”Vanhuspsykiatrien määrää tulisi moninkertaistaa” otsikoi Aamulehti 1.10.06. Artikkelissa esitetään, että EU vei Suomesta vanhuspsykiatrian, sillä suppea erikoisala lakkautettiin 1990-luvun lopulla, syyksi kerrottiin liittyminen Euroopan unioniin. Professori Sirkka-Liisa Kivelä Turun yliopistosta vaatii, että Suomeen pitää perustaa kiireesti vanhuspsykiatrian erikoisala ja 40-60 vanhuspsykiatrin virkaa nykyisen 19 sijaan, silla puolet heistäkin jää eläkkeelle viiden vuoden kuluessa. Tarve tuli esille selvityksessä, jonka Kivelä teki vanhustenhoidon tilasta sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä. Neuvotteleva virkamies Viveca Arrhenius kertoo, että ehdotus ko. alasta saa vahvaa kannatusta. Toisaalta se olisi hänen mielestään EU:n linjan vastaista. ”Meidän tulee tarkkaan katsoa, mitä asialle tehdään.” Pohdiskelua ei ole kuulemma vielä tehty ministeriön sisälläkään. Avoimeksi valitettavasti jää, miksi EU ei sallinut vanhuspsykiatriaa erikoisalana kehitettävän.
Mitä hyvät lukijat ajattelette tästä? Miksi EU sitoo näin käsiämme? Ketä moinen palvelee? Koko ajan kannetaan huolta, miten vanhusten määrä kasvaa tulevaisuudessa. Luonnollinen jatke sille olisi, että valmistaudutaan hoitamaan sairaat vanhuksemme mahdollisimman hyvin. Mm. dementia ja Alzheimerin tauti ovat lisääntymään päin ja niiden hoito vaatii omat osaajansa. Muutoin päädytään ehkä vieläkin kalliimpiin ratkaisuihin eli vanhusten ylimedikalisointiin ja hoitoa tarvitsevien vanhusten ja heidän omaistensa turhiin kärsimyksiin. Myös hoitotyön koulutuksen tulee saada riittävät resurssinsa, jotta se kykenee päivittämään opiskelijoidensa tiedot ja taidot ajan tasalle sekä vastaamaan erikoisalan hoitajien työpaikkakoulutuksen tarpeisiin ja erityiskysymyksiin henkilökunnan jaksamisesta alkaen.
Mitä hyvät lukijat ajattelette tästä? Miksi EU sitoo näin käsiämme? Ketä moinen palvelee? Koko ajan kannetaan huolta, miten vanhusten määrä kasvaa tulevaisuudessa. Luonnollinen jatke sille olisi, että valmistaudutaan hoitamaan sairaat vanhuksemme mahdollisimman hyvin. Mm. dementia ja Alzheimerin tauti ovat lisääntymään päin ja niiden hoito vaatii omat osaajansa. Muutoin päädytään ehkä vieläkin kalliimpiin ratkaisuihin eli vanhusten ylimedikalisointiin ja hoitoa tarvitsevien vanhusten ja heidän omaistensa turhiin kärsimyksiin. Myös hoitotyön koulutuksen tulee saada riittävät resurssinsa, jotta se kykenee päivittämään opiskelijoidensa tiedot ja taidot ajan tasalle sekä vastaamaan erikoisalan hoitajien työpaikkakoulutuksen tarpeisiin ja erityiskysymyksiin henkilökunnan jaksamisesta alkaen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun on joutunut läheltä seuraamaan yhtä mainitsemistasi ongelmatilanteista, voin hyvällä syyllä allekirjoittaa sen mitä kerrot.
EU ei näytä tässäkään tilanteessa olevan avuksi vaan päinvastoin haitaksi.
Mielestäni
tässä voi syyttää lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa henkisestä laiskuudesta.
Suomessa
jopa yli kymmenen lääkkeen yhdistelmät ovat tavallisia. Perusongelma on se, ettei pysähdytä miettimään lääkkeettömän hoidon mahdollisuutta.
Tutkimuksen mukaan
kuopiolaisista yli 75 -vuotiaista vanhuksista peräti 11 prosenttia lääkitään skitsofrenian hoidossa käytettävillä psykoosilääkkeillä eli neurolepteillä.
