon, että oikea diagnoosi löytyy, kun on kysymys mielenterveydestä. Mene vaikka arvauskeskukseen ja pyydä suuri verenkuva, kilpirauhastestit ja hormoonitasapaino.
Minulla epäiltiin lievää epilepsiaa, kun valo/varjo aiheutti epävarmuutta (olen koululaistaxi), eipä ollut vaan paniikkihäiriö.
Mene uudelleen sinne mtt:oon ja mieti mitä haluat.
Minulla on lähipiirissä hyvä kokemus erilaisista "keskustelijoista". Ensimmäinen oli rakastava voivottelija, ei mitään apua. Sitten vaihdettiin suoraan sanovaan mielenterveyshoitajaan, tulipa muutaman kerran sieltä ja ilmoitti, että koskaan ei enää mene. Kun oli nukkunut yön yli, niin ajatteli asian toisin.
Sinun on itse annettava ne avaimet hoitohenkilökunnalle, muuten tilanne on mahdoton.
hoitajat ja lääkärit on anylysoineet sinua monet kerrat ja mikä on tulos ? kaikki ovat väärässä paitsi sinä ?
voihan se olla niinkin, ota vaikka kopio tuosta omasta aloituksestasi ja kun meet seuraavan kerran taas lääkäriin( mee tutulle lääkärille) niin näytä se ja kysy mitä tehdä jotta kaikki olisi hyvin ja saisit rauhan omilta ajatuksiltasi. tsemppiä.
Lainaus: "hoitajat ja lääkärit on anylysoineet sinua monet kerrat ja mikä on tulos ? kaikki ovat väärässä paitsi sinä ?"
Analysoineet? Tuskinpa vaan. Mielenterveystoimisto on ainut paikka missä ollaan "analysoitu" jos sellaisesta voi puhua. Muuten olen aina saanut yliolkaista apua, eli muun asian ohessa reseptin kun olen asiasta maininnut.
Kun edelleen tätä sairautta tunnetaan luvattoman huonosti.
En odota selvännäkijälääkäriä vaan sitä että potilasta KUUNNELLAAN ja hänet otetaan vakavasti.
Liian usein kumpikaan ei toteudu.