Juuri katselin salkkareiden uusintaa, jossa Emma löytyi bilettämästä eikä suostunut Romeolle kertomaan missä lapsi on. Emma on valmis jättämään lapsensa puolitutulle hoitoon, koska ei itse jaksa. Jännityksellä odotetaan maanantain jaksoa, onkohan Emma jättänyt lapsensa yksin kotiin?
Kuinkahan moni teiniäideistä uskaltaa tunnustaa olevansa samassa tilanteessa?
Valitettavasti tämmöiset tapaukset ovat hyvin yleisiä, vaikka niistä ei puhutakaan ääneen ja mielestäni on hyvä, että näinkin suositussa tv-sarjassa kuin salkkareissa on otettu esiin teiniäitiyden raskaus. Ehkäpä nämä tyttäret täälläkin miettisivät, kuinka raskasta lapsen hoitaminen loppupeleissä on. Ei äitiys ole pesti, jota hoidetaan niin kauan kun se on kivaa ja sitten jätetään lapsi -lähes tulkoon kenelle tahansa- hoitoon. Valitettavasti sellaista sattuu ihan oikeassakin elämässä, itsekin tiedän tapauksia.
Kuinka moni oikeasti miettii sitä, että entä jos ei vain jaksa?
Kuinkahan moni teiniäideistä uskaltaa tunnustaa olevansa samassa tilanteessa?
Valitettavasti tämmöiset tapaukset ovat hyvin yleisiä, vaikka niistä ei puhutakaan ääneen ja mielestäni on hyvä, että näinkin suositussa tv-sarjassa kuin salkkareissa on otettu esiin teiniäitiyden raskaus. Ehkäpä nämä tyttäret täälläkin miettisivät, kuinka raskasta lapsen hoitaminen loppupeleissä on. Ei äitiys ole pesti, jota hoidetaan niin kauan kun se on kivaa ja sitten jätetään lapsi -lähes tulkoon kenelle tahansa- hoitoon. Valitettavasti sellaista sattuu ihan oikeassakin elämässä, itsekin tiedän tapauksia.
Kuinka moni oikeasti miettii sitä, että entä jos ei vain jaksa?
Vastaukset 23
Vanhimmat
kannusta ketään ryhtymään teiniäidiksi, mutta kyllä tuo viesti oli aikamoista soopaa..
Kuka nyt HEI IHAN AIKUISTEN OIKEESTI ottaa mallia jostain tv-sarjasta, varsinkaan niin pohjanoteeraus-showsta kuin mitä Salatut Elämät edustaa?
Samalla meiningillä voitaisiin sitten tehdä roolimalleja ja vertauksia että kaikki muutkin ihmiset sekoilevat/käyttäytyvät kuten Salattujen elämien homot, heterot, miehet, naiset, nuoret ja aikuiset.
Ei kai nyt kukaan normaalijärjellä varustettu otakaan mallia ohjelmista. (Aikuisten oikeasti -termiä tuntuu käyttävän juuri ne, joilla sitä aikuisten ymmärtämystä ei taida vielä olla? Typerä lausahdus, joka olisi saanut jäädä keksimättä.)
Mun mielestä kirjoitaja vaan heitti ilmoille tuon tosiasian, ettei vauvan saanti ole pikkujuttu, että väsymys saattaa iskeä. Eikä tämä koske PELKÄSTÄÄN teiniäitejä, kyllä ne vanhemmtakin äidit väsyvät ihan samalla tavalla. Persoonakohtaisesti. Ja synnytysmasennus - ei se katso sitä, minkä ikäiseen synnyttäjään se iskee.
HYVÄ ETTÄ ASIOISTA KESKUSTELLAAN, vaikka jonkun ohjelman innoittamana, jos ei muuten saa sanotuksi :)
En ole teini, enkä äitikään, mutta tunnen kyllä yhden pahan synnytysmasennuksen läpi käyneen ja muita lievempiä tapauksia.
Itse olen ex teiniäippä eikä todellakaan tullut mieleeni jättää lasta ventovieraalle saatikka yksin.
Ja mielestäni tollanen väite ei kuulu teiniäiti palstalle, sillä tollasia ihmisiä löytää tasan tarkkaan joka ikäluokasta yhtä paljon.
Tiedän, että synnytysmasennus voi iskeä minkä tahansa ikäiseen ihmiseen. Toisaalta näkisin taas, että nykyään on nuorten pahoinvointi lisääntynyt paljon, sekä tytöillä että pojilla, voisin jopa heittää ilmoille kysymyksen, onko nuorilla suurempi riski masentua synnytyksen jälkeen, varsinkin jos on aikaisemmin ollut mielenterveystaustaa. Tämä on tietysti kärjistettyä, mutta se onkin vain pohdintaa ja arvailua.
