Michael Duffy – Time Magazinen syyskuu 17, 2006
Seuraava artikkeli ensin ilmestyi viime viikkoon, Time Magazine. Se, että valtavirtajulkaisun kuten Time Magazinen pitäisi myöntyä sellaiseen otaksumaan, on merkki, että, jokin töissä. Juuri kun ennen Irakin miehittämistä journalistista spekulointia Irakin sotilaallisesta kyvystä käytettiin valmistamaan yleisöä maahanhyökkäystä varalta. Sodasta Irania vastaan joten myös spekulointi käytetään nyt valmistamaan yleisön varten samaa; itse asiassa olla yleisen mielipiteen edellytyksenä sen hyväksymiseen väistämättömänä. Se ei saata tapahtua juuri vielä, mutta te voitte olla vuorenvarmat, nyt kun Irania täytyy käsitellä, militaarisesti. Ainoa kysymys on, koska. Ed.
Ensimmäinen viesti oli riittävän rutiinimainen: "Valmistautukaa järjestämään" tilausta, lähetti laivastotietoliikenteen välityksellä, ohkaa kaksi sukellusveneeseen, Aegis-class-risteilijä, minesweepers? ja kaksi kaivoksenmetsästäjää. Tilaukset eivät todella käskeneet laivoja ulkona satamista; ne sanokaamme olla valmis liikkumaan lokakuuhun 1 mennessä. Mutta laivaston sisällä ne viestit kehittivät lisää surinaa, kuin, tavallinen, viime viikolla, jolloin, toinen pyyntö, laivasto-operaatioiden päälliköltä (CNO) pyydetty vanhoilla USAn suunnitelmilla saartaa kaksi iranilaista öljysatamaa Persianlahdella, tuoreet silmät. CNO oli pyytänyt alasajoa miten niiden strategisten kohteiden tukos saattaa työskennellä. Kun hän ei pitänyt analyysistä, jonka hän sai, hän määräsi joukkonsa raivaamaan tien vielä kerran, sivallus.
Mikä tapahtuu? Kaksi tilausta tarjosi houkuttelevia johtolankoja. Maailmassa, jossa minesweepers? on listan kärjessä, on vain muutamia paikkoja. Ja jokainen merimies, öljyinsinööri ja hedge-fund?-johtaja tietävät nimen tärkein: Hormuzin salmi, 20 mailin levyinen pullonkaula Persianlahdella, jonka välityksellä karkeasti 40 prosentin maailman öljystä tarvitsee mennä joka päivä ohi. Yhdistettynä CNO:n saartoarvostelun pyyntöön, minesweepers?n sijoittaminen, länteen Iranin rannikko näyttäisi antavan ymmärtää, että, paljon keskusteli--mutta tähän mennessä pääasiassa teoreettinen--näkymä on tullut todelliseksi: että yhdysvaltalaiset saattavat valmistautua sotaan Irania vastaan.
Kukaan ei tiedä, jos--puhumattakaan kun--sotilaallinen yhteenotto Teheranin välillä tapahtuu. Se, että amiraalit arvioivat suunnitelmia saartoja varten, on tuskin osoitus niiden tarkoituksista. USAn armeija rutiininomaisesti tekee suunnitelmia joukoittain varten skenaarioita, valtava enemmistö, jonka ei toteuteta. "Suunnittelijat aina suunnittelevat", sanoo Pentagonin virkailija. Tiedusteltuna, tilaukset, toinen virkailija sanoi ainoastaan, että laivasto vauhdittaa sen "kuuntelua ja oppimista" Persianlahdella mutta ei enempää--harkitseva askel, hän lisäsi, sen jälkeen kun Iran kokeili surface-to-ship?-ohjuksia siellä elokuussa kahden viikon sotilaallisen harjoituksen aikana. Ja vielä ulkoasiainministeriöltä Valkoiselle Talolle korkein saavuttaa sotilaallisesta käskystä, on kasvava tunne, että, välienselvittely, Iranin kanssa--sen ydinaseiden epäillyn haun yläpuolella, sen uhkat Israelia ja sen yritystä vastaan valta-asemaksi maailman rikkaimmassa öljyalueessa--saattaa olla mahdotonta välttää. USAn keskeisen käskyn päällikkö, (Centcom) kenraali John Abizaid, on kutsunut komentajia konferenssiksi varten myöhemmin tässä kuussa Persianlahdella--istunnot hän pitää ainakin aikakauslehtea--ja Iran on asialistalla.
Sen kasvoilla, tietenkin, sodan idea Irania vastaan näyttää järjettömältä. Millä tahansa rationaalisella mitalla viimeinen asia-yhdysvaltalainen voi antaa, on toinen sota. Kaksi keskeneräistä sotaa--se Iranin itärajalla, toinen sen läntisellä sivulla--on päivittäinen kuluttaen Amerikan rahaston loppuun ja teetti asevoimilla. Suurin osa Washingtonin liittoutuneista niissä seikkailuissa on saanut sen selvittämään ne, ei liity toiseen uhkapeliin ulkomailla. Mikä on enemmän, Bushin ryhmä, jota ulkoministeri Condoleezza Rice johti, on tehnyt diplomaattisemman esityön kuin minkä tahansa muun projektin sen 51/2-virkavuosien aikana Iranilla. Yli 18:n kuukauden ajan Rice on pitänyt hallituksen kovan linjan ryhmän ahtaalla johtaessaan koalitiota, joka käsittää neljä YK:n turvallisuusneuvoston muuta jäsentä ja yrittää pakottaa Teheranin pysäyttämään sen epäluuloiset ydintavoitteet. Jopa Iranin entinen presidentti, Mohammed Khatami, oli Washingtonissa tässä kuussa vaatien kahden valtion välistä "vuoropuhelua".
Mutta suurvallat eivät aina ala valita vihollisiansa tai yhteenottojensa ajoitusta. Se, että kaikki puolet vaarantaisivat hukkaaminen niin paljon aseelliseen selkkaukseen, ei tarkoita, että ne eivät kompastu siihen joka tapauksessa. Ja kaikkia hyviä perusteluja varten mitä tahansa sotaa vastaan nyt, paljon vähemmän tämä siellä on oikeudenmukainen, kun, monet merkit, joka, aito, eyeball-to-eyeball?-kriisi Yhdysvaltojen ja Iranin välillä saattaa häämöttää, ja ennen kuin monet tajuavat. "Juuri nyt", sanoo Ali Ansari, korkein Iranin valta, Lontoon Chatham-talossa, ulkopoliittinen aivoriihi, "me olemme menossa ristiriitaan."
