Kärsin ahmimishäiriöstä, bulimiasta toisin sanoen. Kärsin myös yllä mainitusta ilman oksennusta... Välillä tunnen olevani anorektikko, en syö mitään, juon vain vettä tai vihreää teetä ilman sokeria. Jotta jaksaisin otan aamulla kofeiinitabletin ja vitamiinin, tiedän ettei niitä saisi ottaa tyhjään vatsaan sillä limakalvot kärsivät ja seuraa kaikenlaisia kompikaatioita.
Koffuista vaan menee ruokahalu ja näläntunne katoaa.
Välillä on hyviä ja ns. terveellisiä kausia. Silloin syön terveellisesti, liikun paljon ja näytän paljon paljon paremmalta. Sitten taas tulee makean himo ja samalla tulee syötyä aivan liian paljon kaikkea muuta rasvaista. Sitten oksennetaan ja luvataan ettei enää ikinä tätä!
Tämän jälkeen jatkuu parin päivän täydellinen syömättömyys kunnes ahmin itseni lähes näännyksiin uudestaan. Maha on kuin 9 kuulla raskaana ja naama täynnä finnejä, stressistä ja kaikesta huonosta elämänlaadusta.
Olen puhunut lääkäreiden kanssa, olen hakenut apua. Äitini tietää, poikaystäväni tietää... MINÄ TIEDÄN!
Tämä kaikki on vain niin paljon minua vahvempaa!
Toivottavasti vielä jonain päivänä paranen tästä oravanpyörästä, sillä tämä on niin suurta tuskaa..
Koffuista vaan menee ruokahalu ja näläntunne katoaa.
Välillä on hyviä ja ns. terveellisiä kausia. Silloin syön terveellisesti, liikun paljon ja näytän paljon paljon paremmalta. Sitten taas tulee makean himo ja samalla tulee syötyä aivan liian paljon kaikkea muuta rasvaista. Sitten oksennetaan ja luvataan ettei enää ikinä tätä!
Tämän jälkeen jatkuu parin päivän täydellinen syömättömyys kunnes ahmin itseni lähes näännyksiin uudestaan. Maha on kuin 9 kuulla raskaana ja naama täynnä finnejä, stressistä ja kaikesta huonosta elämänlaadusta.
Olen puhunut lääkäreiden kanssa, olen hakenut apua. Äitini tietää, poikaystäväni tietää... MINÄ TIEDÄN!
Tämä kaikki on vain niin paljon minua vahvempaa!
Toivottavasti vielä jonain päivänä paranen tästä oravanpyörästä, sillä tämä on niin suurta tuskaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minäkin kärsin suunnilleen samasta kuin sinä. Tänään vedin kokonaisen keksipaketin ja hirveän läjän näkkileipää ja loppupäivän aion olla syömättä. Huomenna syön luultavasti pelkkää salaattia ja muutaman hedelmän ja käyn kävelyllä ja juoksemassa.
Hyvä että olet hakenut apua! Itsekin olen käynyt lekurin juttusilla. Pitäisi vaan saada normaali syöminen onnistumaan.
Tsemppiä!
Mä olen kärsinyt bulimiasta ja anoreksiasta n.2,5 vuotta eli raivostuttavan kauan...
olin eilen ekaa kertaa nuoriso psykiatrin luona ja tuntu helpottavalta=)
oon 16 vuot ja mulla on poikaystävä joka tietää tästä sairaudesta mutta vanhemmille en oo uskaltanu myöntää mut arvaillu ne on ja siskoki on arvaillu mut niille en halua myöntää milloinkaan...eilen mulle määrättiin lääkkeit ja kävin sitte tänää ostaa ne ja huomen alotan=)
oon kuullu paljo et niist on apuu kysykää teki lääkkeitä...
okei onhan niissä mukavia sivuvaikutuksia =(
pahoinvointii,haluttomuutta siis seksi...,hikoilua,huimausta,ahdistuneisuutta ja ripulia yms...=)
no toivottavast auttaa=)
parantumisia teille=)
koittakaa kestää tsemppiä!
kirjoitellaan...
mäkin vedin tänään muute kaks keksipakettia,suklaalevyn,puol kiloo karkkii,näkkärii ja suklaa joulupukin et kalliiks tulee...meni joku about 10 euroo=(ja oksensin kaikki!
sairas ku oon.
varokaa ette te joudu samoihin määriin....
mun on muuten ainakin turha lupailla ittelleni mitää suuria tavotteita kuten ilman karkkii,terveellinen ruokavalio ja liikuntaa paljon ku tiiän et sitä enemmän yritän olla terve sitä pahempi ahmimiskohtaus on tai ainaki yleensä...=(
mut lopettelen nytte sitte ku pitää mennä poikaystävälle syömään...
sen kaa ei muuten tuu oksenneltuu ainakaa yleensä=)
Tuli mieleen, että mäkään en oksenna kun poikaystävä on läsna, tai äitini tai kukaan muu ihminen. Mua hävettää silloin suunnattoman paljon.
Poikaystäväni on ottanut ehkä hieman typerän asenteen, mutta näyttää toimivan minun suhteessani, siis ainoastaan silloin kun hän on läsnä. Nimittäin hän ei voi sietää oksentamistani, ei onneksi uhkaile jättää tms, vaan on rakastava ja yrittää kaikin tavoin kannustaa. Silti teen sitä, mutta se mitä hän tekee on seuraavanlaista: kun syön paljon ja menen vessaan hän avaa oven väkisin ja mikäli on saanut minut kiinni itseteosta laittamassa sormia kurkkuun hän tulee viereen pytylle ja alkaa tehdä samoin! Sairasta! Kerran hän on jopa oksentanut, se oli todella kamalaa katsottavaa. Pari kertaa hän on myös lähes väkisin pakottanut minut oksentamaan hänen läsnäollessa, en minä pysty siihen jos joku on lähellä, riittää että on toisessa huoneessa ja mä en syö mitään tai juon vain vettä koko ajan.
Bulimiakohtauksia tulee silloin kun ja jos jään yksin vaikkakin illaksi tai päiväksi. Kauppaan on pakko mennä satoi tai paistoi ja ostaa vähintään 20 eurolla herkkuja (keksejä, SUKLAATA, jäätelöä, karkkia, pullaa, sämpylöitä jne jne) niitä sitten ahmin yksin tvtä katsoessani yksi toisensa perään. Tulee paha oli ja juon ainakin litran lämmintä vettä, jotta oksennus sujuu helpommin, joskus olen jopa laittanut veteen suunnattoman paljon suolaa jottei olisi tarvinnut kauaa pinnistellä oksennusta.
Inhoan tätä kaikkea! Inhoan itseäni. Onneksi nyt minulla on selkeämpi tavoite laihduttamisen suhteen, ja kannustavat läheiset jotka eivät turhia paapoile, että onpas tuo raukka tuo tyttö voi voi voi, vaan ottavat niskasta kiinni ja vievät sinne minne pitää. Aiemmin protestoin mutta nyt olen tajunnut, että se mitä he tekevät on vain ja ainoastaan suurta rakkautta ja suunnattomaa huolta ja kärsimystä.
Jaksamisia teille!