Euroopan unionin vastustajat, vaikka EU ei kuulemma ole vastustajille itsessään paha vihollinen vaan jäsenyys koetaan pahaksi suhteessa itänaapuriin, Venäjään, korostavat ennen vanhaan vaikuttaneita maantieteen lakeja. He näkevät EU-Suomen periferisoituneena ja päätöskyvyltään rampautuneena itäsuurvallan naapurina, kun kannattajat ovat sitä mieltä että Suomi on Koillis-Euroopan läntinen ja aktiivinen osa, joka näin voi parhaiten vaikuttaa kohtaloonsa alueellaan. Vastustajat ja kannattajat ovat molemmat sitä mieltä, että Venäjä olisi turvallisuuden uhka.
Paasikiven-Kekkosen linjan aikaan Suomi vakiinnutti asemansa eikä asioita kannattaisi siksi pyrkiä uudelleenarvioimaan. Tätä mieltä on itsenäisyyspuolueen Kauko Laihanen ainakin joskus ollut, kehitelmissään vuonna 1995. Kauko toteaa presidentti Koiviston lupautuneen jatkamaan Paasikiven-Kekkosen linjalla, puolueettomuudessa. Laihasen mukaan Suomen liittyminen EU:hun merkitsi sitä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta päätettäisiin Brysselissä. Suomi ei olisi enää itsenäinen ja vapaa päättämään omista asioistaan vaan pelkkä "eurooppalaisen suurvallan etäinen puskuri itäisen suurvallan Venäjän läntisellä rajalla".
Länttä ei nähdä viholliseksi vaan sellainen on edelleenkin Venäjä.
"Tunnettu tosiasiahan on, ettemme voi muuttaa maantiedettämme. Suomalaisten paikka on oleva edelleenkin ruotsalaisten ja venäläisten välissä. Suomella on runsaan tuhannen kilometrin yhteinen raja suurvalta Venäjän kanssa... Suomen itäraja on sama kuin läntisen liittouman, EU:n. Tilanne on kokonaan toinen kuin mihin olemme tottuneet. Venäjän kannalta katsottuna läntisen liittouman itäraja liikahti muutaman kansanäänestysnäytelmän jälkeen uhkaavasti lähemmäksi... Venäjän ja EU:n ainut yhteinen raja on sama kuin Suomen itäraja. Vilkaisu Euroopan karttaan osoittaa selvästi, kuinka maantieteellisesti eristynyt asemamme onkaan... Keski-Euroopan itäisin EU-maa Itävalta on Suomeen nähden sikäli erilaisessa asemassa, että sieltä etäisyys Valko-Venäjän länsirajalle on jokseenkin sama kuin Suomen etäisyys Saksasta. Suomen maantieteellinen asema EU:n eteen työnnettynä etuvartioasemana korostuu entisestään, kun muistamme Pietarin alueen ja Murmanskin laivastotukikohdan strategisen merkityksen... Euroopan unionin kartalla Suomi muodostaa koillisen, eristetyn rajamaakunnan, jonka aseman vaarallisuutta lisää jäsenyys toisen sotilaallisen suurvallan osana Venäjän strategisesti elintärkeiden alueiden kyljessä. EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiset virhearviot altistavat aina myös Suomen vaaroille, joihin sillä itsellään ei ole osaa eikä arpaa."
Suomi on "vailla omaa itsenäistä ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksenteko-oikeutta kuin laiva ilman perämiestä karikkoisella ja myrskyävällä merellä".
Laihanen paljastaa sen, mistä EU-vastustajien geopolitiikassa on kysymys. Hekin turvautuvat retoriikassaan Suomen valtion asemaan suhteessa Venäjään. EU:ssa Suomi joutuisi heidän mukaansa vaaroihin, joihin se ei voi itse vaikuttaa. Tällä vaaralla viitataan systemaattisesti Venäjään lännen vihollisena.
Euroopan unioni ei ole vastustajille itsessään paha vaan jäsenyys koetaan pahaksi asiaksi suhteessa Venäjään. Vihollinen on siis unionin vastustajien retoriikassa sama kuin Venäjä mutta EU-jäsenyys lisäisi vastustajien mukaan riskiä siihen, että Suomi joutuisi taistelemaan tätä vihollista vastaan päättämättä tästä itse.