Joten miltä se näyttäisi? Kymmenien asiantuntijoiden ja valtiollisten virkailijoiden haastattelut Washingtonissa, Teheran ja muualla Lähi-idässä maalaa vakavoittavan kuvan: Iranin ydinlaitoksia vastaan sotilaallisella toiminnalla olisi kohtalainen mahdollisuus onnistua, mutta hoipertelussa maksaa. Ja siinä makaa, tuskallinen laskenta, joka kohtaa Yhdysvaltoja, ja sen liittoutuneet: Onko olemisen kustannus vastakkain Iranin kanssa suurempi kuin vaarat elämistä ydinkäyttöisen Iranin kanssa? Ja voiko mikä tahansa sodan puutteessa suostutella Teheranin fundamentalistista järjestelmää luopumaan sen vaarallisesta pelistä?
Tie sotaan
Iranin kanssa kriisi on ollut vuodet tekeillä. Menneen vuosikymmenen aikana Iran on hankkinut monet paloista, osat ja tehtaat, jotka tarvitaan tekemään ydinkäyttöisen laitteen. Vaikka iranilaiset virkailijat vaativat, että Iranin kunnianhimot rajoittuisivat ydinenergiaan, järjestelmä on vaatinut sen oikeutta kehittää ydinvoimaa ja rikastuttaa uraania, jota voitaisiin käyttää pommeissa sen itsensä vuoksi,--suvereenin ylpeyden symboli, puhumattakaan, hyödyllinen tuki politikointia varten. Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad on risteillyt maassa viime kuukausina tehden Iranin aivan ydinohjelmaan asti, kansallinen syy, ja yrittäen jähmettää hänen kovan linjan tuen perustaansa vallankumouksellisessa kaarrissa. Ydinohjelma on suosittu keskiarvon kanssa, iranilaiset ja myös élites?. "Iranilaisilla johtajilla on menneisyyden loiston tämä tunne, tämä usko, että Iranin pitäisi esittää ylevää roolia maailmassa", sanoo Nasser Hadian, valtiotieteellinen professori, Teheranin yliopistossa.
Mutta ydinohjelma ei ole vain Washingtonin huolet Iranista. Kohentaen nationalismia kotona Teheran on dramaattisesti lujittanut ulottuvuuttansa alueella. Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen Iran on sponsoroinut terroristiryhmiä kourallisessa maita mutta Hizballahin tuessansa, militanttiryhmä, joka vei Libanonin sotaan Israelia vastaan tänä kesänä, näyttää muuttavan Lähi-idän voimatasapainoa. On aihetodistuksia, että Iran määräsi Hizballahin synnyttämään tämän kesän sotaa osittain osoittaakseen, että Teheran voi nostattaa suurta vaikeutta työnnyttäessä reunalle. Hizballahin ja Teheranin välillä koordinoinnin tarkka laajuus on tuntematon. Mutta ei enää kiistanalainen umpikujan jälkeen heinäkuussa on Iranin kyky suunnitella valtaa aivan Israelin rajoihin. Ei ole mikään yhteensattuma, että, puhe Washingtonissa, mitä tehdä Iranilla, tuli tavoitteellisemmaksi, sen jälkeen kun Hizballah taisteli Israelin armeijaa vastaan tosiasialliseen pysähdykseen tänä kesänä.
Ja vielä länsi ei ole pystynyt pakottamaan Irania noudattamaan sen vaatimuksia. Huolimatta kaikista töistä Rice on pistänyt koalitioonsa, diplomaattiset yritykset alkavat estää iranilaisia liian hitaasti, jotkut uskovat, ennen kuin ne hankkivat aineksen ydinkäyttöiseksi laitteeksi. Ja Iran on pelannut kättänsä viekkaasti toistaiseksi. Teheranilta meni viikkoja vastaamiseen muodolliseen ehdotukseen YK:n turvallisuusneuvostolta, joka käy pysähdyksen luona uraanin rikastamiseen. Kun se teki, sen virallinen vastaus oli puolisävelaskelien, olosuhteiden ja pohjatekstin, joka ehdotti, että Teheranilla olisi vähän aikomusta perääntyä, mosaiikki. "Iranilaiset", sanoo Washingtonin länsimainen diplomaatti, "olkaa hyvin pätevät neuvottelijat."
Se ei käy sotaa väistämätön. Mutta joissakin osoittaa Yhdysvaltoja, ja sen liittoutuneet saattavat joutua kohtaamaan lopullisen valinnan. Bushin hallitus on sanonut, että se ei siedä Irania ollen ydinaseen. Heti kun se tekee, järjestelmällä on kyky toteuttaa Ahmadinejadin uhkauksia eliminoida Israel. Ja käytännössä Yhdysvaltojen täytyisi harkita sotilaallista toimintaa, paljon ennen kuin Iranilla oli todellinen pommi. Sotilaallisissa ympyröissä on väittely siitä, missä--ja kun--vetääkseen tuota riviä. Yhdysvaltojen tiedustelun päällikkö John Negroponte kertoi TIME:lle huhtikuussa, että Iran on viiden vuoden kuluttua ydinaseen olemisesta. Mutta jotkut aseiden leviämisen estämisen asiantuntijat ovat huolestuneita eri hetkestä: kun Iran voi rikastuttaa riittävästi uraania ylläpitääkseen pommia--piste, joka tulee hyvin insinöörien luokse, todella kokoaa ydinkäyttöisen laitteen. Monet uskovat, että se on, kun maasta tulee ydinvoima. Tuo punainen linja, asiantuntijat sanovat, voisi olla vain vuoden kuluttua.
Pää valmistettu iranilainen taistelee säiliöitä vastaan paraatilla.
Hyökkäysteos?
Vastaus on kyllä ja ei.
Kukaan ei puhu Iranin maa-miehittämisestä. Too many U.S.n joukot sidotaan muualla tekemään sen mahdolliseksi, ja lisäksi, se ei ole välttämätöntä. Jos USAn tavoitteena on yksinkertaisesti ehkäistä Iranin ydinohjelmaa, se voidaan tehdä parempi, ja turvallisemmin lentäen. Hyökkäys, joka on rajoittunut Iranin ydinlaitoksiin, kuitenkin vaatisi massiivista kampanjaa. Asiantuntijat sanovat, että Iranilla on 18:sta 30:een nuclear-related?laitetta. Paikkoja hajotetaan ympäri maata--vähän, ulkona jotkut verhosivat sovinnaisten tehtaiden hahmossa, jotkut hautasivat syvän maanalaisen.
