Mielestäni on hämmästyttävää, että ihmiset (tyhmätkin:) osaavat ajaa autoa. Erityisesti tällä palstalla useat tuntuvat olevan oikeita ajotaitureita --jopa kutsuen itseään "autoilijoiksi" (hassu sanonta:) -Ilmeisesti viitaten elämäntapaansa kulkuvälineen ahkerana käyttäjänä.
Minun mielestäni autoilu on huomattavan hankalaa: Kolme erilaista poljinta kahdelle jalalle, vilkkuja ja vipuja, vaihteenvaihtoa, ohjauspyörä... Useita näistä pitää käyttää ajaessa SAMAN AIKAISESTI ja tarkasti toimintoja toisiinsa ajoittaen. Kaiken lisäksi tuo kaikki on vielä sivuasiaa! Ympäristön havainnointi on pääasia. Muut kulkijat, risteykset ja tien mutkat, liikennesäännöt ja merkit... Kaikki tämä usein tehdään suuressa nopeudessa! Hämmästyttävää.
Minulla on ollut ajokortti(ekalla kerralla inssistä läpi!) reilun vuoden. Olen ajanut autoa ehkä 12 kertaa. Jännitän autolla ajamista paljon enkä todellakaan tunne hallitsevani kulkuneuvoa kovinkaan hyvin. TIEDÄN kuinka autolla ajetaan/pitäisi ajaa, mutta ei autoa tiedolla ajetakaan vaan TAIDOLLA!
Taidolla, jota minulla ei juuri vielä ole...
Esimerkiksi liikkeellelähtö tuottaa minulle(uskokaa tai älkää!) ajoittain ongelmia. Joskus en saa autoa liikkeelle sitten millään, sammutan sen tahtomattani vaikka 13 kertaa samaan risteykseen. Hassua on, että toisena päivänä liikkeellelähtö sujuu täysin ongelmitta, enkä edes tiedosta tekeväni mitään eri tavalla. Tämä saa minut epävarmaksi ajamisen suhteen!
Tiedän toki, harjoittelemalla oppii ja ajamisen toiminnot rutinoituvat harjoittelun myötä. Mutta harjoittelu ei juuri houkuttele, kun välillä saa kokea ahdistavia hetkiä!
Haluaisinkin kuulla muiden --taitureiden kuin tumpeloidenkin kommentteja ja hyödyllisiä neuvoja ym. Ja olisi mukava tietää onko muillakin samanlaisia ongelmia ja ajatuksia.
Ja kiireiset, kuinka paljon kiroilette takanani kun jään vihreisiin valoihin sammuttelemaan autoa??! En vain aina yksinkertaisesti osaa!
Minun mielestäni autoilu on huomattavan hankalaa: Kolme erilaista poljinta kahdelle jalalle, vilkkuja ja vipuja, vaihteenvaihtoa, ohjauspyörä... Useita näistä pitää käyttää ajaessa SAMAN AIKAISESTI ja tarkasti toimintoja toisiinsa ajoittaen. Kaiken lisäksi tuo kaikki on vielä sivuasiaa! Ympäristön havainnointi on pääasia. Muut kulkijat, risteykset ja tien mutkat, liikennesäännöt ja merkit... Kaikki tämä usein tehdään suuressa nopeudessa! Hämmästyttävää.
Minulla on ollut ajokortti(ekalla kerralla inssistä läpi!) reilun vuoden. Olen ajanut autoa ehkä 12 kertaa. Jännitän autolla ajamista paljon enkä todellakaan tunne hallitsevani kulkuneuvoa kovinkaan hyvin. TIEDÄN kuinka autolla ajetaan/pitäisi ajaa, mutta ei autoa tiedolla ajetakaan vaan TAIDOLLA!
Taidolla, jota minulla ei juuri vielä ole...
