Tässä on tullut muutamaan otteeseen keskusteluissa vastaan sairaslomalla olo pahoinvoinnin vuoksi.
Eli mitä mieltä te kanssasisaret olette, milloin on tarpeeksi "pahoinvoiva" jäädäkseen sairaslomalla?
Itse on toistaiseksi tullut raskausaika selvittyä ilman sairaslomia. Pahoinvointi on onneksi jo taaksejäänyttä elämää, mutta mietin, että mikäli joskus koskaan tulen uudelleen raskaaksi, en samanlaista pahoinvointia todellakaan voi kestää, ainakaan muualla kuin kotivessassa. Kahden kuukauden ajan kaikki tuli ulos (sikäli mikäli mitään saattoi syödä) ja näin jälkikäteen ajateltuna, luultavasti jopa sairaalareissu tiputuksineen olisi ollut paikallaan. Ja ehdottomasti jos tulevaisuudessa tulee vastaava tilanne, jään sairaslomalla
Eli mitä mieltä te kanssasisaret olette, milloin on tarpeeksi "pahoinvoiva" jäädäkseen sairaslomalla?
Itse on toistaiseksi tullut raskausaika selvittyä ilman sairaslomia. Pahoinvointi on onneksi jo taaksejäänyttä elämää, mutta mietin, että mikäli joskus koskaan tulen uudelleen raskaaksi, en samanlaista pahoinvointia todellakaan voi kestää, ainakaan muualla kuin kotivessassa. Kahden kuukauden ajan kaikki tuli ulos (sikäli mikäli mitään saattoi syödä) ja näin jälkikäteen ajateltuna, luultavasti jopa sairaalareissu tiputuksineen olisi ollut paikallaan. Ja ehdottomasti jos tulevaisuudessa tulee vastaava tilanne, jään sairaslomalla
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihan virallisella neuvolalääkärin kirjoittamalla sairaslomalla, tosin opiskelen päätoimisesti. En olis kestänyt olal ihmisten ilmoilla enkä koulussa. Oli niin kurja olo. Nyt lauantaina saikku loppui ja olo alkaa parantua pikkuhiljaa. Joku täällä joskus kirjoitteli siihen tyyliin, että vain laiskat ja työmoraalittomat sairaslomailee, mutta mielestäni tarve saikkuun on subjektiivinen eikä kukaan voi tulla arvioimaan toisen työkykyä -muu kuin ammattilainen eli lekuri. Sairaslomalla voi olla hyvillä mielin ilman tunnontuskia.