Ellei maantieteelle voi mitään ja jos idän ja lännen vastakkainasettelu koetaan pysyväksi, ei Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muuttumiseen ole perusteita.
"Presidentti Mauno Koivisto ilmoitti 14.9.1995 esitetyssä TV-haastattelussaan tärkeimmäksi syyksi hakea unionin täysjäsenyyttä turvallisuuspoliittiset tekijät. Tämä hätkähdytti minua, koska omissa arvioinneissani nimenomaan turvallisuuspoliittiset näkökohdat puolsivat menestyksellisen puolueettomuuspolitiikan jatkamista."
Tämä tulkinta perustuu olettamukseen, että "Suomen turvallisuusaseman avaintekijä on aina ollut suhteemme suureen itäiseen naapuriimme sen yhteiskunnallisesta järjestelmästä tai nimestä riippumatta."
Laihanen väittää tämän aseman muuttuvan EU:n jäsenyydessä yhä vaaranalaisemmaksi mm. siitä syystä että eurojoukoissa palvelevat nuoret menettäisivät maanpuolustustahtonsa ja tasoittavat tietä vihollisen helpolle voitolle rajamaakunta Suomesta.
Geopolitiikassa on kyse ainoastaan tulkinnasta. Unionin kannattajille EU:sta muodostui pelastaja, joka auttaisi Suomen yli vaikeiden vuosien Venäjän naapurina, kun vastustajat väittivät, että nimenomaan Euroopan unionin jäsenyys ajaisi Suomen lähitulevaisuudessa ahtaalle. Molemmat ovat sitä mieltä, että Suomi kuuluu länteen ja siitä että Venäjä on Suomen identiteettiä määrittelevä vastakkaisuus.
- Ilkka Hakalehto & Kauko Laihanen toim. "Mihin Suomea Viedään?"
Paasikiven-Kekkosen linjan aikaan Suomi vakiinnutti asemansa eikä asioita kannattaisi siksi pyrkiä uudelleenarvioimaan. Tätä mieltä on itsenäisyyspuolueen Kauko Laihanen ainakin joskus ollut, kehitelmissään vuonna 1995. Kauko toteaa presidentti Koiviston lupautuneen jatkamaan Paasikiven-Kekkosen linjalla, puolueettomuudessa. Laihasen mukaan Suomen liittyminen EU:hun merkitsi sitä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta päätettäisiin Brysselissä. Suomi ei olisi enää itsenäinen ja vapaa päättämään omista asioistaan vaan pelkkä "eurooppalaisen suurvallan etäinen puskuri itäisen suurvallan Venäjän läntisellä rajalla".
Länttä ei nähdä viholliseksi vaan sellainen on edelleenkin Venäjä.
"Tunnettu tosiasiahan on, ettemme voi muuttaa maantiedettämme. Suomalaisten paikka on oleva edelleenkin ruotsalaisten ja venäläisten välissä. Suomella on runsaan tuhannen kilometrin yhteinen raja suurvalta Venäjän kanssa... Suomen itäraja on sama kuin läntisen liittouman, EU:n. Tilanne on kokonaan toinen kuin mihin olemme tottuneet. Venäjän kannalta katsottuna läntisen liittouman itäraja liikahti muutaman kansanäänestysnäytelmän jälkeen uhkaavasti lähemmäksi... Venäjän ja EU:n ainut yhteinen raja on sama kuin Suomen itäraja. Vilkaisu Euroopan karttaan osoittaa selvästi, kuinka maantieteellisesti eristynyt asemamme onkaan... Keski-Euroopan itäisin EU-maa Itävalta on Suomeen nähden sikäli erilaisessa asemassa, että sieltä etäisyys Valko-Venäjän länsirajalle on jokseenkin sama kuin Suomen etäisyys Saksasta. Suomen maantieteellinen asema EU:n eteen työnnettynä etuvartioasemana korostuu entisestään, kun muistamme Pietarin alueen ja Murmanskin laivastotukikohdan strategisen merkityksen... Euroopan unionin kartalla Suomi muodostaa koillisen, eristetyn rajamaakunnan, jonka aseman vaarallisuutta lisää jäsenyys toisen sotilaallisen suurvallan osana Venäjän strategisesti elintärkeiden alueiden kyljessä. EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiset virhearviot altistavat aina myös Suomen vaaroille, joihin sillä itsellään ei ole osaa eikä arpaa."
