Moi vaan,
Tänne Ouluun on pesinyt pudikselta muutamia heppuja, kenestä ei tiedä onko ne kissoja vaiko kaloja, siis ovatko lestadiolaisia vai normaaleja. He nimittäin kirjoilevat, katselevat pornoa ja ryyppäävät, mutta kun lestadiolaisista puhutaan, niin naama menee punaiseksi kuin naantalin aurinko. Ovat todella erikoisia jurottajia ja petailevat omaa etuaan mm. nuoleskelemalla takalistoa pomoilta ja leikkimällä ahkeraa.
Mitäs sanotte? - Itse pyrin välttämään heitä!
Tänne Ouluun on pesinyt pudikselta muutamia heppuja, kenestä ei tiedä onko ne kissoja vaiko kaloja, siis ovatko lestadiolaisia vai normaaleja. He nimittäin kirjoilevat, katselevat pornoa ja ryyppäävät, mutta kun lestadiolaisista puhutaan, niin naama menee punaiseksi kuin naantalin aurinko. Ovat todella erikoisia jurottajia ja petailevat omaa etuaan mm. nuoleskelemalla takalistoa pomoilta ja leikkimällä ahkeraa.
Mitäs sanotte? - Itse pyrin välttämään heitä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
että perhe ois ollu lestoja mutta nämä ois eronnu lestatiolaisuudesta mutta osa lesta tavoista ois jääny?
vie aikaa päästä eroon kaikista tavoista,samoja ihmisiä ne on ku muutkin,tutustu ja huomaa...
siis nehän on pahimman luokan kavaltajia ja kieroilijoita. Todella ahdasmielisiä selkäänpuukottajia, jotka osaavat leikkiä normaaliakin ihmistä, mutta puukottavat selkään ja ajattelevat pahaa.
Voi olla, että olet tekemisissä letojen kanssa, ketkä yrittävät korostaa jotta lestadiolaisuutta ei huomattaisi.
pahimmasta päästä ahdasmielinen ihmispolo. Onneksi ei edes lestat ole tuollaisia kuin sinä olet. Heidän kanssaan sentään tulee toimeen, mutta sinä et tule toimeen edes itsesi kanssa.
on tuollaisia lestoja.Ei ehkä kaikki naislestat mutta suurin osa mieslestoista
periaatteesta, kunnes tutustuin heihin: röyhkeitä omaneduntavoittelijoita, jotka saa tehdä "uskottomille" temppujaan. Olen hyvin pettynyt.
He vaikuttavat ensituntumalta erittäinkin reiluilta ja ystävällisiltä, paremmin heihin tutustuttua, huomaat että jokin mättää,ensiksikin he eivät pidä ihmisenä sinua minkään arvoisena, sinä kun olet maailman lapsi, he ehkä tarkoittavat Lestatio hurmoksessaan, että tuota syntistä saa vaikka miten sumuttaa, koska hänellä ei ole taivasten Valtakunnan avaimia, jotka ovat vain heillä Lestoilla.
Ylemmyyden tunne synneistä suurin, on iskostunut heidän ajatusmaailmaansa. Kun he kokoontuvat noihin omiin pyhättöihinsä, siellä toisilleen viikon syntejä anteeksi antaen, he todella kuvittelevat, olevansa se pieni joukko, joka Raamatun mukaan ahtaastaportista sisälle menee.
Lestoja on paljon täällä pohjosessa liikemiehinä, se on sääntö että ei lestoja saa surutta pettää, mutta uskonveljille ollaan rehellisiä, asia joka on todettu monella taholla, on tietenkin niinkin, että heissäkin on epäaitoja uskovia jotka luovivat uskon varjolla tosiuskovaisten joukossa.
ihmisryhmissä on samanlaisia vinoutumia. On rehellisiä ja huijareita. Lestadiolaisuuden mukaan synnissä rypijää, niin kuin sanonta kuuluu, saa kusettaa sen minkä kerkiää. Mutta uskonveljet antavat syntinsä toisillen anteeksi, kalliissa sovintoveressä.
Minusta kenelläkään ei voi olla näissä asioissa ylempää päätäntävaltaa tosia kohtaan. Ei niin kuin lestadiolaisuudessa opissa uskotaan. Saarnamiehet muka nyökytellen antavat armon. Synnit anteeksi... Mitä sitä vi..ua. Sitten seurojen jälkeen kotiin ja netti auki ja pornoa leraamaan. Ja turkismuokkaamossa vedetään kummituppi solohon päälle, ihan varmuuden vuoksi. Ja seuraavana pyhäiltana anotaan taas kortonkikiintiö anteeksi, kalliissa sovintoveressä.
Valitettavaa on se, että lestadiolaisuutta pidetään uskontona. Minä olen sitä mieltä, että se on enemmänkin fundamentalismia. Tosinaan, pienissä piireissä, jopa suuressa Pudasjärven kaupungissa se on ajoittain silmitöntä vallankäyttöä, jossa ei sääliä, eikä armoa tunneta. Jos Jumala olisi oikeasti olemassa, ei se asioita meille näin olisi opettanut.
Minä uskon, mihin uskon, eikä siinä tarvita kirkkoa, eikä raamattua. Ja sielullani on silti rauha. Rahaa säästyy satoja euroja vuodessa, eikä minun tarvitse silti jättäytyä pois kirkollisista toimituksista. Eikä kukaan ole vainonnut minua aatteeni takia. Juon ja poltan, käyn kirkossa, vaikka en sen jäsen olekaan. Hautaukseni olen toivonut omaisilleni hoidettavaksi niin, että tuhkaisivat ruhoni ja pölläyttäisivät maalliset jäännökseni kotimökin pihamännikön kasvua kohentamaan. Sieltä minä sitten hoilaileisin mäntyjen oksista tuulisella ilmalla ja jakaisin neuvojani ulkokausteella pasteeraileville omaisilleni.
Toivottavasti tekevät niin, eivätkä paiskaa jäännöksiäni navetantaustunkiolle, niin kuin pahimmat painajaiseni ovat kuvajastaneet.
Se siitä aiheesta, palataan tuokempana asijjaan!