Esimerkiksi liikkeellelähtö tuottaa minulle(uskokaa tai älkää!) ajoittain ongelmia. Joskus en saa autoa liikkeelle sitten millään, sammutan sen tahtomattani vaikka 13 kertaa samaan risteykseen. Hassua on, että toisena päivänä liikkeellelähtö sujuu täysin ongelmitta, enkä edes tiedosta tekeväni mitään eri tavalla. Tämä saa minut epävarmaksi ajamisen suhteen!
Tiedän toki, harjoittelemalla oppii ja ajamisen toiminnot rutinoituvat harjoittelun myötä. Mutta harjoittelu ei juuri houkuttele, kun välillä saa kokea ahdistavia hetkiä!
Haluaisinkin kuulla muiden --taitureiden kuin tumpeloidenkin kommentteja ja hyödyllisiä neuvoja ym. Ja olisi mukava tietää onko muillakin samanlaisia ongelmia ja ajatuksia.
Ja kiireiset, kuinka paljon kiroilette takanani kun jään vihreisiin valoihin sammuttelemaan autoa??! En vain aina yksinkertaisesti osaa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei muuta kuin ajoa paljon ja pelko pois ihan reilusti vaan. Älä panikoi ota ihan rauhassa kaikki tilanteet, mitkä tulee eteesi, keskity kerralla vain yhteen ja sitten taas seuraavaan jne... Aja paljon kaupungissa, maantiellä ja moottoritiellä ja ajele myöskin pimeällä ja opettele valojen käyttökin hyvin.
Kiva ja sympaattinen kirjoitus! Kerrankin joku ilmoittaa olevansa kokematon ja tekevänsä virheitä.
Motorisesti auton ajaminen on konstikasta. Tosin vielä vaativampaa on moottoripyöräily, koska siinä on huolehdittava vielä tasapainostakin.
Vai ei harjoittelu houkuttele? Mutta käsitin että kuitenkin haluaisit olla hyvä kuski! Tee kuten vanhukset siellä ajajauransa toisessa päässä: ajelet valoisaan aikaan, tutuissa ympäristöissä ja ruuhka-aikoja välttäen. Ilmeisesti ajaminen ei ole sinulle välttämätöntä työ- tai opiskelumatkojen vuoksi, joten treenaamaan on lähdettävä varta vasten. Kirjekursseilla ei autonkäyttöä opita, mutta tekemällä varmasti. Varmuus lisääntyy ja voit ulottaa automatkojasi laajemmalle ja erilaisiin olosuhteisiin.
Otsikkosi "en osaa aina ajaa" on hyvä motto kenelle tahansa meistä. Marcus Grönholmkaan ei osaa aina ajaa, vaan ylittää joskus omat rajansa, tai ainakin autonsa rajat.
Osaan juuri käynnistää auton ja lähteä sillä niin etten sammuta sitä.
Kun ajat moottoritienopeuksia, niin yritä laittaa 2.vaihdetta silmään tai 1.vaihdekkin käy, mutta ei taida mennä päälle. Näin kun pysäytät auton moottoritiellä niin siinä säästyy jarrut ja sitten se on osana taloudellista ajotapaa, varsinkin näin, kun on talvi tuloillaan niin se on turvallistakin pysäyttää auto moottorijarrutuksella.
Laita ensin koneeseen noin 4000-5000rpm ja sitten kyktintä ylös, niin lähtee sujuvasti liikkeelle, eikä sammu valoihin.
Hanki automaattivaihteinen auto, vähenee polkimetkin kahteen ja jää monet vatkaamiset vähemmälle. Liikkeellelähtökin sujuu aina yhtä hyvin, eikä kone sammu.
Älä ota muilta mallia ainakaan liikenteessä! Muistelet vaan ne autokoulun opit ja ajat sen mukaan, vilkulla ei esimerkiksi ole tarkoitus kertoa jo suoritettu kääntymistä yms, vaan ennakkoon olisi tarkoitus kertoa. Tuolta voit katsoa nyt ylempänä olevasta aiheesta malli suorituksia vilkun käytöstä, vääränlaisia sellaisia.