Siksi kirjoitin viestin tänne, koska salkkareissa on Emma on teiniäiti ja halusin juuri tällä palstalla herättää ajatuksia tästä. Koska ko. salkkareiden jaksossa Emma halusi lähteä bilettämään ja lähtikin, rave-bileisiin, jotka ovat ainakin minun käsitykseni mukaan enemmän nuorison juttu ja muutenkin ylipäätänsä bilettäminen on enemmän nuorison juttu, kun vanhempien ihmisten..
Siis tämä on vain minun näkemykseni ja asioista saa olla eri mieltä ja mielipiteensä saa ja pitääkin tuoda julki. On sitten vain eri asia, kuka ottaa kenenkin mielipiteestä palkokasvit nenäänsä. Asiallista keskustelua toivoin asian tiimoilta, en mitään kuittailua aiheen lapsellisuudesta tms.
Voi jestas sentään, Emma on fiktiivinen henkilö.
löytyy oikeasta elämästä montakin, ovat vain piilossa.
niin, mistähän noille fiktiivisille saippuasarjan hahmoille tulee malli.. ellei sitten oikeasta elämästä...?
ai et oikeasti tiedä yhtään mutta silti voit selittää tommosta? Mee kotiis kasvamaan.
Ja noita BILETTÄVIÄ äitejä löytyy joka ikäluokasta. turha tulla jauhaan tänne jostain roolihahmosta. Joo, varmaan joku teiniäippä oikeasti tekeekin noin, mutta kyllä se on harvinaista. Ellet itse ole useampaa nähnyt niin ei tratte ottaa kaikke tosissaan mitä tällaisilla palstoilla kerrotaan.
ai että bilettäminen on vain nuorien juttu..juupa juu..niitä on kyllä vanhempia kin äitejä jotka bilettävät jopa enemmän kun nuormmat!!ihan kokemuksesta tiedän!!!
lukemasi...
"minun käsitykseni mukaan enemmän nuorison juttu"
Huomaa sana ENEMMÄN!
Mä myönsin sosiaaliämmille, etten jaksa. Lapsi otettiin huostaan, ja tällä viikolla se on muuttamassa isänsä luokse. Tyttäreni on vähän yli vuoden vanha.
Silti mä en jaksa enää tuntea syyllisyyttä asiasta: sillä on nyt toistaseks parempi olla tutun ihmisen luona, joka pystyy antamaan sille parempaa turvaa kun mitä mä voisin juuri nyt. Käyn kahdella eri psykologilla.
Silti ei pidä koskaan yleistää, että juuri nuoret äidit ei jaksa. Kaikenikäisistä löytyy kaikenlaisia tapauksia. Itsestään se vain loppujen lopuksi riippuu.
vanhemmuuttaa osoittaa myös se, että myöntää sen ettei jaksa. Ja hakee apua.
Tuo oli kyllä nyt aika paksua tekstiä minusta..
Sain esikoiseni, (tyttäreni) 16-vuotiaana.
Ikäni puolesta sain osakseni paljon halveksuntaa ja aina oltiin joka käänteessä haukkumassa itsekkääksi pennuksi ja ties miksi.
"Teiniäiti" on rumin sana, jonka tiedän ja vaikka se olikin aikoinaan ihan oikea nimitys minulle, pidän sitä hyvin halventavana sanana.
Minun kohdallani ikä ei vaikuta siihen, millainen olen huoltajana.
Lapsena hoivailin eläimiä ja muutenkin tuppaan huolehtimaan pienimmistä parhaan taitoni mukaan.
Kun nuorena sain huomata olevani pieniinpäin, ajatukset olivat ensiksi hyvin negatiivisia.
Uskoin vakaasti, etten selviä lapsen kanssa, koska niin minulle sanottiin. Kukaan ei rohkaissut tai tukenut, aina vain halveksittiin ja poljettiin.
Pidin kuitenkin pikkuiseni, sillä pelkkä ajatus oman lapsen tappamisesta oli minulle liikaa.
Pikkuinen tyttäreni on parasta, mitä minulle on koskaan suotu, mutta minä en olekkaan koskaan ollut järin viehättynyt bilettämisestä ja sen sellaisesta.
Vauvan kanssa kotona oleminen oli ainoa oikea tapa viettää iltaa.
Lapsen myötä menetin kerta heitolla kaikki "ystäväni", mutta eipä se pahasti kirpaissut.
Vanhempanikin yrittivät pakottaa minua tekemään abortin ja välimme viilenivät pariksi vuodeksi.
Vasta, kun tyttöni täytti kolme, vein hänet
vanhempieni luokse joulujuhliin.
