Kertokaapa opintojen parissa onnensa ohitse nukkuneelle ikäneidolle että mistä (epäuskovaiset) oululaiset nuoret aikuiset hankkivat itselleen ne upeat avopuolisonsa ja vakavat suhteensa? Ei kai sitä puoliskoa enää bailausmestoista tällä iällä (27) tarvitse lähteä hakemaan?
Seurakunnan sinkkuiltamat eivät oikein jumalattomalle sovi, mutta onko jotain muuta vastaavaa toimintaa - joko virallisesti tai epävirallisesti (jos yliopistolla on jokin tietty paikka johon kannattaa mennä metsästämään, niin kertokaa oitis!)? Ja te harrastusten parista sulhonne/morsionne löytäneet, kertokaa mitä ihmettä oikein harrastatte?
Epätoivoisten - mutta ei toivottomien tapausten ry:tä en ole vielä paikantanut...
Seurakunnan sinkkuiltamat eivät oikein jumalattomalle sovi, mutta onko jotain muuta vastaavaa toimintaa - joko virallisesti tai epävirallisesti (jos yliopistolla on jokin tietty paikka johon kannattaa mennä metsästämään, niin kertokaa oitis!)? Ja te harrastusten parista sulhonne/morsionne löytäneet, kertokaa mitä ihmettä oikein harrastatte?
Epätoivoisten - mutta ei toivottomien tapausten ry:tä en ole vielä paikantanut...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä muuten kyllä tarjoutuisin mutta ... Olen urheilullinen, en käytä huumeita ja tykkään kovasti nussimisesta. Keskustelemmeko täällä palstalla tarkemmin asiasta, Hissu?
Ehkä sinun on kuitenkin parempi mennä sinne baareihin niitä etsimään (Kaarle, SAS, 45 jne.)? Tosin, jos tunnet itsesi vanhaksi jo 27-vuoden iässä, jää seura luultavasti löytymättä. Siinä tapauksessa suosittelen esim. kansan-, työväen- tai kansalaisopistojen tarjoamia kaappikellojen rakennuskursseja.
Muistathan muuten mainita mahdollisesti tapaamallesi miehelle toiveesi pikaisista häistä ja lasten lukumäärästä heti aluksi ja varmistaa, että hän ymmärtää epätoivoisen kiireesi hoitaa asia mahdollisimman pian kuntoon.
Siinäkin olet oikeassa, että kiireesi pariutua on erinomainen lähtökohta onnelliselle suhteelle. Hoppu se on, joka hyväksi on.
Toivotan monia viinanhöyryisiä mökellyksiä ja lempeitä krapuloita.
Kansalaisopistojen kurssit ovat erinomainen idea! Viinanhöyryt ja krapulat jätän teille ikinuorille örveltäjille, jotka pukkivat ja pyöräyttelevät vahinkolapsia maailmaan moniongelmaisuuden trendikkäälle elämäntielle...
Jos lapset ovat ainoa syy sitoutua eikä esimerkiksi sellainen lattea asia kuin r a k k a u s, niin taidan sittenkin kuulua niihin toivottomiin tapauksiin... Olen erehtynyt pitämään avioliittoa jonkinlaisena pakanallisena "parisieluliittona" - kun se sittenkin on vain kristillinen perheen instituutio...
Mun moka, sori!
Ihmettelin vain kiirettäsi pariutua... siitä johdin väärän päätelmäni mahdollisesta halustasi lisääntyä.
Ihmisiä tapaa kaikkialla, missä niitä kokoontuu; päivällä esim. kahviloissa, kursseilla, työssä jne. Kannattaa muuten itse tehdä keskustelun aloite, siten on paremmat mahdollisuudet tavata useampia ihmisiä lyhyemmässä ajassa ja ehkäpä jopa löytää joku, jonka seurassa viihtyy muita paremmin. Odotteluhan on kuitenkin vain hukkaan heitettyä aikaa.
En ymmärrä, miksi alkoholin käyttö kuuluisi vain nuorille. Mielestäni sen tulisi olla ensisijaisesti aikuisten nautintoaine.
Miksi muuten koet itsesi vanhaksi? Et kuitenkaan ikäsi puolesta ole kuin nuori aikuinen vasta. Sitäpaitsi, vain tylsät ja mielikuvituksettomat ihmiset edes kasvavat vanhoiksi...
Hauskaa saada asiallisia vastauksia!