Virallinen Pentagon sanoo, että 1,500 erilaista "päämääräkohtaa" tunnettujen paikkojen joukossa on olemassa, joka tarkoittaa, että kampanja voisi hyvin vaatia melkein jokaisen lentokoneiden tyypin osallistumista USAn asevarastossa: Häivelentokoneet ja taistelijat, B-1s, ja B-2s sekä F-15s ja F-16s toimien maasta ja F-18sistä lentotukialuksista.
GPS-guided-sotatarvikkeet ja laser-targeted?-pommit--näki satelliitin, tarkkailija-lentokoneiden luona ja miehittämättömät ajoneuvot--tekisi useimpia bukkerit tuhoavia. Mutta koska monet kohteista paatuvat useiden jalkojen alla teräsbetonia, useimmat täytyisivät saada yhä uudelleen osumaa takaamaan, että ne olivat tuhottuja, tai riittävästi, vahingoittunut. Yhdysvaltojen täytyisi nousta tavallista antennibalettia, tankaten tankkereja sekä search-and-rescue?-helikoptereja, jos Iranin vanheneminen mutta mahdollisesti vielä tehokkaat ilmapuolustukset ampui lentäjiä alas. USAn sukellusveneet ja laivat voivat laukaista myös risteilyohjuksia, mutta niiden taistelukärjet ovat yleensä liian pieniä tehtäväksi teräsbetoniin aiheutunutta paljon vahinkoa--ja saatetaan käyttää toissijaisiin kohteisiin. Tuon kokoisen toiminta tuskin olisi kirurginen. Monet paikat ovat erittäin asutuilla alueilla, siviiliuhrit olisivat varmuus.
Taistelun tilaus mikä tahansa, USAn iskulla olisi pysyvä vaikutelma Iranin hallitsijoilla. Yhdysvaltojen viranomaiset uskovat, että, useiden päivien kampanja, käsittäen satoja tai jopa tuhansia rynnäkköjä, voisi panna takaisin Iranin ydinohjelman kahteen mennessä kolmeen vuoteen. Iskettynä riittävän, vähän uskoo, lujaa, iranilaiset saattavat kehittää toisia ajatuksia hallituksensa suunnitelmista alueellisena ydinvoimana. Jotkut USAn Iranin järjestelmän viholliset uskovat, että, laillisuuden kriisi, joka, hallitsevat uskonoppineet, voisiko näkö USAn hyökkäyksen vanavedessä liipaista niiden luhistumisen, vaikka muut ovat vakuuttuneita, se liittäisi väestön yhteen hallituksen kanssa amerikkalaisvastaisessa villityksessä.
Mutta on myös todennäköistä, että Yhdysvallat voisi toteuttaa massiivisen hyökkäyksen ja silti jättää Iranin jonkin osan huostaan sen ydinohjelmaa koskematon. Se on mahdollista, että USAn sotalentokoneet voisivat tuhota jokaisen tunnetun ydinkäyttöisen paikan--kun taas Teheranin ydinkäyttöiset velhot, käyttäen vielä syvempää maanalaista, muissa, löytymättömissä paikoissa jatkoivat työtänsä. "Me emme tiedä, missä kaikki on", sanoi Valkoisen talon virkailija, "joten me emme voi saada kaikkea.""
Mikä tulisi seuraavaksi?
Kukaan, joka on kuluttanut milloin tahansa ajatellen Iraniin kohdistuvaa hyökkäystä, ei eväile, että USAn operaatio niittäisi pyörremyrskyä. Ainoa arvoitus on, mikä laji. "Siitä ei ole kysymys siitä, jos, me voimme tehdä iskua, tai ei, ja voiko isku olla tehokas", sanoo eläkkeellä oleva laivaston kenraali Anthony Zinni. "Se varmasti olisi, jossain määrin. Mutta oletteko te valmis, siitä huolimatta seuraa?"
Eläkkeellä oleva ilmavoimat-eversti Sam Gardiner, joka opetti strategiaa kansallisessa sota-collegessa, on johtanut pilaa, U.S.-Iran, sotapeli amerikkalaisille päättäjille viimeisen viiden vuoden aikana. Aina kun hän käytännössä johtaa peliä, Gardiner sanoo, samanlainen painajaisskenaario avautuu: USAn hyökkäys, vaikka miten onnistunut, synnyttää valikoiman epäsymmetrisiä kostoja Teheranin toimesta. Ensin tulee, terrorismi: Iranin alkuperäinen reaktio ilmahyökkäyksiin saattaa olla valtuuttaa Hizballahin Israeliin kohdistuva hyökkäys vetääkseen Israelia sotaan ja kutsuakseen julkisen tuen koolle kotona.
Virallinen Pentagon sanoo, että 1,500 erilaista "päämääräkohtaa" tunnettujen paikkojen joukossa on olemassa, joka tarkoittaa, että kampanja voisi hyvin vaatia melkein jokaisen lentokoneiden tyypin osallistumista USAn asevarastossa: Häivelentokoneet ja taistelijat, B-1s, ja B-2s sekä F-15s ja F-16s toimien maasta ja F-18sistä lentotukialuksista.
GPS-guided-sotatarvikkeet ja laser-targeted?-pommit--näki satelliitin, tarkkailija-lentokoneiden luona ja miehittämättömät ajoneuvot--tekisi useimpia bukkerit tuhoavia. Mutta koska monet kohteista paatuvat useiden jalkojen alla teräsbetonia, useimmat täytyisivät saada yhä uudelleen osumaa takaamaan, että ne olivat tuhottuja, tai riittävästi, vahingoittunut. Yhdysvaltojen täytyisi nousta tavallista antennibalettia, tankaten tankkereja sekä search-and-rescue?-helikoptereja, jos Iranin vanheneminen mutta mahdollisesti vielä tehokkaat ilmapuolustukset ampui lentäjiä alas. USAn sukellusveneet ja laivat voivat laukaista myös risteilyohjuksia, mutta niiden taistelukärjet ovat yleensä liian pieniä tehtäväksi teräsbetoniin aiheutunutta paljon vahinkoa--ja saatetaan käyttää toissijaisiin kohteisiin. Tuon kokoisen toiminta tuskin olisi kirurginen. Monet paikat ovat erittäin asutuilla alueilla, siviiliuhrit olisivat varmuus.