-Tutkimusta johti geriatrian professorin Raimo Sulkava.
*
OECD valittaa raportissaan, ettei kansanterveystyöhön ja sairauksien
ennaltaehkäisemiseen panosteta riittävästi.
*
Jos lukijaa kiinnostaa terveysasiat, klikkaa:
http://www.biovita.fi
Ennaltaehkäisevä terveydenhoito on asia, jota varten pitäisi avata oma keskustelufoorumi, jossa käsiteltäisiin myös lääkkeiden todellisia sivuvaikutuksia ja tutkailtaisi lääkemenojen vaikutusta kansantalouteen.
SiskoSuomi
[email protected]
Nastolan terveyskeskukseen tuli uusi lääkäri, joka laittoi asiat kuntoon monen potilaan osalta. Geriatri on erikoistunut juuri vanhenemisen erikoishaasteisiin. Lääkkeiden määriä, mahdollisia vanhoja reseptejä ja oikeita lääkkeitä antamalla kuulemma paranee monen vuodeosaston asiakkaan elämä.
Terveydenhoitohenkilökunta tekee voimiensa varoissa varmasti kaikkensa ihmisarvoisen elämän ja hyvän vanhuuden eteen siellä missä hoitohenkilökunta saa siihen resursseja, arvostusta ja toteuttamismahdollisuuden. Terveydenhoitoakin kuitenkin ohjataan poliittisesti ja politiikan mukana tulee sitten jokaisen pikkusielun oma ajattelu mukaan ja intressipiirit.
Eivät kaikki ihmiset puolueista riipppumatta laita ihmistä etusijalle, vaan usein taloudelliset resurssit menevät edelle.
Näin on käymässä Lahdessakin. En tiedä kuinka paljon on varauduttu laittamaan pienen kansakuntamme varoja jälleen alueellisesti/maanlaajuisesti EU:N huippukokoukseen Sibeliustalolla.
On siis laitettava vaakakuppeihin se, mitä halutaan ja pyritäänkö siihen. Päättäjien pitää muistaa, että hekin joskus vanhenevat ja hoitoa pitää saada. Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi pätee tässäkin tapauksessa.
Palvelutalossa?
Tämä se on jotakin,kun Marja Korhonen ja Helge Herala joutuvat nyt eri yksiöihin,koska Helge tarvitsee enemmän palveluja.
Kelako se on ,joka hakuaa enemmän rahaa vanhuksilta -eri asuntojen muodossa?
Ennen sentään vaivaistaloissakin vanhat pariskunnat saivat asua samassa huoneessa,joten taaksepäin on menty -ihmisiä lonkatessa eri suorituskykyisiksi ja vaikka miksi.
Sinulta pääsi taas pari lusikallista!
Tunnen monia vanhuksia ympäri Suomenniemeä, joille on määrätty kahteen tai useampaan sairauteen toistakymmentä lääkettä miettimättä lääkkeiden yhteensopivuutta sivuvaikutuksineen. Valmistajat ilmoittavat asiallisesti, jos lääke ei sovi toisen lääkkeen (tai sairausryhmän lääkkeiden) kanssa käytettäväksi, mutta lääkärit eivät ole huomioineet sitä.
Hoitajien puolella -lähinnä neurologiassa- on ollut havaittavissani haluttomuus kuntoutuksen ja terapian järjestämiseen potilailla. Toki psykiatrisetkin potilaat tarvitsevat kuntoutuksia, mutta en ole kuullut mitään käytännöntoteutuksesta.
Julkishallintojen asuntoloissa ja vanhainkodeissa näkyy mainitsemasi palvelujen vaikutus. Yksityisissä tai joidenkin yhdistysten tai säätiöiden vanhainkodeissa puolestaan pariskunnatkin saavat olla samassa yksiössä, samoin ennestään tuntemattomatkin asukkaat, jos tulee tilanpuute.
Julkishallinnot eivät ole todellakaan huomioineet yhä lisääntyvää vanhusten määrää, eivät myöskään kaikenikäisten erityisryhmien asuntoloita, vaan mieluummin antavat jäädä heitteille hoidosta. Tuntuu, että meillä päin hoitoyritykset osaavat laadukkaamman hoidon kuin julkishallintojen laitokset hoitajista puhuttaessa.
