IS saatiin kuriin :)

http://www.kariuoticonsulting.fi/blog

25.9.2006

Sanoman sananvapausongelma

Keskustapuolue hyllytti Ilta-Sanomien päätoimittajan - mikä ei missään tapauksessa ole totta, kun sitä kysytään Sanoma konsernin liiketoiminnasta vastaavalta johtajalta. Mikäli näin olisi, paljastuisi poliittisen eliitin ja median välisen symbioosin syvyys. Puolueet eivät erota päätoimittajia kuin omista lehdistään, mutta onko olemassa muita kuin puolueiden lehtiä? Onko media, vallan vahtikoira, tosiasiassa vallan sylikoira?

Media kirkuu sananvapautensa puolesta, heillä on oman käsityksensä mukaan oikeus pilkata vääräoppisten profeettaa ja tehdä tästä halventavia karikatyyrejä. Mikään ei saa rajoittaa sanomisen vapauttaa. Vain toimittaja itse tietää, mitä ei sovi tehdä ja hän on se ainoa ihmislajin edustaja, joka osaa rajoittaa itseän juuri sopivasti. Tällä logiikalla lakien ei tarvitsisi koskea toimittajia, koska he osaavat olla kiltisti muutenkin.

Sanoma-WSOY konsernilla on sananvapauden rajoittamisen kulttuuri. Konserni on ainoa suomalainen kustantaja, joka ensin päätti julkaista kirjan, lähetti sen kauppoihin ja sitten muutaman tunnin ulkoiluttamisen jälkeen otti kirjan pois todeten sen olevan yhtiön julkaisuperiaatteiden vastainen. Kysymys oli minun kirjoittamastani Oikeudet ja Vankilat kirjasta, joka sisälsi kieltämättä voimakasta tekstiä ja maalailua, mutta joka oli läpäissyt kustantajan seulan. Kirjan julkaiseminen oli hyväksytty Sanoma-WSOY:n hallituksessa asti, minne WSOY:n silloinen toimitusjohtaja kirjan kävelytti.

Ja sitten tuli jokin suurempi mahti, joka käski poistaa kirjat kaupoista - 3000 kirjaa laitettiin silppuriin aivan kuin natsi-Saksan kirjarovioaikaan. Kirjoitin uuden miedomman version, joka edelleen on kaupassa - yleensä oikeusteorian tai filosofian hyllyssä syystä jota en ymmärrä - ehkä ne ovat kaupan pimeimmissä nurkissa.

There is no God - no Law and no freedom of expression in this country

30.9.2006

Pääministeri menetti harkintakykynsä

KRP on keväällä ryhtynyt tutkimaan valtiojohtoon kohdistuvaa ilkeämielistä kirjoittelua netissä. Asiassa on tehty oikeusapupyyntöjä ulkomaita myöten, juttuun on määrätty syyttäjä valtakunnansyyttäjän virastosta. Mitä ihmeellistä tässä sitten on?

On aivan omituista ja arveluttavaa, että poliisi aloittaa esitutkinnan asianomistajarikoksesta, tässä tapauksessa ilmeisesti kunnianloukkauksesta, ilman, että asianomistaja tällaista vaatii. Poliisi potkii valtuuksiaan taas laajemmalle. Lakia käytetään urinaarina.

Hulluinta asiassa on, että pääministeri on lähtenyt tähän mukaan antamalla "käyttää nimeään", kuten hän asian ilmaisee. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt lopullista päätöstä siitä vaatiiko hän rangaistusta, kunhan käyttää valtion resursseja tällaiseen näppiharjoitukseen.

Mitenkähän tutkinnassa oleva ilkeämielisyys on pääministeriä vaivannut. Onko hän törmännyt kirjoitukseen netissä surfatessaan? Onko hänelle aiheutunut tästä sellaista mielipahaa, joka ylittäisi rikoksen tunnusmerkistön? Tuskin, kuten hän itse toteaa, nyt on päätetty tehdä esimerkki "keissi". Voin kokemuksesta sanoa, että kun valtio ryhtyy teettämään tällaisia esimerkki keissejä, vastaajan oikeusturva tässä maassa on aika köykäinen.

Laki määrää: kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä - paljon saa pääministeriä pilkata, että tämä raja ylittyy.

Tässä näyttää olevan menossa kepulainen median suitsimiskampanja, jonka ensimmäinen uhri oli IS:n päätoimittaja Pietilä ja seuraava joku tamperelainen kylähullu. Meininki on kuin Venäjällä, mutta se ei ole mitään uutta.

Poliisi on vasikoinut vakiintuneen tapansa mukaan salaisen asian luottotoimittaja Lehtiselle, joka otti asia esille pääministerin kanssa. Samainen toimittaja on se, joka hyökkäsi aikanaan Rusin kimppuun lentoasemalla syyttäen tätä vakoojaksi. Lehtisestä on tehty sytytin valtion häpeäpommiin.

Poliisilla olisi tärkeämpääkin tekemistä, voisivat tutkia, onko pääministeri yhdessä presidentin kanssa huolehtineet virkavelvoitteistaan Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten toteuttamisessa. Suomi ottaa turpaansa ihmisoikeustuomioistuimessa kiihtyvään tahtiin. Tarttis varmaan saattaa järjestelmä täällä lailliselle tolalle.

There is no God - no Law, and we have a prime minister worth ...