Taistelun tilaus mikä tahansa, USAn iskulla olisi pysyvä vaikutelma Iranin hallitsijoilla. Yhdysvaltojen viranomaiset uskovat, että, useiden päivien kampanja, käsittäen satoja tai jopa tuhansia rynnäkköjä, voisi panna takaisin Iranin ydinohjelman kahteen mennessä kolmeen vuoteen. Iskettynä riittävän, vähän uskoo, lujaa, iranilaiset saattavat kehittää toisia ajatuksia hallituksensa suunnitelmista alueellisena ydinvoimana. Jotkut USAn Iranin järjestelmän viholliset uskovat, että, laillisuuden kriisi, joka, hallitsevat uskonoppineet, voisiko näkö USAn hyökkäyksen vanavedessä liipaista niiden luhistumisen, vaikka muut ovat vakuuttuneita, se liittäisi väestön yhteen hallituksen kanssa amerikkalaisvastaisessa villityksessä.
Mutta on myös todennäköistä, että Yhdysvallat voisi toteuttaa massiivisen hyökkäyksen ja silti jättää Iranin jonkin osan huostaan sen ydinohjelmaa koskematon. Se on mahdollista, että USAn sotalentokoneet voisivat tuhota jokaisen tunnetun ydinkäyttöisen paikan--kun taas Teheranin ydinkäyttöiset velhot, käyttäen vielä syvempää maanalaista, muissa, löytymättömissä paikoissa jatkoivat työtänsä. "Me emme tiedä, missä kaikki on", sanoi Valkoisen talon virkailija, "joten me emme voi saada kaikkea.""
Voidaanko se lopettaa?
Ottaen huomioon kaaos, jonka sota saattaa päästää valloilleen, maailman täytyy mitkä optiot välttää sitä? Yksi lähestyminen olisi Yhdysvaltojen hyväksyttävä Iran ydinvoimana ja oppiva elämään iranilaisen pommin kanssa, kohdistaen sen yritykset pelotteluun estämisen sijasta. Riski on, että, nuclear-armed?, Iran käyttäisi alueellista etusijaansa tulemaan Irakin vallitsevaksi ulkovallaksi, uhatkaa Israelia ja tehkää kovemmaksi Washingtonille käyttää sen tahtoa alueella. Ja se voi yllyttää sunnilaisia maita alueella, kuten Saudi-Arabia ja Egypti, käynnistääkseen omia ydinohjelmia sisältääkseen nousevaa shiialaista valtaa.
Ne yhtä ruokahalua herättämättömät näkymät--sota tai uusi kilpavarustelu Lähi-idässä--selittää, miksi Valkoinen Talo aiheuttaa sen yrityksiä ratkaista Iranin ongelma ennen kuin se saa sen kaukana. Washington tekee kaiken, se voi saada Iranin harkitsemaan tarkoin sen jatkuvasta pelistä, jarruttaa. Se on jonkin verran hallituksen yhtenäisyyttä, Donald Rumsfeld ei ole viime aikoina vaeltanut retorisen varauksen ulkopuolella, Iranilla, joka, confrontationalists? kuten varapresidentti Dick Cheney ja puolustusministeri. Jokainen on ollut huolellinen--nyt--tarttuakseen Ricen diplomaattiseen painotukseen. "Kukaan ei harkitse sotilaallista optiota tässä kohdassa", sanoo hallituksen virkailija. "Me yritämme ehkäistä tilannetta, jossa presidentti huomaa joutua päättämään nuclear-armed?n Iran välillä, tai ryhdymme sotaan. Paras toive välttää, että pulma on kylmäpäinen diplomatia, sellainen, jolla on vakavia seurauksia."
Rice jatkaa sen tavoittelemista. Tällä viikolla New York Cityssä hän työntää kumppanejansa jäädäkseen jälkeen, uudet sanktiot, päätös, joka kieltäisi dual-use?-teknologioiden iranilaiset maahantuonnit, kuten, osat uraanin rikastamista varten sen linkoryöppyjä varten, ja sulkee matkustamista ulkomailla tiettyjen valtiollisten virkailijoiden toimesta. Seuraava askel olisi rajoitukset tietokoneohjelmiston ja laitteiston, konttoritarvikkeiden, autonrenkaiden ja auto-osien valtiollisille ostoksille--askelet Venäjä ja Kiina ovat antaneet merkin vähän haluttomuudesta tukea. Mutta jopa Ricen neuvonantajat eivät usko, että Irania voidaan suostutella hylkäämään täydellisesti sen kunnianhimot. Sen sijaan ne toivovat voivansa sitoa Iranin keskeytyksien, viivästyksien ja neuvottelujen sarjoissa, kunnes johdon pragmaattisempi ryhmä Teheranissa saa yliotteen.
Juuri nyt että kuulostaa yhtä paljon rukoukselta strategiana. Entinen CIA-johtaja, kysyi hiljan, ilmaantuuko koskaan maltillinen ryhmä Teheranissa, sutkautti, "Minä en ole sitä mieltä, että minä olen koskaan tavannut iranilaisen maltillisen,--ei hallituksen huipulla, joka tapauksessa". Mutta jos sanktiot eivät toimi mikä mahti? Hallituksen ulkopuolella kasvava ryhmä ulkopoliittisia käsiä molemmilta puolueilta on pyytänyt Yhdysvaltoja johtamaan Teheranin suoriin neuvotteluihin toivoen solmivansa suuren sopimuksen. Tuon kaavan alla yhdysvaltalaiset saattavat tarjota joitakin Iran-turvallisuus-takuita-- kuten vannominen luopuvan yrityksistä kaataa Iranin teokraattinen järjestelmä-- Iranin suostumisen sijaan avata sen laitteet kansainvälisille tarkastajille ja hylätä weapons-related?-projekteja. Olisi tuskallinen kenen tahansa USAn hallituksen tunnistaakseen järjestelmän laillisuuden, joka sponsoroi terrorismia ja vaatii Israelin tuhoa,--mutta aika saattaa tulla, kun se on ainoa pelinappula sodan puutteessa, jonka Yhdysvallat on jättänyt. Ja vielä, joka ei saata riittää. "Luopuisi ydinvoimasta, jos ne todella uskoisivat Yhdysvaltoja, hyväksyisi Iranin, kun se on", sanoo Teheranin yliopisto-professori, joka pyysi saada ei tunnisteta. "Mutta epäluottamus ajaa sitä liian syvä niiden uskoa, on mahdollista."