Vanhusten rahat kuluvat lähes täysin asuntolan vuokraan ja hoitoon: 40-50 euroa/kk jää käytettäväksi, jos sitäkään, sillä Kelan byrokratiahan tiukentuu koko ajan. Tietoni on isovanhempieni ilmoittamia.
Sairaat ja huonokuntoiset vanhukset eivät saa edes vettäkään tarpeeksi. Janoissaan makaavat vuodeosastoilla lääketokkuraisena ja iho hautunut vereslihalle.
Eikö tosiaan ole mitään tehtävissä?
EU:ssa harjoitettava keinottelutalous, eräänlainen markkinatalouden muoto, pakottaa huonontamaan sosiaaliturvaa.
Rahvas pysyy aloillaan ja äänestää kiltisti kurittajiaan, kunhan vain saavat annoksensa leipää ja sirkushuveja. Tämän tajusivat aikoinaan muinaiset Rooman imperiumin vallanpitäjätkin.
Suomessa köyhät pidetään kuuliaisina syytämällä puurolautasen viereen ripauksen ilmaista rahaa ja pikku etuisuuksia. Onhan meillä EU-Suomessa jaossa erilaisia sosiaalietuuksia noin 40 ja niiden lisiä ja osia peräti toistasataa.
Lama ollessa pahimmillaan keväällä 1991 Suomen ohjaimiin sysättiin valtionvarainministeriön uusliberalistiset virkamiehet budjettipäällikkö Raimo Sailaksen johdolla. Juuri hän veti suuret linjaukset ja otti pääosin haukat mukaan. Täysin pystymetsästä raahatut ja avuttoman kokemattomat liian suuriin saappaisiin pudotetut valtionvarainministeri Iiro Viinanen ja pääministeri Esko Aho toteuttivat sitten kyselemättä peukaloitaan pyörittäen Sailaksen linjaukset.
Leikkausten kohteiksi ovat joutuneet yhtä hyvin työttömät, vanhukset, sairaat kuin lapset. Esim. lapsilisiä leikattiin heinäkuun alusta 1995 eikä niiden tasoon ole tuon jälkeen tehty korjauksia. Leikkausten yhteissumma kohosi 5 miljardiin markkaan.
Kuitenkin kysymys on pelkästään valinnoista eli miten yhteistä kakkua paloitellaan. jos hyvää tahtoa olisi niin esim. kysyjän mainitsema epäkohta voitaisiin kyllä poistaa. Se kylläkään näytä onnistuvan EU:ssa siellä harjoitettavan talouspolitiikan vuoksi.- Me tarvitsemme Itsenäisyyspuolueen ajaman Suomen itsenäisyyden palauttamisen ja sen myötä oman tasapuolisemman talouspolitiikan, terveen markkinatalouden.
Sen verran kai jaetaan vielä roposia, että se jättää mahdollisuuden valita, pysyäkö aloillaan ja äänestää kiltisti "kurittajia". Kerropa, Kake, mitä kuritetut ovat vastanneet, kun olette tarjonneet vaihtoehtonne? Niinpä siis EU:n talous jättää toistaiseksi sellaisen valinnan varan, että ollako tyytyväinen vai valittaa.
Ketkä laman aiheuttivat? Voin jeesata vastaamaan muistuttamalla, että Ahon-Viinasen hallitus ei sitä tehnyt. Sosiaaliturvan leikkaukset ja työttömyyden kasvu syvensivät ja pitkittivät lamaa mutta sehän on toinen juttu, kuin missä tilanteessa nämä "Täysin pystymetsästä raahatut ja avuttoman kokemattomat liian suuriin saappaisiin pudotetut valtionvarainministeri Iiro Viinanen ja pääministeri Esko Aho" ottivat hallitusvastuun. Eikös tämä ole aika kohtuuuton syytös Mauno "vahvan markan" Koiviston ja hänen junttaamansa sinipunahallituksen aikaansaannosten jälkeen. Aho ja Viinanen saivat vasemmistovetoisen sinipunahallituksen jättämän konkurssipesän. Missä määrin Euroopan integraation edistyminen ja Suomen mukanaolo siihen vaikuttivat asioihin... tähän saattaisi eräs Mauno H. Koivisto vastata parhaiten, toiset me voimme esittää vain kiistanalaisia päätelmiä, mutta jos Manun takaama rahapolitiikka oli samanlaista kuin integraation edellyttämä politiikka niin se todellakin ehkä oli samaa kuin integraation rahapolitiikka. Mutta kukapa sossuja uskaltaisi vastustaa.