Suomi on "vailla omaa itsenäistä ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksenteko-oikeutta kuin laiva ilman perämiestä karikkoisella ja myrskyävällä merellä".
Laihanen paljastaa sen, mistä EU-vastustajien geopolitiikassa on kysymys. Hekin turvautuvat retoriikassaan Suomen valtion asemaan suhteessa Venäjään. EU:ssa Suomi joutuisi heidän mukaansa vaaroihin, joihin se ei voi itse vaikuttaa. Tällä vaaralla viitataan systemaattisesti Venäjään lännen vihollisena.
Euroopan unioni ei ole vastustajille itsessään paha vaan jäsenyys koetaan pahaksi asiaksi suhteessa Venäjään. Vihollinen on siis unionin vastustajien retoriikassa sama kuin Venäjä mutta EU-jäsenyys lisäisi vastustajien mukaan riskiä siihen, että Suomi joutuisi taistelemaan tätä vihollista vastaan päättämättä tästä itse.
Ellei maantieteelle voi mitään ja jos idän ja lännen vastakkainasettelu koetaan pysyväksi, ei Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muuttumiseen ole perusteita.
"Presidentti Mauno Koivisto ilmoitti 14.9.1995 esitetyssä TV-haastattelussaan tärkeimmäksi syyksi hakea unionin täysjäsenyyttä turvallisuuspoliittiset tekijät. Tämä hätkähdytti minua, koska omissa arvioinneissani nimenomaan turvallisuuspoliittiset näkökohdat puolsivat menestyksellisen puolueettomuuspolitiikan jatkamista."
Tämä tulkinta perustuu olettamukseen, että "Suomen turvallisuusaseman avaintekijä on aina ollut suhteemme suureen itäiseen naapuriimme sen yhteiskunnallisesta järjestelmästä tai nimestä riippumatta."
Laihanen väittää tämän aseman muuttuvan EU:n jäsenyydessä yhä vaaranalaisemmaksi mm. siitä syystä että eurojoukoissa palvelevat nuoret menettäisivät maanpuolustustahtonsa ja tasoittavat tietä vihollisen helpolle voitolle rajamaakunta Suomesta.
Geopolitiikassa on kyse ainoastaan tulkinnasta. Unionin kannattajille EU:sta muodostui pelastaja, joka auttaisi Suomen yli vaikeiden vuosien Venäjän naapurina, kun vastustajat väittivät, että nimenomaan Euroopan unionin jäsenyys ajaisi Suomen lähitulevaisuudessa ahtaalle. Molemmat ovat sitä mieltä, että Suomi kuuluu länteen ja siitä että Venäjä on Suomen identiteettiä määrittelevä vastakkaisuus.
- Ilkka Hakalehto & Kauko Laihanen toim. "Mihin Suomea Viedään?"
Vastaukset 2
Vanhimmat
suomen kansa haluaa päättää itse asiansa oli se sitten vaikka takahikiän korpimaa siihen sisältyy politiikka kaikkiin ilmansuuntiin
Kansa päätti itse kannattaa liittymistä unioniin ja itse se on vapaan Suomen itsenäisissä vaaleissa sittemmin kerta toisensa jälkeen antanut tälle politiikalle - ei vain luottamuslausetta vaan kannustusta kovetettuun federalismiin, ainakin kahden ensimmäisen jäsenyysajan nelivuotiskauden osalta. Vanhasen hallitus on rauhoittanut federalistisen aikalaishulluuden retoriikkaa pyrkimällä paremmin perustelemaan EU-politiikkaa. Kun Esko Aho melkein valittiin presidentiksi ja Lipponen pääsi kahden kauden pääministeriksi, niin kuinka paljon vielä mieluummmin kannatetaan Matti Vanhasen huomattavasti asiallisempaa Eurooppa-politiikan linjaa.