Sellainen epäluottamus toimii molempiin suuntiin ja saa syvemmällä. Ellei Yhdysvallat liittoutuneensa ja Iran voivat löytää tavan tehdä diplomatiateos, saartojen ja minesweepers?n kuiskaukset Persianlahdella saattavat pian hukkua sodan huutojen luona. Ja jos Yhdysvallat on oppinut mitään menneen viiden vuoden aikana, se on tuo sota Lähi-idässä, harvoin menee suunnitelman mukaan.
http://www.thetruthseeker.co.uk/article.asp?ID=5238
Seuraava artikkeli ensin ilmestyi viime viikkoon, Time Magazine. Se, että valtavirtajulkaisun kuten Time Magazinen pitäisi myöntyä sellaiseen otaksumaan, on merkki, että, jokin töissä. Juuri kun ennen Irakin miehittämistä journalistista spekulointia Irakin sotilaallisesta kyvystä käytettiin valmistamaan yleisöä maahanhyökkäystä varalta. Sodasta Irania vastaan joten myös spekulointi käytetään nyt valmistamaan yleisön varten samaa; itse asiassa olla yleisen mielipiteen edellytyksenä sen hyväksymiseen väistämättömänä. Se ei saata tapahtua juuri vielä, mutta te voitte olla vuorenvarmat, nyt kun Irania täytyy käsitellä, militaarisesti. Ainoa kysymys on, koska. Ed.
Ensimmäinen viesti oli riittävän rutiinimainen: "Valmistautukaa järjestämään" tilausta, lähetti laivastotietoliikenteen välityksellä, ohkaa kaksi sukellusveneeseen, Aegis-class-risteilijä, minesweepers? ja kaksi kaivoksenmetsästäjää. Tilaukset eivät todella käskeneet laivoja ulkona satamista; ne sanokaamme olla valmis liikkumaan lokakuuhun 1 mennessä. Mutta laivaston sisällä ne viestit kehittivät lisää surinaa, kuin, tavallinen, viime viikolla, jolloin, toinen pyyntö, laivasto-operaatioiden päälliköltä (CNO) pyydetty vanhoilla USAn suunnitelmilla saartaa kaksi iranilaista öljysatamaa Persianlahdella, tuoreet silmät. CNO oli pyytänyt alasajoa miten niiden strategisten kohteiden tukos saattaa työskennellä. Kun hän ei pitänyt analyysistä, jonka hän sai, hän määräsi joukkonsa raivaamaan tien vielä kerran, sivallus.
Mikä tapahtuu? Kaksi tilausta tarjosi houkuttelevia johtolankoja. Maailmassa, jossa minesweepers? on listan kärjessä, on vain muutamia paikkoja. Ja jokainen merimies, öljyinsinööri ja hedge-fund?-johtaja tietävät nimen tärkein: Hormuzin salmi, 20 mailin levyinen pullonkaula Persianlahdella, jonka välityksellä karkeasti 40 prosentin maailman öljystä tarvitsee mennä joka päivä ohi. Yhdistettynä CNO:n saartoarvostelun pyyntöön, minesweepers?n sijoittaminen, länteen Iranin rannikko näyttäisi antavan ymmärtää, että, paljon keskusteli--mutta tähän mennessä pääasiassa teoreettinen--näkymä on tullut todelliseksi: että yhdysvaltalaiset saattavat valmistautua sotaan Irania vastaan.
Kukaan ei tiedä, jos--puhumattakaan kun--sotilaallinen yhteenotto Teheranin välillä tapahtuu. Se, että amiraalit arvioivat suunnitelmia saartoja varten, on tuskin osoitus niiden tarkoituksista. USAn armeija rutiininomaisesti tekee suunnitelmia joukoittain varten skenaarioita, valtava enemmistö, jonka ei toteuteta. "Suunnittelijat aina suunnittelevat", sanoo Pentagonin virkailija. Tiedusteltuna, tilaukset, toinen virkailija sanoi ainoastaan, että laivasto vauhdittaa sen "kuuntelua ja oppimista" Persianlahdella mutta ei enempää--harkitseva askel, hän lisäsi, sen jälkeen kun Iran kokeili surface-to-ship?-ohjuksia siellä elokuussa kahden viikon sotilaallisen harjoituksen aikana. Ja vielä ulkoasiainministeriöltä Valkoiselle Talolle korkein saavuttaa sotilaallisesta käskystä, on kasvava tunne, että, välienselvittely, Iranin kanssa--sen ydinaseiden epäillyn haun yläpuolella, sen uhkat Israelia ja sen yritystä vastaan valta-asemaksi maailman rikkaimmassa öljyalueessa--saattaa olla mahdotonta välttää. USAn keskeisen käskyn päällikkö, (Centcom) kenraali John Abizaid, on kutsunut komentajia konferenssiksi varten myöhemmin tässä kuussa Persianlahdella--istunnot hän pitää ainakin aikakauslehtea--ja Iran on asialistalla.
Sen kasvoilla, tietenkin, sodan idea Irania vastaan näyttää järjettömältä. Millä tahansa rationaalisella mitalla viimeinen asia-yhdysvaltalainen voi antaa, on toinen sota. Kaksi keskeneräistä sotaa--se Iranin itärajalla, toinen sen läntisellä sivulla--on päivittäinen kuluttaen Amerikan rahaston loppuun ja teetti asevoimilla. Suurin osa Washingtonin liittoutuneista niissä seikkailuissa on saanut sen selvittämään ne, ei liity toiseen uhkapeliin ulkomailla. Mikä on enemmän, Bushin ryhmä, jota ulkoministeri Condoleezza Rice johti, on tehnyt diplomaattisemman esityön kuin minkä tahansa muun projektin sen 51/2-virkavuosien aikana Iranilla. Yli 18:n kuukauden ajan Rice on pitänyt hallituksen kovan linjan ryhmän ahtaalla johtaessaan koalitiota, joka käsittää neljä YK:n turvallisuusneuvoston muuta jäsentä ja yrittää pakottaa Teheranin pysäyttämään sen epäluuloiset ydintavoitteet. Jopa Iranin entinen presidentti, Mohammed Khatami, oli Washingtonissa tässä kuussa vaatien kahden valtion välistä "vuoropuhelua".
Mutta suurvallat eivät aina ala valita vihollisiansa tai yhteenottojensa ajoitusta. Se, että kaikki puolet vaarantaisivat hukkaaminen niin paljon aseelliseen selkkaukseen, ei tarkoita, että ne eivät kompastu siihen joka tapauksessa. Ja kaikkia hyviä perusteluja varten mitä tahansa sotaa vastaan nyt, paljon vähemmän tämä siellä on oikeudenmukainen, kun, monet merkit, joka, aito, eyeball-to-eyeball?-kriisi Yhdysvaltojen ja Iranin välillä saattaa häämöttää, ja ennen kuin monet tajuavat. "Juuri nyt", sanoo Ali Ansari, korkein Iranin valta, Lontoon Chatham-talossa, ulkopoliittinen aivoriihi, "me olemme menossa ristiriitaan."