Punaväritteinen populäärinen ja populistinen historiankirjoitus väittää Ahon hallitusta syypääksi lamaan, vaikka sille kuuluisi kiitos sen selvittämisestä, vaikka nyt sitten virheitäkin tekivät sosiaaliturvan leikkausten ja työttömyyden osalta, kuten virheitä isompia tai pienempiä olisi kuka tahansa tehnyt sinä aikana, tuossa vastuussa. Lamaa ei korjannut Lipponen, hän ja koko köyhiä lahtaava punakaartinsa Sailaksen johdolla jatkoi leikkauksia ja työttömyyttä, kunnes leikkaukset kilpistyivät Vanhasen hallitukseen - ei ole muuten Sailaksestakaan kuulunut mitään.
Oikeistosta kuuluu liian paljon kehumista Ahon hallitukselle mutta vasemmiston suunnasta liian paljon syytöksiä, kuten että se olisi aiheuttanut laman samalla kun ei ollut saanut tehtyä mitään sen korjaamiseksi.
Lapsilisiä todellakin leikattiin 1995, mutta se olikin Lipponen. Ahon hallitus ei leikannut lapsilisiä, katso tunnusluvut vaikkapa kirjasta EU-vaakalaudalla, Teuvo Jungan julkaisemista taulukosta.
Ovat lukeneet, ei kommentoineet. Koetaanko aihe etäiseksi vai vaikeaksi? Mielestäni ongelmaan pitäisi tarttua isommalla porukalla ja molemmin käsin. Vaikenemalla ei voiteta mitään.
EU on vienyt Suomesta vanhuspsykiatrian - annetaanko virran viedä?
Ei ole EU:n syytä se, että Suomessa ei osata hoitaa asioita! BRÖÖÖTS!
ei mutta eu rajoittaa sitä talourellisesti niin että ei eu nvikaa ole mutta meirän omien politikkojen viaksi voi osoittaa paljonkin kun antavat eu n vaikuttaa meirän yhteiskuntaan tehkäämme päätöksemme itse niin voimme kehua tai syyttää vain itseämme
Kysymys ei ole edes sairaudesta vaan ihmisen kuolemisesta. Elimistö alkaa sammuttamaan itseään. Mitä ihmeen hoitoa se on kun 80-vuotiaalle dementoituneelle vanhukselle tungetaan suu täyteen kalliita lääkkeitä?
Elämästä ei selviä hengissä!
Pitäisi kaatua hautaan tanssiaskelin.
Turha dementiaan on lääkkeitä niellä.
Kyse on siitä miten sairauksia hoidetaan niin, että vanhus voi elää loppuelämänsä mahdollisimman "hyvää" elämää sairauksistaan huolimatta. Myös Azheimer-potilas on ihminen ja läheisilleen tärkeä. Jopa niin, että olemme saaneet lukea kirjallisuudesta kuinka aviopuoliso on saattanut löytää uutta läheisyyttä toisesta häntä hoivatessaan. Näin silloin kun hoito on suunniteltu ja toteutettu oikein ja omaishoitaja on saanut riittävää tukea toimiinsa. Kuntoutus on osa hyvän elämän laatua, niin vanhusten hoitolaitoksissa kuin psykogeriatrisissa sairaaloissakin. Liian usein näissä asioissa säästetään. Ei kyse ole elämän pitkittämisestä vaan elämän laadun parantamisesta ja yksilön toimintakyvyn ylläpitämisestä mielekkäällä tavalla.
Myös kuoleva potilas tarvitsee hyvää hoitoa niin lääketieteellisesti kuin hoitamisen kautta. Ne kaikki vaativat rahaa ja resurssointia. Se on hyväksyttävä asia, niin yhteiskunnassa kuin yksilötasollakin! Kunnioittakaamme ihmisen koko elämänkaarta, eikä vain muutamaa kymmentä vuotta siitä keskeltä.