Yksinäisydestä saan kärsiä , saanko koskaan todellista ystävää ?! Olen sairauden myötä sidoksissa pyörätuoliin . Monesti se mikä on kiusallista kun menen johonkin tilaan jossa on muita tulee hiljaisuus ... koen sen ahdistavana .
Usein olen miettinyt miten ihmiset ja miksi suhtautuvat näin . Itselläni on tavoite elää normaalia elämää . Työhistoria on takana , eli sekään sara ei ole outo .
Ulos päin poikkeavuuksia ei ole kuinse että en kävele , muuten kykenen elämään suhteellisen normaalia elämää . Ja elän jos sitä ei ulkoiset tekijät tavallaan tuhoa , aja minua tuhon partaalle .
Miksi en voi olla tasa-arvoinen muiden kanssa . Olen aikuinen ihminen , nainen en mikään pikku lapsi tai täysin toope etten ymmärtäisi puhetta .
Usein olen miettinyt miten ihmiset ja miksi suhtautuvat näin . Itselläni on tavoite elää normaalia elämää . Työhistoria on takana , eli sekään sara ei ole outo .
Ulos päin poikkeavuuksia ei ole kuinse että en kävele , muuten kykenen elämään suhteellisen normaalia elämää . Ja elän jos sitä ei ulkoiset tekijät tavallaan tuhoa , aja minua tuhon partaalle .
Miksi en voi olla tasa-arvoinen muiden kanssa . Olen aikuinen ihminen , nainen en mikään pikku lapsi tai täysin toope etten ymmärtäisi puhetta .
Vastaukset 19
Vanhimmat
ihmiset reagoivat huonosti erilaisuuteen. Tässä se miksi sinuun suhtaudutaan huonosti.
Tämä myös vaihtuu kulttuureittain, mutta pääasiassa asenne on sama. Se miten korjata tuo? Ei minulla ole vastauksia moiseen. Ei varmasti monella muullakaan. Tunnen yhden erittäin iloisen ja seurallisen pyörätuolihenkilön suvustani, joten ehkä voit kysyä joiltain neuvoa ketkä ovat olleet samassa tilanteessa kanssasi? Tosin luulen että heilläkin on omat murheensa, vaikka päällepäin näyttäisivät mitä...
Erilaisuus , sitä ei monikaan hyväksy . Se jo että moni pitää kuin täysin toopena jos olet pyörätuolissa oleva .
Aivanko ei saisi elää , nauraa , eikä ymmärrä mitään . Itse voin sanoa että moni asia on muuttanut käsityksiäni . Kuinka herkästi reagoin ilmapiiriin , puheeseen , liikkeisiin , eleisiin , ilmeisiin ... eritavalla kuin ennen .
Se että en ole ollut syntymästä asti tuolissa vaan sairauteni eteni ja viimeiset kymmenen vuotta on ollut ja vienyt tähän .
Se miten saa ihmiset hyväksymään , käsittämään että olen silti sama ihminen kuin ennen tuoliin joutumista ... siinäpä onkin kysymys !!!
En minäkään usko että tuolle asialle on jotain helppoa ratkaisua, mutta käytännössä kannattaa varmaan kehittää jotain sietokykyä tuolle asialle. Ihmisten asenteita kun on vaikea ruveta yleismaailmallisesti muuttamaan.
Kun saavut johonkin tilaan johon tulee hiljaisuus niin voithan vain hymyillä ja tervehtiä ihmisiä. Luulisi että tilanne sen myötä raukeaa.
Olisi kuitenkin varmaan myös helpottavaa jos saisit joitain kavereita jotka hyväksyisivät sinut sellaisena kuin olet. Yritä olla masentumatta liikaa asian takia, koska sellainen saattaa karkoittaa ihmisiä entisestään.
Kysymyksiisi "saanko koskaan todellista ystävää" ja "miksi en voi olla tasa-arvoinen muiden kanssa" voi vastata vain sinä itse. Sinun täytyy itse asettaa tavoitteeksesi parantaa ystävätilannettasi.
Helppoa ratkaisua ei ole , tiedä itsekkin sen . Sietokykyä kyll se on kieltämättä pakostakin kasvanut , vaikka ei jaksa aina edes ymmärtää .