Joten miltä se näyttäisi? Kymmenien asiantuntijoiden ja valtiollisten virkailijoiden haastattelut Washingtonissa, Teheran ja muualla Lähi-idässä maalaa vakavoittavan kuvan: Iranin ydinlaitoksia vastaan sotilaallisella toiminnalla olisi kohtalainen mahdollisuus onnistua, mutta hoipertelussa maksaa. Ja siinä makaa, tuskallinen laskenta, joka kohtaa Yhdysvaltoja, ja sen liittoutuneet: Onko olemisen kustannus vastakkain Iranin kanssa suurempi kuin vaarat elämistä ydinkäyttöisen Iranin kanssa? Ja voiko mikä tahansa sodan puutteessa suostutella Teheranin fundamentalistista järjestelmää luopumaan sen vaarallisesta pelistä?
Tie sotaan
Iranin kanssa kriisi on ollut vuodet tekeillä. Menneen vuosikymmenen aikana Iran on hankkinut monet paloista, osat ja tehtaat, jotka tarvitaan tekemään ydinkäyttöisen laitteen. Vaikka iranilaiset virkailijat vaativat, että Iranin kunnianhimot rajoittuisivat ydinenergiaan, järjestelmä on vaatinut sen oikeutta kehittää ydinvoimaa ja rikastuttaa uraania, jota voitaisiin käyttää pommeissa sen itsensä vuoksi,--suvereenin ylpeyden symboli, puhumattakaan, hyödyllinen tuki politikointia varten. Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad on risteillyt maassa viime kuukausina tehden Iranin aivan ydinohjelmaan asti, kansallinen syy, ja yrittäen jähmettää hänen kovan linjan tuen perustaansa vallankumouksellisessa kaarrissa. Ydinohjelma on suosittu keskiarvon kanssa, iranilaiset ja myös élites?. "Iranilaisilla johtajilla on menneisyyden loiston tämä tunne, tämä usko, että Iranin pitäisi esittää ylevää roolia maailmassa", sanoo Nasser Hadian, valtiotieteellinen professori, Teheranin yliopistossa.
Mutta ydinohjelma ei ole vain Washingtonin huolet Iranista. Kohentaen nationalismia kotona Teheran on dramaattisesti lujittanut ulottuvuuttansa alueella. Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen Iran on sponsoroinut terroristiryhmiä kourallisessa maita mutta Hizballahin tuessansa, militanttiryhmä, joka vei Libanonin sotaan Israelia vastaan tänä kesänä, näyttää muuttavan Lähi-idän voimatasapainoa. On aihetodistuksia, että Iran määräsi Hizballahin synnyttämään tämän kesän sotaa osittain osoittaakseen, että Teheran voi nostattaa suurta vaikeutta työnnyttäessä reunalle. Hizballahin ja Teheranin välillä koordinoinnin tarkka laajuus on tuntematon. Mutta ei enää kiistanalainen umpikujan jälkeen heinäkuussa on Iranin kyky suunnitella valtaa aivan Israelin rajoihin. Ei ole mikään yhteensattuma, että, puhe Washingtonissa, mitä tehdä Iranilla, tuli tavoitteellisemmaksi, sen jälkeen kun Hizballah taisteli Israelin armeijaa vastaan tosiasialliseen pysähdykseen tänä kesänä.
Ja vielä länsi ei ole pystynyt pakottamaan Irania noudattamaan sen vaatimuksia. Huolimatta kaikista töistä Rice on pistänyt koalitioonsa, diplomaattiset yritykset alkavat estää iranilaisia liian hitaasti, jotkut uskovat, ennen kuin ne hankkivat aineksen ydinkäyttöiseksi laitteeksi. Ja Iran on pelannut kättänsä viekkaasti toistaiseksi. Teheranilta meni viikkoja vastaamiseen muodolliseen ehdotukseen YK:n turvallisuusneuvostolta, joka käy pysähdyksen luona uraanin rikastamiseen. Kun se teki, sen virallinen vastaus oli puolisävelaskelien, olosuhteiden ja pohjatekstin, joka ehdotti, että Teheranilla olisi vähän aikomusta perääntyä, mosaiikki. "Iranilaiset", sanoo Washingtonin länsimainen diplomaatti, "olkaa hyvin pätevät neuvottelijat."
Se ei käy sotaa väistämätön. Mutta joissakin osoittaa Yhdysvaltoja, ja sen liittoutuneet saattavat joutua kohtaamaan lopullisen valinnan. Bushin hallitus on sanonut, että se ei siedä Irania ollen ydinaseen. Heti kun se tekee, järjestelmällä on kyky toteuttaa Ahmadinejadin uhkauksia eliminoida Israel. Ja käytännössä Yhdysvaltojen täytyisi harkita sotilaallista toimintaa, paljon ennen kuin Iranilla oli todellinen pommi. Sotilaallisissa ympyröissä on väittely siitä, missä--ja kun--vetääkseen tuota riviä. Yhdysvaltojen tiedustelun päällikkö John Negroponte kertoi TIME:lle huhtikuussa, että Iran on viiden vuoden kuluttua ydinaseen olemisesta. Mutta jotkut aseiden leviämisen estämisen asiantuntijat ovat huolestuneita eri hetkestä: kun Iran voi rikastuttaa riittävästi uraania ylläpitääkseen pommia--piste, joka tulee hyvin insinöörien luokse, todella kokoaa ydinkäyttöisen laitteen. Monet uskovat, että se on, kun maasta tulee ydinvoima. Tuo punainen linja, asiantuntijat sanovat, voisi olla vain vuoden kuluttua.
Pää valmistettu iranilainen taistelee säiliöitä vastaan paraatilla.
Hyökkäysteos?
Vastaus on kyllä ja ei.
Kukaan ei puhu Iranin maa-miehittämisestä. Too many U.S.n joukot sidotaan muualla tekemään sen mahdolliseksi, ja lisäksi, se ei ole välttämätöntä. Jos USAn tavoitteena on yksinkertaisesti ehkäistä Iranin ydinohjelmaa, se voidaan tehdä parempi, ja turvallisemmin lentäen. Hyökkäys, joka on rajoittunut Iranin ydinlaitoksiin, kuitenkin vaatisi massiivista kampanjaa. Asiantuntijat sanovat, että Iranilla on 18:sta 30:een nuclear-related?laitetta. Paikkoja hajotetaan ympäri maata--vähän, ulkona jotkut verhosivat sovinnaisten tehtaiden hahmossa, jotkut hautasivat syvän maanalaisen.
Virallinen Pentagon sanoo, että 1,500 erilaista "päämääräkohtaa" tunnettujen paikkojen joukossa on olemassa, joka tarkoittaa, että kampanja voisi hyvin vaatia melkein jokaisen lentokoneiden tyypin osallistumista USAn asevarastossa: Häivelentokoneet ja taistelijat, B-1s, ja B-2s sekä F-15s ja F-16s toimien maasta ja F-18sistä lentotukialuksista.