Sinun tarvitsisi vain ajaa, niin kyllä se siitä sitten lähtee. Tärkeintä olisi olla hermostumatta vaikka olisit keskellä risteystä ja torvet soisi joka suunnasta. Hermostuminen ei aiheuta muuta kuin sen että et saa "ikinä" autoasi käyntiin, joten relaa, henkäise syvään ja laske viiteen tai kymmeneen. Ei kukaan siihen odottamiseen oikeasti kuole, ja parhaasihan teet joka tapauksessa. Voisihan autoosi tulla vikakin, mitä se muiden mielenosoitus silloinkaan pelastaisi? Eli keskity vaan siihen omaan asiaasi äläkä hermostu!
Itse odotutin aikoinani kahdetkin valot eikä kukaan edes töötännyt, eli kyllä ymmärrystäkin liikenteessä sentään vielä löytyy, toisin kuin luulisi tätä palstaa lukiessa.
Itselläni on usein kiire, mutta tiedostan hyvin olevani pohjimmiltani itse sen aiheuttaja, eli olen lähtenyt liian myöhään. Siitä on turha kiukutella kovin näkyvästi muille ihmisille, jos vaikka vähän itsekseni kiroilenkin. Luulisin että aika harva kuitenkaan oikeasti haluaa mitään pahaa ihmiselle jonka näkee olevan pulassa. Tällaisesta uskosta ainakin haluaisin pitää kiinni vaikka maailma monessa asiassa tahtoo nykyään muuta todistaa.
Ihan samoja tuntemuksia kuin minulla. Ajoin kortin myös vuosi sitten 44-vuotiaana.
Ajamisen oppiminen ei ole ollut helppoa, ainoat kerrat jolloin olen pitänyt ajamisesta on kun sain ajaa automaatilla.
Taitoa ei saa kuin ajamalla, olen yrittänyt ajaa hiljaiseen aikaan ja puoliso on "pakottanut" rattiin. Taidot ovat parantuneet, mutta vieläkin kammoan pelkkää ajatusta autolla liikkeelle lähdöstä.
Tiputattehan ne apukuskit kyydistä myöskin... ;-) Ihan totta, itse en olisi koskaan kai oppinut ajamaan ellen olisi saanut töitä ja alkanut käydä töissä autolla. Huvireissuilla kun on mies aina mukana, töihin se ei sentään tule. Mies opetti minut vielä opetusluvalla joten efekti olisi kai sama jos kaikilla istuisi autokoulunope vieressä kokoajan. Todella kätevää pyytää apua jos on omista ratkaisuistaan epävarma tai tulee joku epäselvä tilanne, mutta itsenäisiä päätöksiä ja itsenäistä ajamista sillä pelillä ei kyllä opi koskaan.
Joku rutiinireissu olisi oikein hyvä tapa aloittaa, jos käytte just töissä tai koulussa niin ette ihan taatusti jaksa enää muutaman kuukauden tai viikon jälkeen JOKA aamu ottaa sitä rattiin tarttumista niin ihmeellisenä asiana.
Itseäni hermostutti myös eksymisen mahdollisuus. Siihen helpotti puhelinluettelon pitäminen autossa ja eri reittien etukäteen miettiminen. Mielikuvaharjoittelu varmasti auttaa kaikissa muissakin tilanteissa, mitä tekisit jos....
Jos kolmetoista kertaa sammuttaa auton risteykseen niin se on kyllä jo aika paljon... Siinä menee keskustassa noin 5 valosykliä.
Enemmän tuolla liikenevaloissa ja tiellä ärsyttää kuitenkin jästipäät ja nysvärit jotka kyllä pääsee liikkeelle mutta ei oikein osaa edetä. Jos auto sammuu niin sitä nyt on sattunut kaikille. Ja siitä pääsee eroon harjoitellulla. Nysvärit ovat aina nysväreitä ja saavat nautintonsa kotipoliisina olemisesta ja nämä tavat vain pahenevat harjoittelulla.