Se miksi ns. vammainen , pyörätuolissa oleva ihminen ei voisi olla tasa-arvoinen muiden kanssa , en voi vastata . Kyllä se täytyy lähteä ns. terveistäkin ihmisistä . Hyväksyä erilaisuus . Siinä on työsarka jonka eteen on vain taisteltava . Meillä , minullakin on oikeus elää !!!
Kyllä jo moniin asioihin tämä ympäristö , yhteiskunta luo jo tietyt asiat , ilman että niitä kykenisi muuttamaan vaikka haluaisi .
ASETTAA TAVOITTEET , NIITÄ ON VAIKEA ASETTAA JOS TIETYT ASIAT ON JO TIETYT TAHOT ASETTANEET ELI RIKKOA VAIN SITÄ MUURIA , SIINÄ ON TYÖ , SELVIÄNKÖ ...???
vähän kipsiin seurassasi vain ja ainoastaan sen vuoksi, etteivät haluaisi vahingossa sanoa jotain mikä loukkaa sinua. Neuvoa en oikein osaa antaa, mutta voisitko keksiä jonkin tavan, vaikka jonkin hauskan lausahduksen, jolla saisit ihmiset rentoutumaan ja olemaan vähemmän varuillaan seurassasi? En usko että kukaan täysjärkinen ihminen haluaa olla sinulle ilkeä vaan aivan päin vastoin.
Se on kyllä tosi , olen luonteeltani et tervehdin usein jos menen porukaan jossa on ihmisiä joita en ole nähnyt . Os pakenee paikalta ja usein olen yrittänytkin et rennolla puheela , laukaista . MUTTA , MIKÄ ON OLLUT TULOS ! On tosi vähän niitä jotka jäävät seuraani juttelemaan . Usein jos kysytään olenko ollut onnettomuudessa , kerron suoraa etten ja sairaus on vienyt minut tähän . Ja ihan yleistä mitä ensin kerron sairaus . Joidenki kanssa lähtee siitä . Niitä on vain liian harvassa .
Huumoeintajua on , siit ei ole puute . Saatan leikkisästi heittää itsestäni jotain tai muuta vastaavaa ... huomaisivat et ymmärrän . Työnikin puolesta jota olen aikoinaan tehnyt olen joutunut kokemaan laidasta laitaan erityyppisiä ihmisiä . Mutta usein ne tietyt tyypit jotka ei kuin hyväksyisi tai ei osaa kohdata minua , pahoittavat kuin en ymmärtäisi mitään mieleni .
Olen taistellut iteäni vastaa et hei vika ei oo minussa vaan niissä jotka eivät hyväksy erilaisuutta .
Millainen se sairaus on? Toimiiko sun kädet vielä hyvin, vai joudutko käyttämään sellaista jättimäistä joystickilla ohjattavaa pyörätuolia, ja kaikenmaailman hoitsut pyörii ympärillä? Eihän ne tuntemattomat ihmiset tiedä pystytkö puhumaan, tai oletko kehitysvammainen/invalidi. Surullinen fakta on se, että monet häpeilee kulkea sellaisen ihmisen kanssa. Yleensä sellaista ihmistä luullaa hoitajaksi tai perheenjäseneksi.
Ulkoisesti ei ole mitään sellaista mikä kiinnittäisi ehkä kammottavan pelon . Kädet toimii joten kuten , mut ei sitä edes huomaa . Jostikki on käytössä mut ei jättimäinen.
Hoitsut ei pyöri ympärillä , avustajat on mut ne tulee ovat aika huomaamattomia . Kommunikoin , enkä ole kehitysvammainen . Olen tavallinen nuori nainen . Ei ainakaan yksikään avustajistani häpeä . Pidän kiinni puhtaudesta , hiukset laitetaan , vaateen on siistit normaalit . Tavoitteista mitä on ollut ennen pidän kiinni , tietyt asiat ... Jalat ei toimi ,toiminta käsissä rajoittunutta ja tuet niissä . jotka kyll piloutuvat vaatetukseen .
Eli et pysty käyttämään sellaista tavallista pyörätuolia, vaan aina sähköistä, vai miten kotona liikut? Tuo liikuntarajoite on aina esteenä jonnekin lähtemiselle, ja ihmisten on aina katsottava sun perään. Onko se sun sairaus etenevää sorttia? Että huononeeko sun tila pikkuhiljaa? Minkäikäinen olet?