GPS-guided-sotatarvikkeet ja laser-targeted?-pommit--näki satelliitin, tarkkailija-lentokoneiden luona ja miehittämättömät ajoneuvot--tekisi useimpia bukkerit tuhoavia. Mutta koska monet kohteista paatuvat useiden jalkojen alla teräsbetonia, useimmat täytyisivät saada yhä uudelleen osumaa takaamaan, että ne olivat tuhottuja, tai riittävästi, vahingoittunut. Yhdysvaltojen täytyisi nousta tavallista antennibalettia, tankaten tankkereja sekä search-and-rescue?-helikoptereja, jos Iranin vanheneminen mutta mahdollisesti vielä tehokkaat ilmapuolustukset ampui lentäjiä alas. USAn sukellusveneet ja laivat voivat laukaista myös risteilyohjuksia, mutta niiden taistelukärjet ovat yleensä liian pieniä tehtäväksi teräsbetoniin aiheutunutta paljon vahinkoa--ja saatetaan käyttää toissijaisiin kohteisiin. Tuon kokoisen toiminta tuskin olisi kirurginen. Monet paikat ovat erittäin asutuilla alueilla, siviiliuhrit olisivat varmuus.
Taistelun tilaus mikä tahansa, USAn iskulla olisi pysyvä vaikutelma Iranin hallitsijoilla. Yhdysvaltojen viranomaiset uskovat, että, useiden päivien kampanja, käsittäen satoja tai jopa tuhansia rynnäkköjä, voisi panna takaisin Iranin ydinohjelman kahteen mennessä kolmeen vuoteen. Iskettynä riittävän, vähän uskoo, lujaa, iranilaiset saattavat kehittää toisia ajatuksia hallituksensa suunnitelmista alueellisena ydinvoimana. Jotkut USAn Iranin järjestelmän viholliset uskovat, että, laillisuuden kriisi, joka, hallitsevat uskonoppineet, voisiko näkö USAn hyökkäyksen vanavedessä liipaista niiden luhistumisen, vaikka muut ovat vakuuttuneita, se liittäisi väestön yhteen hallituksen kanssa amerikkalaisvastaisessa villityksessä.
Mutta on myös todennäköistä, että Yhdysvallat voisi toteuttaa massiivisen hyökkäyksen ja silti jättää Iranin jonkin osan huostaan sen ydinohjelmaa koskematon. Se on mahdollista, että USAn sotalentokoneet voisivat tuhota jokaisen tunnetun ydinkäyttöisen paikan--kun taas Teheranin ydinkäyttöiset velhot, käyttäen vielä syvempää maanalaista, muissa, löytymättömissä paikoissa jatkoivat työtänsä. "Me emme tiedä, missä kaikki on", sanoi Valkoisen talon virkailija, "joten me emme voi saada kaikkea.""
Mikä tulisi seuraavaksi?
Kukaan, joka on kuluttanut milloin tahansa ajatellen Iraniin kohdistuvaa hyökkäystä, ei eväile, että USAn operaatio niittäisi pyörremyrskyä. Ainoa arvoitus on, mikä laji. "Siitä ei ole kysymys siitä, jos, me voimme tehdä iskua, tai ei, ja voiko isku olla tehokas", sanoo eläkkeellä oleva laivaston kenraali Anthony Zinni. "Se varmasti olisi, jossain määrin. Mutta oletteko te valmis, siitä huolimatta seuraa?"
Eläkkeellä oleva ilmavoimat-eversti Sam Gardiner, joka opetti strategiaa kansallisessa sota-collegessa, on johtanut pilaa, U.S.-Iran, sotapeli amerikkalaisille päättäjille viimeisen viiden vuoden aikana. Aina kun hän käytännössä johtaa peliä, Gardiner sanoo, samanlainen painajaisskenaario avautuu: USAn hyökkäys, vaikka miten onnistunut, synnyttää valikoiman epäsymmetrisiä kostoja Teheranin toimesta. Ensin tulee, terrorismi: Iranin alkuperäinen reaktio ilmahyökkäyksiin saattaa olla valtuuttaa Hizballahin Israeliin kohdistuva hyökkäys vetääkseen Israelia sotaan ja kutsuakseen julkisen tuen koolle kotona.
Virallinen Pentagon sanoo, että 1,500 erilaista "päämääräkohtaa" tunnettujen paikkojen joukossa on olemassa, joka tarkoittaa, että kampanja voisi hyvin vaatia melkein jokaisen lentokoneiden tyypin osallistumista USAn asevarastossa: Häivelentokoneet ja taistelijat, B-1s, ja B-2s sekä F-15s ja F-16s toimien maasta ja F-18sistä lentotukialuksista.
GPS-guided-sotatarvikkeet ja laser-targeted?-pommit--näki satelliitin, tarkkailija-lentokoneiden luona ja miehittämättömät ajoneuvot--tekisi useimpia bukkerit tuhoavia. Mutta koska monet kohteista paatuvat useiden jalkojen alla teräsbetonia, useimmat täytyisivät saada yhä uudelleen osumaa takaamaan, että ne olivat tuhottuja, tai riittävästi, vahingoittunut. Yhdysvaltojen täytyisi nousta tavallista antennibalettia, tankaten tankkereja sekä search-and-rescue?-helikoptereja, jos Iranin vanheneminen mutta mahdollisesti vielä tehokkaat ilmapuolustukset ampui lentäjiä alas. USAn sukellusveneet ja laivat voivat laukaista myös risteilyohjuksia, mutta niiden taistelukärjet ovat yleensä liian pieniä tehtäväksi teräsbetoniin aiheutunutta paljon vahinkoa--ja saatetaan käyttää toissijaisiin kohteisiin. Tuon kokoisen toiminta tuskin olisi kirurginen. Monet paikat ovat erittäin asutuilla alueilla, siviiliuhrit olisivat varmuus.
Taistelun tilaus mikä tahansa, USAn iskulla olisi pysyvä vaikutelma Iranin hallitsijoilla. Yhdysvaltojen viranomaiset uskovat, että, useiden päivien kampanja, käsittäen satoja tai jopa tuhansia rynnäkköjä, voisi panna takaisin Iranin ydinohjelman kahteen mennessä kolmeen vuoteen. Iskettynä riittävän, vähän uskoo, lujaa, iranilaiset saattavat kehittää toisia ajatuksia hallituksensa suunnitelmista alueellisena ydinvoimana. Jotkut USAn Iranin järjestelmän viholliset uskovat, että, laillisuuden kriisi, joka, hallitsevat uskonoppineet, voisiko näkö USAn hyökkäyksen vanavedessä liipaista niiden luhistumisen, vaikka muut ovat vakuuttuneita, se liittäisi väestön yhteen hallituksen kanssa amerikkalaisvastaisessa villityksessä.