Nyt suostui äitini olemaan "mummo" ja vanhempani olivat aivan ihastuneita pikku prinsessaani.
Hieman tuntui katkeralta ja olisi kyllä tehnyt silloin mieli sanoa, että mites ihmeessä se isovanhemmuus nyt yhtäkkiä teille maistuu?
En kuitenkaan sanonut, vaikenin vain ja annoin anteeksi, vaikka kirpaisikin vähän.
Muiden ihmisten ilkeyden vuoksi leikkipuistoihin ei tullut mentyä kovin usein.
Eräskin täti kysyi minulta kerran, että onko tuo pikkusiskosi?
Ei halunnut enää jutella minulle, kun vastasin, että ei, kun se on mun tyttöni.
Hassua, mutta silloin se satutti aika pahasti.
Olin jotenkin huonompi, aliarvoisempi kuin muut.
En saanut olla äiti omalle lapselleni, koska olin siihen "liian nuori".
Minusta oli vain hyvä, että sain lapsen niin nuorena, sillä silloin osasin todella nauttia lapsenhoitamisesta.
Ja en ole katunut ainuttakaan päivää lapseni syntymän jälkeen päätöstäni, päinvastoin, onhan hän sentään kallein aarteeni ja elämäni valo.
Elämäni olisi kamalan tyhjää ja pimeää, jos olisin hänestä luopunut, siksi, koska olin "liian nuori" olemaan äiti.
Jaksamisen kanssa minulla oli alussa vähän vaikeuksia, kun lapsen kanssa olin aivan yksin, eikä ollut minkään näköistä tukiverkkoa.
Selvisimme kuitenkin.
Omaa lastani en ole antanut hoitoon kenellekkään
edes muutamaksi tunniksi.
Tähän saattoi vaikuttaa hyvinkin paljon se, mitä äitini sanoi, kun vielä odotin.
Hoidat sitten pentus ite, etkä tuo sitä tänne mun riesakseni.
Pentuni tosiaan hoidin itse.
En käsitä sitä, minkä vuoksi lapsi täytyy hankkia, jos haluaa vielä elää "vastuutonta elämää".
Itse otin tytyn aina mukaan sinne minne menin, minulla kun ei ollut ketään, jonka luokse olisin voinut viedä tytyni hoitoon, enkä halunnutkaan hoitajaa. Tuntui luonnolliselta ottaa lapsi mukaan kauppaan, kirjastoon, kävelylle jne.
Vaikeuksia minulla on ollut, mutta niistä olen selvinnyt. - YKSIN.
Odottaessani en muuta ajatellutkaan, kuin sitä että "mitä jos en jaksakkaan"?
Jaksoin, hyvin on sujunut ja ihan turhaan pelkäsin ja kuuntelin muiden ihmisten
pelotteluja ja uhkailuja.
He vain halusivat iskostaa päähäni sen, että minusta ei ikinä tule hyvää äitiä lapselleni.
Mutta, hähää, tulipas sittenkin. :)
no joo onhan salkkareissa ihan hyäv esimerki mutta eiköhän siinä voisi yhtä hyvin olla joku 30v nainen, emman tilaksi??
HUOM! ei kaikki nuoret äidit ole tuolaisessa tilanteessa!! Ja MUISTAKAA että on myös vanhempia äitejä jotka ovat myös tuolaisissa tilanteissa!! että ei se ole aina vaan ne NUORETÄIDIT!! ärsyttää tuolainen yleistäminen!!
-en väitä että ei olisi "huonoja nuoria äitejä mutta yhtä lailla on niina vanhoja kin äitejä!!
...Juttu että meidän elämässä on Salatut ELämät...Me nuoret voimme katsoa malliesimerkkiä, että kaikki kolmekymppiset äitit on kuin Kivirannan Laura, rauhoittavia syövä heikkohermo joka on häätänyt jo yhden lapsistaan austraaliaan asti ja nuorempi saa kuulla äitinsä ainaista huutoa...Ja sitten on tietysti aina niin ihana Ulla Taalasmaa minkälaisia tietenkin kaikki 50-60 vuotiaat naiset ovat...hurahtaneita pöhköjä! Kerta kaikkiaan siunaus meille kaikille että salkkarit on meidän elämässä esimerkkiä näyttämässä
voivoi, kun kaikki pitää ottaa niin tosissaan.. keskustelua tässä kaivattiin, eikä sitä että teiniäidit haukkuu vanhusäitejä ja toisinpäin..
niinkuin on sanottu, kyllä väsymystä löytyy äidistä kuin äidistä, oli minkä ikäinen tahansa..
ehkäpä kirjoittaja halusi vain herättää ajatuksia, eikä vattuilua puolin ja toisin.