Olen kuitenkin ankea ihminen ja mielestäni alkoholi kuuluu nuoruuteen ja vanhuuteen, mutta ei lapsuuteen eikä lisääntymis- ja hoivakauteen... Lapset kärsivät aina kun vanhemmat ovat viihteellä; isin tai äidin persoonan muuttumien äkisti kuin skitsofreenikolla koettelee pienen lapsen ymmärrystä ja aiheuttaa stressiä turhan nuorella iällä, vaikkei vanhemmat väkivaltaisia kaatokänniläisiä tai putkijuoppoja olisikaan! (Spontaani saarna raittiuden puolesta lastemme parhaaksi.)
Jos siis rajaamme vaatimukseni raittiisiin nuoriin aikuisiin miehiin, ei taida kansalaisopistojen kursseillakaan onnistaa... Mutta varmasti on monta ammattia, jossa juomingit ovat pahasta? Otanko siis kohteekseni seuraavan bussikuskin, lääkärini, vai kohtaanko pelekoni ja isken polliisin?
"Kiire" on, koska kaikki oman ikäluokkani ystävät ovat jo vakiintuneet ja ensimmäistä pentua pukkaavat maailmaan oikein ryhmäponnistuksella - ja opintolainojen sijaan heillä on tietenkin asuntolainat... Vanhalla sinkkuystävällä ei sitten enää olekaan asiaa tällaiseen seuraan - ja uutta seuraa on tosi vaikea hakea... Eikös se osoita vanhuutta? En ole enää henkisesti niin elastinen kuin alle kaksvitosena! Ja jos en kiirettä pidä, niin pian kaikki ikäiseni vapaat miehet ovat vain eronneita tai karanneita...
Onpa säälittävät jutut! Mutta mistäpä itse naisesi löysit ja milloin meinaat nuorekkaasti vaihtaa toiseen, ennen kuin jämähdät niille sijoillesi ja huomaamattasi perustat perheen?
:)
Jep, kylmyys ja pimeys tekee ihmisistä ankeita.
Olen samaa mieltä siinä, ettei lasten parissa tai sellaista odottaessakaan runsas alkoholin käyttö voi ikinä hyväksi olla. Kuitenkin, terve suhtautuminen ja kohtuullinen käyttö (en tarkoita känniä) tuskin rappiolle ketään saattaa. Lapset kannattanee viedä esim. isovanhempien iloksi runsaamman nautiskelun ajaksi.
Itse "juon" kuitenkin vain kerran kuussa tai kahdessa, vaikkei lapsia olekaan. Maitokahvia toisaalta sitten meneekin aivan liikaa.
En usko, että "kännipäät" juurikaan hakeutuvat kansalaisopiston tai muillekaan vapaaehtoisille kursseille - sehän rajoittaisi sitä tärkeämpää harrastusta.
En ole kuullut tutkimuksesta, missä olisi absolutistien suhteellista osuutta eri ammattiryhmien välillä vertailtu. Empiirisesti tunnen kyllä lääkäreitä ja pari poliisiakin, mutta hekin ottavat toisinaan, vaikka silloinkin toki korrektisti käyttäytyvät.
Olen sinua 6v. vanhempi ja tunnen monia, jotka ovat jo lapsen tai pari tehtyään ehtineet erota. Useilla onkin "pallo hukassa" lainojen, riitojen ja tapaamisoikeuksien kanssa. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että lapsia kannattaakin tehdä vasta kypsempänä aikuisena ja hyvin tuntemansa ihmisen kanssa.
Jotenkin kirjoituksestasi saa vaikutelman, että olet ennalta suunnitellut tavoitteet elämällesi ehkä liian tarkkaan. Jos elämänvaiheita ajatellaan jnkl. etappeina, joihin tulee määräajassa suoriutua, stressiä tai turhautumista tuskin voi välttää. Se kuitenkin on todistettu, että naisten halu saada lapsia korreloi voimakkaasti ystäväpiirissä tapahtuneiden lisääntymisien kanssa (vaikka biologinen lisääntymisperiodi otetaankin huomioon).
Muistan samanlaiset ajatukset (tietynl. hukassaolon) 5 vuoden takaa, jolloin omassa kaveripiirissäni mentiin joukolla naimisiin. Silloin väitettiin kohdallani olleen kysymys "Kolmenkympin kriisistä". Itse kuitenkin luulen, että tuo jo ohitse mennyt ongelma johtui siitä, että siihen ikään asti ystäväpiirini ja koko ikäluokan elämä oli edennyt samaa rataa ja samassa ajassa - tuohon asti siihen oli ollut syynsäkin (lapsuus, kasvaminen, koulu, opiskelu, yms.)
