Ihmisellä henkinenkin puoli.

Mutta se olis sittenkin tärkeää, että jaksais näiden asioidenkin yli uskoa. Jos ei jaksa, se puhuminen voi auttaa ja selvittää tilannetta.

"Kyllä se uskomiseen jää meidän jokaisen kohdalla,"

Mutta Raamattu puhuu eri tilanteista.
Ja tässä avauksessa halusin muistaa erikoisesti sellaisia ihmisiä, joilla on tullut komplikaatioita jonku tai joidenkin asioiden kanssa, ja ne on tullut uskomisen esteeksi.

Muistan erään vl.puhujan sanoneen, "että me ei olla uskovaisia vaan RY:llä. Vaan me ollaan sitä muuallakin."
Ja eikö me olla sitä myös ulkopuolisten kanssa. Eikä vaan omien kanssa.Eiköhekin ole meidän lähimmäisiä.

Ja se lähimmäisen rakkaus kutsuu meitä auttamaan myös muita hädässä olevia, sillä taidolla kuin mitä meillä on.

Ei niin, että me sen kautta taivaspaikkaa sillä anasaitsisimme. Ei mme päästä tekojen kautta taivaaseen, vaan usko on se joka vie taivaaseen.

Eikö se ollut se laupias samarialainen, joka korjasi sen miehen. Joka oli jätetty tien viereen joka oli avun tarpeessa, mutta jäi sitä ilman.
Ja kaikki muut kulki siitä ohi. paitsi se laupias samarialainen hoiti hänen haavat, pesi ja puhdisti ja sitoi hänen haavansa ja vei majataloon ja maksoi hänen olemisensa siellä.

Ei me voida selkää kääntää uskovaisena kaikille asioille ja sanoa, jos ihmiset on vaikeuksissa että mitä se meille kuuluu. Katso itse eteesi.

Jumala on se joka tällaiseenkin antaa voimaa ja oikeaa viisautta.