..jos otat(-minävainen-) itseesi sen elämän tosi asian ettei vanhemmillakaan äideillä mene aina hyvin. On velka huolia, masennusta, työstressiä, avioeroja, mies sotkuja jne... Ja valitettavasti salkkarit tuo tämänkin puolen esiin, mutta teillä vanhemmilla näyttää vaan olevan kova halu aina ottaa keskustelun aiheeksi teiniäitiyden huonot puolet ja vielä kaiken lisäksi yleistätte kaikki nuoretäidit samankaltaisiksi huumeita käyttäviksi koulusta lintsaajiksi. Ja jos joku sattuu muistuttamaan, että ei ne kaikki asiat siellä toisessakaan päässä aina hyvin ole, niin heti ollaan hernettä sinne nenään laittamassa. Kyllä se olet sinä ainut joka ei nyt osaa rakentavaa keskustelua käydä.
laura kiviranta olisi ollut nippanappa kymmenen saadessaan esikoisensa, joka on lähes 2kymppinen... jotain rajaa;)
Mutta toisaalta osaa ne "aikuisetkin" äidit laiminlyödä lapsiaan ihan yhtälailla. Vanhemmat törttöilee ihan siinä missä nuoretkin, mäkin olen ihan omin silmin nähnyt miten "kypsät" äidit mokailee vaikka bilettämisen tai ihan minkä muun asian kanssa. Nuoret vaan mokaa ehkä useimmiten epäkypsyyttään, vanhemmat taas jonkun muun syyn takia. Mutta nuoria äitejähän katsotaan ihan eri lailla että mahdollisista mokista voidaan sit tehdä mahdollisimman suuri haloo. Itsekin huomannut..
Oon ite teiniäippä tai no en oikeestaan enää mut voin myöntää et ei mun muksun kanssa ole ollut raskasta.Ja jos hoitoon oon halunnut pistää niin ei todellakaan mene kellekkään ventovieralle ihmiselle vaan menee si mun vanhemmille.Mulle lapsi on kaikki kaikessa,enkä ikinä kyllästy mun lapseen. Mut on niitä tapauksia kyllä ettei kaikki jaksa,riippuu tapauksesta.Mut samanlailla vanhemmatki vanhemmat väsyy ja ei jaksa valvoa ja olla,et ei tartte yleistää et suurinpiirtein pelkästään teiniäidit on väsyneitä ja jättää lapsen ties kelle.
ja tässä romeossa eli ISÄSSÄ ei tietenkään ole mitään vikaa, on siittänyt lapsen, eronnut äidistä, valehtelee tyttöystävälle ja kaiken huipuksi on diileri! eli jospa unohtaisimme nämä saippuasarjat ja keskittyisimme oikeisiin asioihin.
itse sain lapseni 19-vuotiaana. Poika on minun ja hänen isänsä päivien ilo ja valo. Päivääkään en vaihtaisi pois. Välillä ainoastaan harmittaa se kuinka hankalaa on lähteä kyläilemään, kun täytyy pakata miljoona ja yksi laukkua matkaan, mutta sitä se on. Kun mieheni on töissä, lähdemme udein naapurikunnalle kyläilemään. Monesti olen nauranut sitä, kuinka naapurin mummo on vahtinut ikkunassa, kun olen lasta turvaistuimeen laittanut ja laukkua laukun perään autoon lastannut. Se on varmasti luullut, että nyt ne lähtee.
Teiniäiti on minusta ruma sana. Se on oikeastaan aika halventava. Minä olen aina pitänyt itseäni vain äitinä, ilman lisä nimityksiä. Kukaan ei ole vielä kohdellut minua teiniäitinä, vaan tasavertaisena äitinä minua vanhempien äitien kanssa.
Lapsia tehdään kun siihen ollaan valmiita. Kaikki eivät ole samanikäisiä niitä tehdessään. Eiköhän se ole jokaisen oma asia kuitenkin loppujen lopuksi. Tosin itsekin kauhistelen jos näen jonkun 16 vuotiaan maha pyöreänä. Mutta se ei ole minun asiani eikä minulla ole oikeutta arvostella häntä tai hänen valintojaan.
Itse otab vastaan asiallista palautetta, mutta jos joku välttämättä haluaa kohdistaa minuun haukkumisia tai muuta vastaavia niin odotan HYVIÄ perusteluita siihen, miksi hän tietäisi paremmin minun elämästäni kuin minä itse.
Sun kanssas. Ethän ole tosissasi? Mun mielestä olis tosi hyvä että salkkareissa otettais esille vanhat ensiäidit jotka pahoinpitelee lastaan.
Mä en ole tosissani.
Laura on pahoinpidellyt Saulia, kun se oli vauva.