Enää ei oikeastaan ole syytä, miksi kaikkien tulisi elää samalla tavalla? Rivari tai OKT, poika, tyttö ja kultainen noutaja ovat toki kivoja, mutta kun täällä kuitenkin vain kerran ollaan, kannattaa ehkä miettiä, mitä itse todella haluaa, nauttia olostaan ja ottaa asiat rennosti (eikä kulkea pitkin ennaltamäärättyä putkea ja vieläpä ennaltamäärätyssä ajassa). Liian vakavasti ei elämään kokonaisuutena kannata suhtautua, silloin ei välttämättä ehdi kokea todellista onnellisuutta ja tyytyväisyyttä.
Sinulla on kuitenkin, niin halutessasi, ainakin 15 vuotta aikaa tehdä lapsia, joten hyvän kumppaninkin löytymiselle on varmasti aikaa. Näin talvella ihmiset viettävät aikansa sisätiloissa, mutta kesällähän ne pöpeltävät ulkona, jolloin niitä on myös helpompi saada kiinni.
Lopuksi, naiseni (heh... ei kai ihmistä voi omistaa) löysin yökerhosta ja olimmepa varsin päihtyneitäkin. Hyvin on mennyt jo vuosia ihan selvinkin päin.
(Pikku vinkki: SAS:ssa käy toisinaan selväpäisiä sinkkuja insinöörinörttejä, jotka ovat puolipakolla sinne tulleet)
Asiaa tosiaan puhut. Pahin säikähdys alkaa jo mennä ohitse ja paniikki hellittää! Onhan tässä vielä elämää edessä ja aikaa kaikenlaista kivaa puuhata ennen sitä sovinnaiselämää vaimona ja äitinä hellan ääressä. Ja kiva tosiaan nähdä miten arki alkaa onnensa kukkuloilla kekkuloivia ystäviäni koetella ja kenen illuusiot ensimmäisenä särkyy! Todella ilkeä ”ystävä” tässä alkaakin jo odotella milloin ensimmäinen eronnut/karannut etsiytyy luokseni tukea ja turvaa hakemaan! Kyllä varmaan sitten seura taas kelpaa… Kjäh, kjäh…
Kiitos kun palautit minut järkiini tänä synkimpänä ja pimeimpänä epätoivon hetkenäni, jona harkitsin jo katalogiaviomiehen tilaamista Thaimaasta! Onnellista yhteiseloa sinulle ja naisellesi! Muistathan sitten, että koskapa eroaminen tuottaisi niin paljon sairaalloista tyydytystä jollekin luuserille sinkkuystävällesi, yhdessä kannattaa pysyä hamaan loppuun saakka - vaikka sitten ihan ilkeyttään...
*Hissu*
(; …Mutta että poliisit ja lääkäritkin käyvät joskus "viihteellä"? Nyt kyllä maailmankuvani järkkyi perustuksiaan myöten! ;)
Niin, tilastollisestihan reilusti yli 50% avioliitoista päätyy eroon (taitaa olla lähempänä 60 prosenttia)... ja luulenpa, että sinäkin vielä saat eronneiden kauhutarinoita kyllästymiseen asti kuunnella. Ei todellakaan kannata ainakaan kiireellä pariutua, sillä tuohon ryhmään ei kannata kuulua.
Kiitos, yritän tehdä juuri kuten sanoit. Hyvää jatkoa sinulle myös.
Aikanaan painiskelin saman ongelman parissa. Opintojen parissa ei miehiin törmännyt, joten mahdollisuudet tavata kumppani sitä kautta karsiutui jo heti alkuun pois. Aerobicissakaan ei miehiä tapaa, joten siinäpä sitten oltiin...
Baareissa ramppaamiselle ei ollut aikaa, ja kavereillakin oli lapsia / vauva ainakin tulossa, joten eipä löytynyt tyttöporukkaakaan miestä metsästämään. Eipä silti, en olisi varmaan baareista kännikalaa tai seksiseuraa kummempaa löytänytkään, ehkä jonkun avo/avioliitossa elävän, joka etsii seikkailua tms. jännitystä elämäänsä.
Noh,laitoin ilmoitusta netin eri deittipalstoille ja johan alkoi löytyä fiksua, urheilullista ja muutenkin samanhenkistä miestä, joilla oli muutakin harrasteita kuin baarissa pörrääminen ja juopottelu vanhoilla päivillä. Löysin sieltä nykyisen avomieheni, kaksi vuotta ollaan pidetty yhtä. Ystäväpiiri jaksaa vääntää vitsiä tavasta, jolla kohtasimme, kaiketi nettideittailua pidetään jotenkin säälittävänä. Vaan sama kai tuo minulle, kun katselee joidenkin kavereiden baarista löytyneitä miehiä...siltä ne näyttävätkin, että siellä on viihdytty ja urakalla.