Mikä on tavallinen ? Siitäkin on niin monta käsitettä kuin on käyttäjää . Sähkäri , mutta tuolissa olo ei ole este vain hidaste . Kyllä mull on aina mukana avustaja , mutta hän on ja ei oo paikalla .
Anteeksi mutta nyt menee jo sille tasolle kysymykset etten halua vastata . Ikäloppu en ole .
Jos haluat laita mailiosoite , vastaan !
Missä asut ja oletko hyvännäköinen? Edes vähän sitä ikähaarukkaa 20-50 välillä? En kaipaa mitään sairasta jota syötetään pillillä.
JAA , en varmaan itse ole mikään arvostelia . Ulkonäkö tavallinen , erääs mistä monet muista . Pituus paino ok. ikä 20 - 50 puolessa välissä . Syön itse , mutta käytän pilliä !
Olen 170 cm pitkä hoikka nainen . Tummat silmät säkenöi , samoin tummat hiuksinen . Suhteellisen tavallinen , ulkonäkö .Meikkejä en käytä , sillä en tarvitse . Vaatetus huoliteltu siisti , asiallinen , tilanteisiin sopiva .
Suomalainen tummuudesta huolimatta . ... mitä vielä ???
Yksinäisyys , aikamoinen oravanpyörä .
Miten terveet ottavat pyörätuolissa olevan ihmisen vastaan ... torjuen .
Kykenen elämään ns. normaalia naisen elämää , ehkä arvostan vain eri asioita kuin terveet ja kävelevät ihmiset . En pidä tietyntyyppisistä oman napansa ympärillä pyöriöistä .
Mistä tiedät että sinut otetaan torjuen vastaan? Jos pystyt puhumaan normaalisti, liikuttamaan käsiäsi ja rullaamaan pyörätuolia itse, näytät normaalilta ja käyttäydyt normaalisti, niin ei siinä pitäisi olla ongelmaa. Mitä oikein kuvittelet/odotat? Että ihmiset tulisi sankoin joukoin luoksesi juttelemaan tuosta vaan? Eihän terveet ihmiset tule muille terveillekään juttelemaan tuosta vaan. Samalla tavalla ne voi saada kummeksuvia mulkaisuja. Sen takia ei muut, kuin ainoastaan ne rohkeimmat uskalla tulla juttelemaan, jos nekään...
Tiedän , mistäkö ? Nuori , liikun sähkökäyttöisellä tuolilla . Niin normaali käyttäytyminen , mutta se vain tuo kumman hiljaisuuden monissa tilanteissa . Se ettei ihmiset osaa ehkä suhtautua , eikö he tiedä miten ? En todellakaan kuvittele , odotan vain et minutki osattaisiin ottaa mukaan keskusteluun kuin muut . Helpompi on monen paeta paikalta .
Syyn jos toisen takia , koettu on !!!
Ei ne kädet sitten taidakaan toimia normaalisti ja niissä ei taida olla voimaa, kun sähkökäyttöisellä liikut. Ethän sä edes taida liikkua sellaisissa ryhmissä missä sut voitaisiin ottaa mukaan keskusteluun. Kulkisit sitten kaltaistesi kanssa, jos terveet pakenee paikalta. Kai liikuntavammaisillekin järjestetään tapahtumia, harrastejuttuja, tapaamisia? Varmaan seurakunnasta ja sosiaalikeskuksestakin saa jotain informaatiota.
Aikamoinen rasistinen kirjoitus , voimia ei myös itselläni ole . Minulla on myös oikeus tasavertaiseen elämään terveiden rinnalla . Enkä toden totta itse ainakaan pakene sinun kaltaistesi seuraan , mitä ne on ??? Jokainen oli liikuntavamma tai ei ei pitäisi lähteä erottelemaan . Ettei kolahda omaan nilkkaasi , SUHTAUTUMISESI KERTOO PALJON MYÖS ITSELLENI KUN LUKEE AIEMPIA KIRJOITUKSIASI EROTTELET KUIN IHMISET TIETTYIHIN LUOKKIIN .
Mielenkiinnolla haluaisin tavata kaltaisesi ihmisen , ihmisen jolla on tuon tyyppinen ajatusmaailma , kanta vammaisuuteen !