Koska päätit tarvitsevasi

Odotin liian kauan, puristin kädet nyrkkiin ja en todella tunnustanut väsymystäni. Ehkä huomenna kerron lisää.

Hei!

Olen itse sairastanut masennusta jonkin aikaa. Sanoisin,että elämä on pahimmillaan tosi kurjaa, mutta voin lohduttaa, että se menee ajallaan ohi kun jaksaa yrittää. Se aika vaan tuntuu joskus niin kamalan pitkältä. Kyllä se on kaikkien voimien ja elämähalun kadottaminen. Petollinen sairaus, jonka kanssa on sitte vaan elettävä. Itselleni sepramit eivät tehonneet, mutta sekin on yksilöllistä kenelle käy ja kenelle ei. Nyt tällä hetkellä minulla on uusiutunut masennus ja joka kerta tuntuu, ettei tästä selviä, mutta kummasti sitä vaan hoitojen avulla pääsee eteenpäin. Sitä niin helposti itse ainakin käpertyy itseensä eikä halua näyttää sitä huonoa oloa muille. Tuntuu kun ettei halua vaivata muita. Kyllä se jossain vaiheessa helpottaa kun saat oikeanlaisen hoidon. Enempää en nyt keksi sanomista kun, että voimia sinulle, elämä on kuitenkin niin lyhyt että täytynee yrittää vain porskutella eteenpäin. Oikein hyvää jatkoa sinulle ja paljon paljon elämänvoimaa.

Masennus oli kehittynyt minulle salakavalasti. Tavallaan tiesin asian jo pitkän aikaa (useamman vuoden), mutta vasta masennuksen symptoomin - passiivisuuden aiheuttaman taloudellinen ahdinko sai minut hakemaan apua.

Sepram aloitetaan pilottikuurilla joka on 10-20 mg/vrk, mutta oman kokemukseni mukaan sitä tarvitaan jatkossa vähintään 0.3 mg/kg, jotta se todella puree. Vaikutuskin näyttäisi tulevan hitaasti. Tuoteseloste toteaa siihen kuluvan 2-4 vkoa, mutta joku täällä puhui joppa kohdeksasta vkosta. Itselläni ensimmäiset vaikutukset tulivat jo kahden viikon sisällä.

Jos menet säikeissä sivun tai kaksi taaksepäin, niin sieltä löytyy parikin säiettä omistettuna Sepramille ja sen käytölle. Sepramin vaikuttava aine on sitalopraami, joka muodostuu 50% S-sitalopraamia (=essitalopraami)ja 50% R-sitalopraamia, joista vain ensinmainitulla on antidepressiivinen vaikutus. Sitalopraamin puoliintumisaika on 35 tuntia eli konsentraatio ihmisessä kasvaa 24 tunnin annostelujaksolla. Samalla luvanhaltijalla (Lundbeck) on myös Cipralex-niminen lääke, joka on puhtaampaa essitalopraamia, mutta hintakin on luokkaa kymmenkertainen.

Kokeile lääkettä. Et menetä mitään. Äläkä luovuta heti vaan odota vaikutusta jopa tuo 8 vkoa. Itseläni olo on helpottunut. Passiivisuuskin tuntuisi alkavan helpottaa, kun paha olo väistyy, mutta - ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Toiset päivät ovat parempia kuin toiset. MSyviä kuoppia ei enää ole.

lääkettä ekan psykiatrilla käynnin yhteydessä, kun todettiin keskivaikea masennus. Totesin, että olin kärsinyt masennuksesta 25 vuotta!, en koko ajan, mutta vuosittan uusiutuen. Sosiaalinen fobia paniikkipiirtein pakotti ottamaan lääkkeet käyttöön, koska en olisi enää pärjännyt arkielämässä. Sama Sepram vaikutti siis molempiin sairauksiin. On ollut hyötyä ja olen käyttänyt niitä yli vuoden ajan. Olen aina taistellut lääkityksiä vastaan, mutta lopulta oli annettava periksi ja tajusin, että turhaan olen pelännyt lääkitystä.

Itsellä ei ollut lääkkeen suhteen epäselvyyttä kun sairaus alkoi niin nopeasti ja rajusti. Eka lääke (Remeron) ei paljoa auttanut, mutta toinen (Seroxat)toimi hyvin. Ensimmäisellä viikolla oireet oikeastaan pahenivat ja sivuvaikutuksena oli väsymys, palelu ja käsien pistely. Sen jälkeen alkoi parantuminen. Kolme viikkoa Seroxatin aloituksen jälkeen oli jo normaali hyvä olo. Siitä on nyt 8 kk ja ennen joulua on edessä lääkkeen purkaminen.
Tsemppiä sinulle! Pahimpaan aikaan olo oli todella huono mutta hyvin olen parantunut.

ihanaa että jaatte kokemuksianne, helpottavaa kuulla että tästä on oikeesti tie takaisin "huolettomampaan" elämään. Yksi syy miksi en ole vielä sepramia aloittanut on että välillä tosiaan viikkokin menee iloisesti ilman suruja ja ahdistusta. Silloin sitä ajattelee että "jee, parantuminen on alkanut, tästä se lähtee, hyvä etten aloittanut lääkkeitä"..mutta sitten se taasen iskee, kauhee pettymys. Jotenkin olen alkanut tajuamaan että ehkä tarkoitus ei olekaan elää tällaista vuoristorataa (vaikka tunteita ei saakaan pelätä ja on ihan hyvä että niitä joskus voimakkaasti tuntee ja yrittää purkaa)vaan muistaa että vuosia sitä on elänyt ilman pahaa ahdistusta, pelkoja ja paniikkia,positiivisena, ja se on se "oikea" minäni. Sitä vaan alistuu tällaiseen oloon, ajatellen että no, ehkä se sitten on tällasta lopun elämää. Elämää joka tuntuu aivan liian raskaalta. Nopeasti unohtaa millaista joskus on ollut. Ja pelkää tosiaan ettei ikinä enää palaa. kiitos vielä teille viesteistänne:)

Eli napsin välillä puolikasta Temestaa pahimpaan ahdistukseen, kysyisinkin teiltä jotka tietoisia että onko tämä "rankempaa" kuin että jos aloittaisin sepram kuurin ja jättäsin temestat pois..? I know, säälittävää..