Mutta on myös todennäköistä, että Yhdysvallat voisi toteuttaa massiivisen hyökkäyksen ja silti jättää Iranin jonkin osan huostaan sen ydinohjelmaa koskematon. Se on mahdollista, että USAn sotalentokoneet voisivat tuhota jokaisen tunnetun ydinkäyttöisen paikan--kun taas Teheranin ydinkäyttöiset velhot, käyttäen vielä syvempää maanalaista, muissa, löytymättömissä paikoissa jatkoivat työtänsä. "Me emme tiedä, missä kaikki on", sanoi Valkoisen talon virkailija, "joten me emme voi saada kaikkea.""
Voidaanko se lopettaa?
Ottaen huomioon kaaos, jonka sota saattaa päästää valloilleen, maailman täytyy mitkä optiot välttää sitä? Yksi lähestyminen olisi Yhdysvaltojen hyväksyttävä Iran ydinvoimana ja oppiva elämään iranilaisen pommin kanssa, kohdistaen sen yritykset pelotteluun estämisen sijasta. Riski on, että, nuclear-armed?, Iran käyttäisi alueellista etusijaansa tulemaan Irakin vallitsevaksi ulkovallaksi, uhatkaa Israelia ja tehkää kovemmaksi Washingtonille käyttää sen tahtoa alueella. Ja se voi yllyttää sunnilaisia maita alueella, kuten Saudi-Arabia ja Egypti, käynnistääkseen omia ydinohjelmia sisältääkseen nousevaa shiialaista valtaa.
Ne yhtä ruokahalua herättämättömät näkymät--sota tai uusi kilpavarustelu Lähi-idässä--selittää, miksi Valkoinen Talo aiheuttaa sen yrityksiä ratkaista Iranin ongelma ennen kuin se saa sen kaukana. Washington tekee kaiken, se voi saada Iranin harkitsemaan tarkoin sen jatkuvasta pelistä, jarruttaa. Se on jonkin verran hallituksen yhtenäisyyttä, Donald Rumsfeld ei ole viime aikoina vaeltanut retorisen varauksen ulkopuolella, Iranilla, joka, confrontationalists? kuten varapresidentti Dick Cheney ja puolustusministeri. Jokainen on ollut huolellinen--nyt--tarttuakseen Ricen diplomaattiseen painotukseen. "Kukaan ei harkitse sotilaallista optiota tässä kohdassa", sanoo hallituksen virkailija. "Me yritämme ehkäistä tilannetta, jossa presidentti huomaa joutua päättämään nuclear-armed?n Iran välillä, tai ryhdymme sotaan. Paras toive välttää, että pulma on kylmäpäinen diplomatia, sellainen, jolla on vakavia seurauksia."
Rice jatkaa sen tavoittelemista. Tällä viikolla New York Cityssä hän työntää kumppanejansa jäädäkseen jälkeen, uudet sanktiot, päätös, joka kieltäisi dual-use?-teknologioiden iranilaiset maahantuonnit, kuten, osat uraanin rikastamista varten sen linkoryöppyjä varten, ja sulkee matkustamista ulkomailla tiettyjen valtiollisten virkailijoiden toimesta. Seuraava askel olisi rajoitukset tietokoneohjelmiston ja laitteiston, konttoritarvikkeiden, autonrenkaiden ja auto-osien valtiollisille ostoksille--askelet Venäjä ja Kiina ovat antaneet merkin vähän haluttomuudesta tukea. Mutta jopa Ricen neuvonantajat eivät usko, että Irania voidaan suostutella hylkäämään täydellisesti sen kunnianhimot. Sen sijaan ne toivovat voivansa sitoa Iranin keskeytyksien, viivästyksien ja neuvottelujen sarjoissa, kunnes johdon pragmaattisempi ryhmä Teheranissa saa yliotteen.
Juuri nyt että kuulostaa yhtä paljon rukoukselta strategiana. Entinen CIA-johtaja, kysyi hiljan, ilmaantuuko koskaan maltillinen ryhmä Teheranissa, sutkautti, "Minä en ole sitä mieltä, että minä olen koskaan tavannut iranilaisen maltillisen,--ei hallituksen huipulla, joka tapauksessa". Mutta jos sanktiot eivät toimi mikä mahti? Hallituksen ulkopuolella kasvava ryhmä ulkopoliittisia käsiä molemmilta puolueilta on pyytänyt Yhdysvaltoja johtamaan Teheranin suoriin neuvotteluihin toivoen solmivansa suuren sopimuksen. Tuon kaavan alla yhdysvaltalaiset saattavat tarjota joitakin Iran-turvallisuus-takuita-- kuten vannominen luopuvan yrityksistä kaataa Iranin teokraattinen järjestelmä-- Iranin suostumisen sijaan avata sen laitteet kansainvälisille tarkastajille ja hylätä weapons-related?-projekteja. Olisi tuskallinen kenen tahansa USAn hallituksen tunnistaakseen järjestelmän laillisuuden, joka sponsoroi terrorismia ja vaatii Israelin tuhoa,--mutta aika saattaa tulla, kun se on ainoa pelinappula sodan puutteessa, jonka Yhdysvallat on jättänyt. Ja vielä, joka ei saata riittää. "Luopuisi ydinvoimasta, jos ne todella uskoisivat Yhdysvaltoja, hyväksyisi Iranin, kun se on", sanoo Teheranin yliopisto-professori, joka pyysi saada ei tunnisteta. "Mutta epäluottamus ajaa sitä liian syvä niiden uskoa, on mahdollista."
Sellainen epäluottamus toimii molempiin suuntiin ja saa syvemmällä. Ellei Yhdysvallat liittoutuneensa ja Iran voivat löytää tavan tehdä diplomatiateos, saartojen ja minesweepers?n kuiskaukset Persianlahdella saattavat pian hukkua sodan huutojen luona. Ja jos Yhdysvallat on oppinut mitään menneen viiden vuoden aikana, se on tuo sota Lähi-idässä, harvoin menee suunnitelman mukaan.
http://www.thetruthseeker.co.uk/article.asp?ID=5238
Vastaukset 1
Vanhimmat
kyllä siitä selvän saa
kääntötaitosi paranee koko ajan
jatka harjoitusta